Tutkain tuo digitoidut sanomalehdet tutkijoiden saataville ajasta ja paikasta riippumatta
Turun yliopiston kirjasto on solminut Tutkain-sopimuksen, joka tuo vuoden 1939 jälkeen julkaistut lehdet kaikkien yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön. Lehdet ovat kenen tahansa hyödynnettävissä kirjaston kulttuuriaineistotyöasemilla. Kulttuuriperinnön tutkimuksen yliopistonlehtori ja historiantutkija Otto Latva kertoo digitoitujen lehtien hyödyntämisen mahdollisuuksista tutkimustyössä.
Kansalliskirjasto digitoi suomalaisia sanoma- ja aikakauslehtiä. Vuoden 1939 loppuun mennessä julkaistut lehdet ovat saatavilla Kansalliskirjaston Digi-palvelussa. Digitointi etenee koko ajan, ja uudempiakin lehtiä on kaikkien kiinnostuneiden käytettävissä kirjaston kulttuuriaineistotyöasemilla eli vapaakappaletyöasemilla.
Turun yliopiston kirjasto on solminut Kansalliskirjaston kanssa Tutkain-sopimuksen. Sen ansiosta yliopiston tutkijat, tutkimusta opettava henkilökunta ja opinnäytetyötä tekevät opiskelijat saavat lehdet käyttöönsä ajasta ja paikasta riippumatta. Jo digitoiduja lehtiä vuosilta 1940–2021 pääsee tarkastelemaan HAKA-tunnuksilla. Vuoden 2021 jälkeen ilmestyneet lehdet ovat tekijänoikeussyistä saatavilla vain kirjaston kulttuuriaineistotyöasemilla.
Digitoiduista lehdistä saa arvokasta alkuperäisaineistoa
Digitoituja lehtiä voi hyödyntää tutkimuksessa monin tavoin. Kulttuuriperinnön tutkimuksen yliopistonlehtori ja historiantutkija Otto Latva on käyttänyt digitoituja sanomalehtiä useissa tutkimushankkeissa. Tälläkin hetkellä hän johtaa kahta tutkimusprojektia, joissa sanomalehtiaineistolla on tärkeä rooli.
Suomen Akatemian rahoittamassa HumBio-hankkeessa tutkitaan ihmisten suhdetta kadonneisiin, uhanalaisiin sekä tulokas- ja vieraslajeiksi määriteltyihin merieläimiin ja -kasveihin Suomessa humanististen alojen näkökulmasta. Digitoiduista lehdistä saa arvokasta alkuperäisaineistoa. Pyöriäismuistot-hankkeessa selvitetään ihmisten ja Itämeren pyöriäisten yhteistä menneisyyttä 1800-luvulta nykyaikaan. Pääasiallisena aineistona ovat haastattelut. Lehdistä etsitään tietoa pyöriäisten historiallisesta esiintyvyydestä.
Digitoidusta aineistosta voi hakea nopeasti pitkän aikavälin muutoksia. Latva mainitsee esimerkkinä tutkimusartikkelinsa ”Näköaloja tursaiden, kalmareiden ja suomalaisten yhteiseen menneisyyteen”. Sanoma- ja aikakauslehtiä tarkastelemalla hän määritteli, miten suomalaisten suhde mustekaloihin muuttui 1900-ja 2000-lukujen aikana: milloin mustekalat tulivat ravintoloiden listoille, milloin niitä alettiin myydä ruokakaupoissa, milloin ne ilmestyivät yleisöakvaarioihin, ja miten eläimiin suhtauduttiin eri aikoina.
Latvan mukaan lehtiä on digitoituna niin paljon, että aineistosta saa kerättyä tutkimuksellisesti vakuuttavia otoksia. Usein samassa tutkimuksessa tarvitaan monia eri lehtiä, joten monipuolinen saatavuus on olennaista. Latva keksii heti tarpeen uusimmillekin lehdille omista tutkimusaiheistaan: kurtturuusun ja ihmisten suhdetta tutkittaessa yleisönosastokirjoituksia on etsittävä aivan viime vuosilta.
Sara Kannisto on kirjaston tietoasiantuntija.