Lukuvirta, Reading river

Lukuvirta, Reading River, on visuaalinen esitys siitä, millaista luettavaa ja lukuhetkiä kukin kohtaa tiettynä ajanjaksona. Esitys muistuttaa kollaasia ja siihen voi liittää kuvia, piirroksia, lehdistä leikattuja kuvia, tekstiä tai muuta materiaalia. Lukuvirta kuvaamaan kollaasissa voi kuvata konkreettista virtaa tai sillä voi olla enemmänkin symbolinen merkitys: lukuvirta kuvaa, kuinka me kuljemme erilaisten tekstien virrassa. Lukuvirta-menetelmä on helppo yhdistää kuvataiteisiin.

Lukuvirta-menetelmä soveltuu sekä opettajan omaa lukijuutta koskeviin pohdiskeluihin, konkretisoimaan lasten lukemisen määrää että vanhempainiltoihin, joissa pohditaan perheiden lukemisen kulttuuria. Tyypillisesti lukuvirta kuvaa kaikkia aikaisempia lukukokemuksiamme tai vuorokauden aikana kohtaamiamme tekstejä. Kun lukuvirta kuvaa koko lukijahistoriaamme, siihen voi kuvata oman elämän merkityksellisiä kirjoja, lukupaikkoja, lukuhetkiä ja vaikka lukemiseen kannustaneita henkilöitä. Lukuvirta 24 h -harjoitus puolestaan auttaa usein ymmärtämään, kuinka paljon erilaisia tekstejä kohtaamme vuorokauden aikana. Yllättävää se voi olla erityisesti niille, jotka ajattelevat, että eivät juuri lue.

Lukuvirta-menetelmä luo hyvän pohjan lukijuutta ja lukemista koskeviin keskusteluihin. Se visualisoi omaa lukijuutta sekä tekijälleen että muille. Tehtävänannossa kannattaa olla riittävästi ideoita, mutta myös vapautta. Olemme kaikki lukijoina erilaisia.

Lukuvirran ideaa on soveltanut professori Teresa Cremin lukemisen iloa ja yhteisöllisyyttä koskevissa tutkimuksissan. Alkuperäinen idea on Pamela Burnardin (2002) ja Gabrielle Cliff-Hodgesin (2010).