Havainnointia Väinölässä

Havainnointia, haastatteluja ja aineiston keruuta

Väinölän kulttuurikartoitus aloitettiin havainnoimalla ja tekemällä go along -haastatteluja sekä sovittuja haastatteluja avainhenkilöiden kanssa. Kaikki haastattelut on toteutettu ulkona pandemiatilanteesta johtuen. Tämä ratkaisu ei ole pelkästään tautitilanteen sanelema. Alueen käyttöä ja asumista selvitettäessä kävelyhaastattelu on todettu hyväksi keinoksi tavoittaa kehollisia käytänteitä, aistimellista maisemasuhdetta ja omia arjenmaisemaan liittyviä merkityksiä.

Havainnoinnin kautena Väinölä on osoittautunut hyvin rauhalliseksi; paikoitellen jopa aution oloiseksi. Ihmiset vilahtelevat ovista sisään, käyvät roskiksella ja matontamppaustelineellä. Parvekkeelta kantautuu tupakan hajua, joku on siis jossakin, vaikka ketään ei juuri näy. Haastatteluissa tämä hiljaisuus on kääntynyt positiiviseksi. Asukkaat arvostavat aluettaan ja sen rauhallisuutta. Alueen sosiaalisuus, joka nyt on tavoitettavissa, oletettavasti poikkeaa kuitenkin niin sanotusta normaalista. Taloyhtiöiden talkoot loistavat poissaolollaan, asukastuvalla käy vain pieni kantaporukka syömässä ja pihojen grillipaikat ovat tyhjiä.

Havainnoin hiljaisuutta myös Sampolan sivukirjastossa, jossa järjestin kaikille avoimen yhteisöllisen runouden illan. Kirjastovirkailijat uumoilivat, ettei tilaisuuteen ehkä tule ketään, kun säännölliset tapahtumat on peruttu ja ihmiset käyvät vain pikaisesti lainaamassa ja palauttamassa aineistoja. Illaksi sattui myös pahin syysmyrsky. Lopputuloksena istuin yksin puolitoista tuntia, katselin ulos ikkunasta lähiön valoja ja päivitin instagramiin: sateen kuvitteelliset askeleet, heijastuvat kotien valot kutsuvina, tuulen viemät muistot etsivät korvaansa, minä odotan, kerro.

Havainnoinnissa on ihmisten kohtaamisen lisäksi kiinnitetty huomiota moniaistiseen maisemaan. Havainnointia on tehty liikkuen eri välineillä; kävellen, pyörällä ja suksilla eri viikonpäivinä ja vuorokauden aikoina.

Asukaslähtöisyyttä toteutetaan pohjustavalla havainnoinnilla, jota täydennetään haastatteluilla, karttapohjaisella kyselyllä, keskusteluilla ja yhdessä tapahtumaa ja taidelähtöisiä aineistoja tuottaen. Alueen koulu on noussut tärkeään rooliin aineistoa kerätessä. Jokaisen luokkatason kanssa tullaan toteuttamaan jotakin; aistikävelyitä, piirustuksia, Minun Väinöläni -ainekirjoituksia, alueen kalevalaisiin kadunnimiin liittyviä töitä ja runovideoita.

Pandemia on osaltaan vaikeuttanut kentällä toimimista. Maskin taakse piiloutunut tutkija ei voi väläyttää hymyä vastaantulijalle. Osallistumiseen on vaikea houkutella, jos ei ole tilaisuutta, josta kiirisi ilmoille vastustamaton kahvin ja pullan tuoksu. Mikä olisi ”digitaalinen grillimakkara”, joka houkuttelisi vastaamaan kyselyyn? On myös paikkoja, joihin yksinkertaisesti ei voi nyt mennä esimerkiksi hoivakodit ja kirkon järjestämät tilaisuudet pienryhmille. Demokratian toteuttaminen ja kaikkien äänen kuuleminen on kohdannut uudenlaisia haasteita. Toisaalta hiljaiselo on tuonut muassaan esimerkiksi sen, että koululaiset todella innokkaasti tarttuvat lähiympäristönsä pohdintaan.

Laura Seesmeri
17.2.2021