Kuinka ”aletaan olemaan” – ja muita nuoren lemmen sääntöjä

Voiko tyttö tehdä aloitteen ja jos, niin miten? Mikä on transvestiitti, ja onko Hanoi Rocksin vaalea pörröpää sitä? Millainen on abortti?

Näistä ja monista muista teini-ikäisen mieltä kaihertavista kysymyksistä käytiin keskustelua Uma Aaltosen toimittamilla nuortenpalstoilla. Uma Aaltonen oli 1970- ja 1980-luvuilla maanlaajuisesti tunnettu nuorten seksuaalivalistaja ja tapakasvattaja. Hän toimitti nuortenohjelmia radiossa ja televisiossa sekä nuortenpalstoja eri sanoma- ja aikakauslehdissä, kuten Annassa ja Uudessa Suomessa. Lisäksi hän kiersi Suomen kouluja ja varuskuntia pitämässä nuorille luentoja kaikesta siitä, mitä heidän tulisi tietää aikuistuessaan ja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien asioiden tullessa ajankohtaisiksi. Monet muistavat Uman usein toistelemat iskulauseet, kuten ”Vetoketju on paras ehkäisykeino – kun se on kiinni”.

Tekeillä olevassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Uma Aaltosen nuortenpalstoilla käytäviä neuvotteluja sopivasta sukupuolen ja seksuaalisuuden esittämisestä vuosina 1975–1985.

Aikana ennen internetiä ja vakiintuneita seksuaalikasvatuksen muotoja saattoi lehden nuortenpalsta olla nuorelle helpoin paikka saada tietoa ja keskustella esimerkiksi itseä askarruttavista romantiikan ja seksuaalisuuden alueen asioista. Monissa palstojen teksteissä nuoret pyrkivät löytämään hyvin mustavalkoisia määritelmiä oikealle toiminalle tietyssä tilanteessa ja roolissa. Se, mitä pidetään sopivana, hyväksyttävänä ja toivottavana käyttäytymisenä muotoutuu sosiaalisissa käytännöissä. Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä tieto, jota esimerkiksi nuorisotyöntekijät välittävät, sisältää monenlaisia kannanottoja siitä, miten asioiden tulisi olla. Nuortenpalstat ovat kulttuurisia normeja ja arvoja luovia ja uusintavia keskustelun areenoita, joilla näkyy kuinka arkielämässä on työstetty vetovoiman, rakkauden ja seksin tapakulttuuriin liittyviä kysymyksiä.

Umalla oli palstan toimittajana ja asiantuntijana erityinen valta-asema sopivan käytöksen määrittelijänä. Hänen esittämänsä näkemykset herättivät aikanaan huomiota; toiset kritisoivat niitä moralistisina, toiset puolestaan paheksuivat Uman avoimia vastauksia esimerkiksi nuorten kysymyksiin ehkäisystä ja olivat sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt vain kehottaa heitä odottamaan avioliittoon saakka.

Nuoret itsekään eivät purematta nielleet palstojen puheenvuoroissa esitettyjä totuuksia, vaan osallistuivat kriittisesti keskusteluun. He eivät olleet siis vain passiivinen sosialisoinnin kohde, vaan neuvottelun osapuolina luomassa palstan lukijoille elämän suuntaviivoja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.

Rakkauden ja parisuhteen kaipuu on nuorten palstateksteissä usein läsnä. Eräs yleisimmistä keskustelunaiheista oli se, miten voisi lähestyä ihastuksen kohdetta ja tunnustaa rakkaus. Uma yritti useimmiten hillitä nuoria ajattelemaan, että vaikka se nyt tuntuisi siltä, tämä yksi ei välttämättä ollut nuoren elämän ainoa merkittävä suhde ja niin sanotusti se oikea. Parasta olisi tutustua moniin ihmisiin sukupuoleen katsomatta – ystävystymällä monen ihmisen kanssa nuori saattoi harjoitella sydäntään. Suuren rakkauden tunnustamisen sijaan Uma kehotti nuoria lähestymään toisiaan sanomalla vaikkapa POKS! eli Pidän oikein kovin sinusta.

Palstateksteistä näkyy, kuinka 1970- ja 1980-luvuilla kulttuurissa käytiin läpi suuria muutoksia tavassa nähdä sopiva rakkaus, parisuhde ja seksuaalisuus. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten nuortenpalstojen keskustelu on avautunut käsittämään myös muunlaisia kuin heteroja rakkauden, parisuhteen ja seksuaalisuuden muotoja.

Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät rajat ovat kulttuurisesti voimakkaasti säädeltyjä alueita. Arvot muuttuvat hitaasti ja monista Uman nuortenpalstojen yleisistä keskustelunaiheista käydään edelleen kiivasta julkista keskustelua.

Anna Kemppinen
kansatieteen opiskelija