Tutkimus

URKO tutkii ihmisen menneisyyttä uralilaisten kielten puhuma-alueella. Teemme aidosti monitieteistä tutkimusta, jossa yhdistyvät historiallisen kielentutkimuksen, genetiikan, arkeologian ja maisemaekologian aineistot, aikaisemmat tulokset ja hypoteesit. Maisemaekologialla tarkoitamme alueen biogeografisia ominaisuuksia ja eliöiden leviämiseen liittyvää viitekehystä. Näitä aloja yhdistetään laskennallisesti, ja erityisesti maantieteen menetelmiä käyttäen.

Ihmisen levittäytyminen näkyy sekä geneettisessä, arkeologisessa että kielellisessä aineistossa.  Kielet saattavat levitä samaa jalkaa puhujiensa kanssa, mutta yhtä hyvin geneettinen ja kielellinen maisema voivat kehittyä eri aikaan. Arkeologiassa näemme kulttuurin muutoksen,  ja se voi liittyä myös geneettiseen ja kielelliseen muutokseen – tai sitten ei. URKOn yksi tehtävä on selvittää geneettisen, kielellisen ja kulttuurisen muutoksen yhtä- tai eriaikaisuutta. Aikaisempaan työhön perustuen pystymme nyt tutkimaan ihmisen levittäytymistä sekä (muinais)geneettisen että arkeologisen aineiston avulla, että yhdistäen nämä historiallisen kielitieteen aineistoihin ja hypoteeseihin.

Ihminen ympäristöä on sekä kielellinen että kulttuurinen ympäristö, että myös luonnonympäristö. Muiden lajien leviämistä ja levinneisyyttä tutkitaan suhteessa niiden ympäristövaatimuksiin. URKOssa tutkimme myös ihmisen levinneisyyttä suhteessa luonnonympäristön tekijöihin. Tätä on alustettu niin kivikauden ihmisten leviämisen tutkimuksessa (Oinonen et al. 2014), suomen murrekartan kehityksessä (Honkola et al. 2018) kuin uralilaisten kielten haarautumisen tutkimuksessakin (Honkola et al. 2013).

Kunkin ajanhetken kielellinen, kulttuurinen ja geneettinen monimuotoisuus riippuu sekä ihmisryhmien leviämisestä että myös ryhmien välisistä kontakteista. Kieliperheen kehitys on osin vertikaalinen prosessi, eli äänteet, sanat ja kieliopilliset piirteet siirtyvät vanhemmaispopulaatiolta seuraavalle. Toisaalta kielen ja kulttuurin kehitys on vahvasti horisontaalinen prosessi, sillä kielellisiä ja kulttuurisia piirteitä omaksutaan myös ympäristöstä. Esimerkiksi uralilaisista kielistä tehty kontaktilingvistiikka antaa vahvoja hypoteeseja populaatioiden välisistä kohtaamisista. Lateraali transmissio eli siirtymä ei ole tuntematonta myöskään biologisessa evoluutiossa, vaan lajien välisen geneettisen materiaalinen siirtyminen on noussut merkittäväksi tutkimuksen kohteeksi evoluutiobiologiassa. URKOssa tutkimme kieliperheiden “lajiutumisen” mallia selvittäen kielikontaktien merkitystä kielelliseen eriytymiseen.