Harjoitukset
Elementti 4: Tekstit, kysymykset ja luovan kirjoittamisen harjoitukset
Luettavat tekstit
Kerronnallisen toimijuuden lukupiireissä voidaan lukea monenlaista aineistoa. Yksi vaihtoehto on lukea metanarratiivista kirjallisuutta eli kirjallisuutta, jossa pohditaan näkyvästi tarinoiden merkitystä kulttuurissamme (ks. Meretoja, Kosonen & Kinnunen 2022), mutta aineisto voi olla myös muuta.
On tärkeää, että ohjaaja on itse tutustunut luettavaan aineistoon ennen tapaamista ja ohjaaja kokee itse, että aineistosta olisi mielenkiintoista keskustella ryhmässä.
Kysymykset teksteistä
Ohjaaja voi kysymyksillä ohjata keskustelua kertomusten ja tarinoiden suuntaan. Muutamia esimerkkejä kerronnallisen toimijuuden lukupiireissä mahdollisesti kysyttävistä kysymyksistä on listattuna alla.
- Millaisia kertomuksia tekstissä näkyy?
- Millaisia kertomuksia tekstissä kommentoidaan ja miten?
- Mikä on kertomusten ja tarinoiden merkitys tässä kirjassa tai tekstikatkelmassa?
- Mitä tarinat merkitsevät henkilöhahmoille/kertojalle/kertojille tässä tekstissä?
- Millaista kerronnallista toimijuutta tekstissä näkyy – miten esimerkiksi henkilöhahmot toimivat suhteessa kulttuurisesti hallitseviin kertomuksiin ja miten he haastavat niitä?
- Missä määrin henkilöhahmot tiedostavat heitä ympäröiviä kulttuurisia kertomuksia? Etsivätkö he niille vaihtoehtoja? Miten he hahmottavat omat mahdollisuutensa (millainen mahdollisen taju heillä on ja tapahtuuko siinä muutosta)?
- Tapahtuuko päähenkilön kerronnallisessa toimijuudessa muutosta?
- Noudattaako teksti jotakin tunnettua tarinamallia tai tarjoaako se vaihtoehtoja (vastakertomuksia) hallitseville tarinamalleille?
- Miten teos voi vaikuttaa lukijoiden kerronnalliseen toimijuuteen?
- Voiko teos vahvistaa lukijoiden kerronnallista tietoisuutta ja jos, niin miten?
- Voiko se rikastaa lukijoiden kerronnallista mielikuvitusta ja jos, niin miten?
- Miten teoksen maailmassa kertomukset muovaavat ihmisten välisiä suhteita ja yhteyden ja erillisyyden kokemuksia?
- Voiko teos vahvistaa lukijoiden kerronnallista dialogisuutta esimerkiksi avaamalla lukijoille uudenlaisia ihmissuhteissa olemisen tai yhteisöllisyyden mahdollisuuksia?
- Millaiset kertomukset tällä hetkellä ympäröivät sinua? Millaisia tarinoita huomaat elämässäsi?
- Tarkastele muutamaa mieleen tulevaa kertomusta. Miten ne vaikuttavat sinuun?
- Millaiset kertomukset ovat ongelmallisia (esim. rajoittavia, ahdistavia, mahdollisuuksia kaventavia)?
- Jos mieleesi tulee jokin ongelmallinen kertomus, miten sitä voisi haastaa?
- Entä mikä merkitys voisi olla sillä, että tällaista kertomusta alkaisi tarkastella esimerkiksi lukupiirissä?
- Millaiset kertomukset ovat puolestaan rikastavia (esim. uusia mahdollisuuksia avaavia, uusia näkökulmia tarjoavia, voimaannuttavia)?
- Kuinka paljon lopulta voimme vaikuttaa itse siihen, miten kerromme tarinoita? Miten tarinat rakentuvat aina suhteessa toisiin ja toisten tarinoihin?
- Minkälaiset mallit ja kertomisen tavat ohjaavat kenenkin tarinaa? Millaisille tarinoille ei ole tällä hetkellä tilaa, vaikka pitäisi olla?
- Millaisia uudenlaisia tarinoita ja kertomisen tapoja voisimme löytää?
- Valitkaa pohdittavaksi luetun tekstin ja siitä käydyn keskustelun pohjalta jokin ongelmallinen kertomus ja pohtikaa, miten siitä voisi kertoa toisin.
Luovan kirjoittamisen harjoitukset
Lisäksi piireissä tehdään luovan kirjoittamisen harjoituksia. Luovan kirjoittamisen harjoituksia voidaan jakaa ryhmässä, mutta jakamisen on tärkeää olla aina vapaaehtoista ja ohjaajan on hyvä mainita jakamisen mahdollisuudesta jo ennen kirjoitusharjoitusta.
Kirjoittamisen jälkeen käydään kierros, jossa jokainen voi halutessaan jakaa jonkin ajatuksen liittyen kirjoittamiseen tai lukea ääneen tekstin tai katkelman, esimerkiksi yhden valitsemansa alleviivatun kohdan. Kyseisestä kierroksesta voi myös mainita jo ennen kirjoitusharjoituksen tekemistä. Ohjaaja tuo myös esille, ettei tekstejä tarvitse lukea ääneen.
Tekstejä ei lähdetä kritisoimaan siitä näkökulmasta, miten niitä saisi kehitettyä eteenpäin, eikä niitä lähdetä kommentoimaan perusteellisesti, mutta muut ryhmän jäsenet voivat halutessaan jakaa oman ajatuksen tai tunnon, mikäli teksti herätti itsessä jonkin ajatuksen. Tekstien kommentointi pidetään näissä piireissä kuitenkin lyhyenä. Ohjaaja ohjaa tekstien lukutilannetta, validoi ääneen jaetun ajatuksen tai luetun tekstin esimerkiksi kiittämällä lukemisesta ja voi myös yleisesti kommentoida esimerkiksi tekstien olleen vaikuttavia ja sitoa niitä luetun tekstin teemoihin.
Esimerkkejä yleisistä kirjoitusharjoituksista
Ajoitus: lukupiirityöskentelyn alku, ensimmäinen kerta, n. 1 tunti
Tavoite: liittyminen ryhmään, viritteleminen tarinalliseen työskentelyyn
Esivalmistelut: Ohjaaja kokoaa ennen ryhmän ensimmäistä kertaa tarinallisen tekstinipun: joukon tarinoihin, kertomiseen, kerronnalliseen identiteettiin liittyviä tekstikatkelmia, joita luetaan yhdessä ensimmäisellä kerralla. Tekstikatkelmat voivat olla yleisiä, yleisluontoisia tai ohjaaja voi valita lukupiiriryhmän teemaan (esim. matkakertomukset, kasvu- ja ilmastotarinat) sopivia tekstejä.
Tarinanippu-harjoituksen kulku
- luetaan tarinallisia katkelmia ja lainauksia ääneen, maistellaan ja tunnustellaan & lukiessa alleviivataan tai merkitään tekstikohtia, jotka tuntuvat itsestä merkityksellisiltä (10–15 min.)
- jaetaan alleviivauksia/lukukokemuksia (10–15 min.)
- lopuksi tehdään kerronnalliseen toimijuuteen liittyvä luova kirjoitusharjoitus (10 min.)
- loppureflektio eli keskustelua ja koonti: osallistujien tunnot ja ajatukset (10 min.)
- + koulutusryhmän ammatillinen reflektio – miten sopii omaan työhön? (10 min.)
Tarinanippuharjoitukseen liittyvä reflektiivinen kirjoitusharjoitus
- Pysähdy hetkeksi (n. 2 min.) alleviivaamiesi, merkitykselliseksi katsomiesi sanojen tai tekstikohtien äärelle. Millaiset asiat tarttuvat mieleesi tänään? Onko alleviivaamiesi kohtien joukossa tarinoihin liittyvää asiaa tai jotain muuta? Voitko panna merkille jotain erityistä, mikä sinua puhuttaa?
- Valitse sitten yksi alleviivattu asia/sana/lyhyt tekstikohta – ja kirjoita se seuraavan kirjoitusharjoituksen otsikoksi. Minkä tarinan/millaisten tarinoiden ituja valitsemaasi tekstikohtaan sisältyy/voisi sisältyä? Lähde kirjoittamaan vapaasti (3–5 min.) – itseäsi varten.
- Viivähdä hetki oman kirjoituksesi äärellä. Pohdi, millaista/mitä/kenen tarinaa lähdet/haluat lähteä tässä koulutuksessa avaamaan/kasvattamaan/ruokkimaan? Kirjoitetaan vielä (2–3 min.).
Jokaisen piirikerran alussa tehdään alkuharjoitus.
Tavoitteena on saada osallistujat joka kerran arjen keskeltä maadoittumaan ja laskeutumaan lukupiirin luovaan työskentelyyn. Virittäytyminen voi olla kuvakortin valinta ja kuvasta kirjoittaminen tai lyhyt kirjoitusharjoitus. Ohjaaja kertoo, jaetaanko kirjoitukset ja jos ne jaetaan, niin miten.
Suositeltavia kirjoitusharjoitusvaihtoehtoja:
- Minä tänään: Kirjoitetaan vapaasti 2 min. otsikolla Minä tänään (+ päivämäärä).
- Kolme tunnesanaa. Kirjaa ylös intuition pohjalta 3 mielessäsi ja kehossasi kaikuvaa asiaa.
- Juuri nyt minusta tuntuu siltä, että… Jatketaan lausetta 2 min.
Mitä viet mukanasi? & Ohjaajan koonti
Ohjeistus: Kirjoitetaan vapaasti seuraavien kysymysten pohjalta vapaasti itseä varten 5 min.
Tarinalliset oivallukset jaetaan ryhmässä.
- Merkityksellinen hetki tapaamisessa?
- Mikä puhutteli tekstissä?
- Tarinallinen oivallus?
Jaetaan tarinalliset oivallukset ääneen. Tarinalliset oivallukset voi koota esimerkiksi post-it -lapuilla isolle paperille, johon kerrytetään joka kerralta lisää oivalluksia.
Harkitse: Ohjaajan kannattaa miettiä sopivaa visualisoinnin tapaa. Paperilla voi olla puu tai peltotilkku tai erillisellä pöydällä aarrearkku tai lipas, johon oivallukset – kasvavat tai kasvatettavat tarinalliset idut tai esimerkiksi lehden muotoiset paperipalat – kerätään.
Viimeisellä lukupiirikerralla käydään yhdessä kaikki oivallukset läpi.
Harkitse: Ohjaajan kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan hyödyntää koonnissa kerronnallista toimijuutta ja sen käsitteistöä. On myös hedelmällistä yhdessä pohtia, miten kootut tarinalliset oivallukset oikeastaan liittyvät kerronnalliseen toimijuuteen.
Yhteinen tarinamatkamme alkaa kääntyä loppua kohti – ja on aika pysähtyä kerättyjen tarinallisten oivallusten äärelle. Katsotaan, millaisia tarinallisia oivalluksia ryhmässä on tähän mennessä kertynyt. Mahdollisuus on vielä saada uusiakin.
Voitaisiin lopuksi tulla vielä silmäilemään kerättyjä oivalluksia. Jokainen voisi halutessaan vielä napata sieltä uuden, jonkun toisen kirjoittaman oivalluksen itselleen evääksi ja aarteeksi tulevaisuutta varten.
Pysähdytään lopuksi vielä oivallustemme ääreen. Ehkä haluat panna muistiin vielä muutaman ajatuksen:
Pohdi, millaisia tarinoita kohti lähdet seuraavaksi. Mitä kaikkea konkreettista voisit tarinoiden ja oivallustesi kanssa tehdä? Mihin suuntaan haluat lähteä?
Käydään lopuksi yhteinen kierros ja jokainen voi vielä jakaa sen, millaisen oivalluksen on ottanut mukaansa tai millaisia tarinoita kohti lähtee seuraavaksi.
Tekstejä, kysymyksiä ja kirjoitusharjoituksia, jotka sopivat kirjastoissa järjestettäviin lukupiireihin
Teemana Elämä ja tarina
Yhdysvaltalaisen Lucia Berlinin (1936-2004) novelli ”Riippuu näkökulmasta” julkaistiin postuumisti vuonna 2015 osana novellikokoelmaa A Manual for Cleaning Women. Teoksen on suomentanut nimellä Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia vuonna 2017 Kristiina Drews ja kustantanut Aula & Co.
TÄHÄN NOVELLITIIVISTELMÄ
Kysymyksiä tekstistä
- Kuka kertoja on? Mitä kerrotaan Henriettasta? Mitä kertoja kertoo itsestään?
- Miten minä- ja hän-kerronta vaikuttaa? Miksi tekstissä voisi olla tällaiset ratkaisut?
- Miten näkökulma vaikuttaa siihen, mitä asiasta kerrotaan ja miten lukija suhtautuu asiaan?
- Miten me itse voimme vaikuttaa siihen, millaisista näkökulmista me kerromme tarinoita?
- Miten me itse kerromme itsestämme ja itseämme, miten kerromme muiden tarinoita?
- Lukupiirissä on myös mahdollista lukea Lucia Berlinin rinnalla Tšehovin novelli ”Suru”, jota kertoja kommentoi novellin alussa. Miten Tšehovin novellin lukeminen vaikuttaa siihen, mitä ajattelet Berlinin novellista?
Kirjoitusharjoitus: ”Ikkunaan kirjoitettu sana”
Novelli päättyy siihen, että kertoja kirjoittaa höyryiseen ikkunaan sanan: ”Kirjoitan höyryiseen ikkunan sanan. Minkä sanan?” Lähde kirjoittamaan tuosta hetkestä ja kirjoita ylös, mikä sana tai mitä sanoja ikkunaan kirjoitetaan. Mitä kyseinen sana herättää kertojassa?
Pohdi lopuksi, millaisiin tarinoihin kertojan sanat voisivat johtaa. Lähde halutessasi kuvittelemaan – laventamaan tai syventämään – yhden mahdollisen tarinan kulkua.
Jeanette Winterson (1959–) on brittiläinen kirjailija, jonka teoksen Lighthousekeeping (2004) on suomentanut sen ilmestymisvuonna Mervi Sainio nimellä Majakanvartija. Teoksen on kustantanut Bazar.
TÄHÄN TEOSTIIVISTELMÄ
Lue lisää teoksen muodon ja tarinallisuusproblematiikan suhteesta, ks. Meretoja 2018c.
Kysymyksiä tekstistä
- Mikä on tarinankertomisen merkitys teoksessa eri henkilöille?
- Millaiset tarinankertomisen tavat voivat erottaa, millaiset yhdistää?
- Mikä on romaanin fragmentaarisen muodon merkitys? Liittyykö se ajatukseen elämän fragmentaarisuudesta, siitä ettei elämä muodosta yhtä laajakaarista kertomusta?
- Mitä majakka voisi symboloida teoksessa? Liittyykö myös elämän ja tarinoiden suhteeseen (siihen, miten tarinalliset välähdykset voivat antaa hetkellisen jäsennyksen elämälle)?
Kirjoitusharjoitus: ”Metafora elämän ja tarinan suhteesta”
Kirjoitusharjoituksessa lähdetään tunnustelemaan ja etsimään metaforia elämän ja tarinan suhteesta. Miten ajattelet oman elämäsi tarinoita tai yleisemmin elämän ja tarinan suhdetta? Voiko sitä kuvata jollakin metaforalla?
Onko elämäsi tarinoissa alku, keskikohta ja loppu vai ovatko ne tarinallisia välähdyksiä pimeällä merellä? Vai jotain muuta?
Lähde kirjoittamaan, mikä voisi olla sinulle puhutteleva metafora elämän ja tarinoiden suhteesta.
Amerikannorjalaisen kirjailijan Siri Hustvedtin (1955–) romaanin The Summer Without Men (2011) on sen ilmestymisvuonna kustantanut Otava suomentanut Kristiina Rikman nimellä Kesä ilman miehiä.
Kesä ilman miehiä on metanarratiivinen romaani, jossa sen päähenkilö, keski-ikäinen ja korkeakoulutettu nainen, Mia Fredickson, kohtaa kriisejä aviomiehensä syrjähypystä äitinsä lähestyvään kuolemaan. Romaanissa on läsnä tietoisuus kulttuurisista ja perityistä malleista, joita Mia tietoisuudestaan huolimatta elämässään toistaa. Hanna Meretoja (2019) kirjoittaa analyysissään romaanista, että se
paitsi performatiivisesti etualaistaa omaa kerronnallisuuttaan myös reflektoi kertomusten merkitystä ihmisenä olemiselle ja kertomusten erilaisia funktioita ja toimintatapoja. Kertomuksilla näytetään teoksessa olevan eksistentiaalista, ihmisenä olemisen peruskysymyksiin kytkeytyvää merkitystä: hahmot tulevat siksi keitä ovat kertomalla itsestään ja suhteuttamalla omat kertomuksensa toisten kertomuksiin. Kertomukset ovat romaanissa erottamaton osa menneiden kokemusten muistamista ja merkityksellistämistä, erilaisten tulevaisuusskenaarioiden kuvittelua ja nykyhetken jäsentämistä mahdollisuus-tilana. Kulttuuriset kertomukset määrittävät sukupuolijärjestelmää ja asettavat reunaehtoja sille, miten eri sukupolvia edustavat naiset rakentavat ihmissuh-teitaan ja ylisukupolvista yhteisöllisyyttä. Eri elämänvaiheessa olevien naisten kerronnallinen toimijuus näyttäytyy romaanissa neuvottelemisena kulttuuristen naisena olemisen mallien kanssa – niiden toistamisena, uudelleentulkitsemisena ja haastamisena.
Meretojan analyysin teoksesta voi lukea kokonaisuudessaan täältä.
Kysymyksiä tekstistä
- Millaisesta jaksosta kirja kertoo päähenkilön elämässä?
- Muuttuuko päähenkilö Mia kirjan aikana? Alkaako hän nähdä asioita uusista näkökulmista? Jääkö hänen näkökulmansa jossain asioissa myös rajoittuneeksi?
- Millaisia yhteisöjä teoksessa on ja millaisia tarinoita niissä jaetaan? Esimerkiksi päähenkilön ohjaama nuorten kirjoituskurssi tai eläkeläisten ryhmä.
- Mikä on erilaisten kirjoitusharjoitusten merkitys kirjoitusryhmässä?
- Millaisia eri merkityksiä voi olla sillä, että kirjassa puhutellaan lukijaa?
- Miten päähenkilö Mian kerronnallinen toimijuus kenties muuttuu teoksen aikana?
Kirjoitusharjoitus: ”Jatkoa tarinalle”
Tämä harjoitus on suunniteltu tehtäväksi tapaamiskerralle, jossa käsitellään Siri Hustvedtin romaania Kesä ilman miehiä.
Samankaltaista harjoitusta, jossa pohditaan ja kuvitellaan jatkoa teoksen tapahtumille, voi soveltaa myös muihin teksteihin.
Miten tarina voisi jatkua? Hustvedtin teos päättyy siihen, että Boris saapuu Mian luo. Kuvittele, miten tarina voisi vielä jatkua kirjan päätyttyä. Jatka tarinaa suoraan siitä hetkestä, mihin kirja jäi ja kirjoita lyhyt kuvaus Boriksen ja Mian välillä.
Vuonna 1948 syntyneen englantilaisen Ian McEwanin romaanin On Chesil Beach käänsi suomeksi sen ilmestymisvuonna 2007 Juhani Lindholm nimellä Rannalla. Teoksen on kustantanut Otava.
TEOSESITTELY
Lisää näkökulmia teokseen, ks. Hyvärinen, Matti, Eriikka Oinonen & Tiina Saari (toim.) (2015)
Kysymyksiä teoksesta
- Näkökulmien merkitys: Miten henkilöhahmot näkevät tapahtuneet asiat eri tavoin?
- Miten se, kenen näkökulmasta asiaa katsotaan, vaikuttaa itse tarinaan?
Kirjoitusharjoitus: ”Näkökulman muutos”
Kirjoitusharjoituksessa kirjoitetaan teoksen tapahtumista eri näkökulmasta. Miten toinen henkilöhahmo olisi nähnyt ja kokenut tapahtumat kirjan lopussa? Kirjoita loppu toisen henkilön näkökulmasta.
Huiomaa, että samankaltaista harjoitusta, jossa kuvitellaan kuvattuja tapahtumakulkuja jonkun toisen henkilöhahmon näkökulmasta, voi soveltaa myös muihin teksteihin.
Teemana ilmasto ja luonto
Lukupiirien mahdollisuuksista ympäristökriisin aikakaudella, ks. Kinnunen 2022, Itärannan romaanista ks. myös Meretoja 2018c.
Kysymyksiä tekstistä
- Miten romaanissa näkyy romaanin maailmassa hallitsevien valtakertomusten ja niitä haastavien vastakertomusten suhde? Miten romaanissa vallanpitäjät yrittävät hallita pyyhkimällä pois historiaa, siitä kerrottuja tarinoita, ja miten päähenkilön kirjoittamisen prosessi tuottaa vastakertomuksen, joka pyrkii tekemään oikeutta vedelle ja veden muistille? Milloin tarinankerronta on hallinnan muoto ja milloin se on keino löytää eettisempi suhde maailmaan?
- Ilmasto ja ympäristötarinat: miten kerromme nykyistä ympäristökriisiä?
- Miten kerromme ja kuvittelemme tulevaisuutta? Dystopiat ja utopiat.
- Millaisia tarinoita olisi mahdollista kertoa? Voivatko erilaiset tarinat vaikuttaa siihen, miten toimimme?
- Millaisia ympäristötunteita erilaisten ilmastotarinoiden äärellä herää?
Kirjoitusharjoitus: ”Vaihtoehtoinen menneisyys”
Kirjassa kuvataan maailmaa, josta vesi on loppunut. Kuvittele, mitä olisi voinut tapahtua ennen kirjan kuvaamia tapahtumia siten, että vesi ei olisi päässyt loppumaan. Miten veden loppumiselta olisi voitu säästyä? Mitä olisi voinut tapahtua? Kirjoita lyhyt teksti kuvaamaan tapahtumaa tai tapahtumia tässä vaihtoehtoisessa tilanteessa.
Myös muiden tekstien kanssa voidaan tehdä samankaltaisia harjoituksia, joissa dystopiolle kuvitellaan vaihtoehtoisia menneisyyksiä, tulevaisuuksia tai tapahtumakulkuja, joissa kuvattu maailma olisi tai tulisi toisenlaiseksi.
Teemana vanhemmuus ja sukupolvet
Ranskalainen Claire Castillon on syntynyt vuonna 1975. Hänen novellinsa Pesäero löytyy vuonna 2007 ilmestyneestä novellikokoelmasta Äidin pikku pyöveli. Alkuperäiskokoelma on nimeltään Insecte (2006) ja sen on suomentanut Gummeruksen kustantamana Lotta Toivainen.
NOVELLIESITTELY
Kysymyksiä tekstistä
- Millainen kuva kertojasta syntyy? Mitä kaikkea hänestä tiedetään?
- Entä millainen kuva syntyy äidistä? Mitä äidistä sanotaan ja tiedetään – ja mitä kautta?
- Äidin ja tyttären suhde: Millaiselta se vaikuttaa novellin alussa, entä keskikohdassa, tai novellin lopussa? Tapahtuuko muutos? Missä mielessä?
- Identiteetin ja kertomusten relationaalisuus: Miten määrittelemme itsemme ja muotoudumme minäksi aina suhteessa toiseen?
- Lukupiirissä voidaan edetä niin, että luetaan ensin novelli kokonaan ja keskustellaan siitä. Tämän jälkeen luetaan novelli kokonaan vielä uudestaan ja sen jälkeen keskustellaan, syntyikö toisella kerralla henkilöhahmoista ja heidän suhteestaan erilainen mielikuva.
Kirjoitusharjoitus: ”Puhelu puoli vuotta myöhemmin”
Jatka novellia. Puoli vuotta on kulunut. Tytär on asunut yksinään jo jonkin aikaa ja äiti soittaa. Millainen puhelu heidän välillään nyt käydään? Millainen tarina jäsensi heidän suhdettaan ja miten tytär on päättänyt muuttaa tarinaa?
Tekstejä, kysymyksiä ja kirjoitusharjoituksia, jotka sopivat kouluissa järjestettäviin lukupiireihin
Tekstejä, kysymyksiä ja kirjoitusharjoituksia, jotka sopivat terapeuttisiin lukupiireihin
Teemana terveys, sairaus ja hyvinvointi
TIIVISTELMÄ
Kysymyksiä tekstistä
- Miten romaanissa käsitellään syöpään sairastumiseen liittyviä kulttuurisia kertomuksia?
- Päähenkilö Elea pohtii sitä, miten on ongelmallista tarinallistaa sairautta taisteluna. Mitä ongelmia voi liittyä siihen, jos sairautta tarinallistetaan taisteluna?
- Miten sairastumista tarinallistetaan tässä teoksessa? Tarjotaanko jotain uusia vaihtoehtoja, vastakertomuksia, esimerkiksi veden ja tulen kuvastoon ja muodonmuutosteemaan liittyen?
- Miten teoksessa käsitellään sairauden lisäksi laajemmin erilaisten kriisien kerronnallistamista?
- Mikä rooli romaanissa on meritarinoilla, joita henkilöhahmot vaihtavat ja jakavat nuotion ympärillä?
- Miten kirjallisuus ja muut taiteet toimivat romaanissa merkkitulina, jotka auttavat suunnistamaan pimeässä, ja mikä merkitys on Eleassa nousevalla kirjoittamisen tarpeella?
- Mikä tuo henkilöhahmoille lohtua kriisien keskellä (esim. yhteyden kokemus suhteessa mereen/luontoon ja toisiin ihmisiin)?
Kirjoitusharjoitus: ”Kertomuksista on kuitenkin moneksi”
Tätä harjoitusta varten voi lukupiiritapaamisessa lukea ääneen sivut 370–373.
Tämä harjoitus sopii hyvin tehtäväksi myös muilla lukupiirikerroilla muiden tekstien yhteydessä, sillä harjoitus johdattelee pohtimaan ongelmallisia ja rikastavia tarinoita.
Kirjoitetaan neljä kahden minuutin kestoista hetkeä. Jatka alla olevia lauseita. Voit jatkaa joko yhden lauseen loppuun tai jos tekstiä lähtee syntymään enemmän, voit kirjoittaa myös toisen lauseen. Kaikki mitä kirjoitat, on oikein.
Lauseiden alut:
- Mielestäni ongelmallinen tarina on…
- Rikastava tarina voi…
- Kaipaan kertomusta, joka…
- Voisin itse kirjoittaa tarinaa…
Kirjoitusharjoitus: ”Vastakertomuksia taistelutarinoille”
Romaanissa Elotulet kritisoidaan sairauden tarinallistamista taisteluna tai sotana. Pohdi, millaisia tarinamalleja olet kohdannut erilaisista sairauksista puhuttaessa. Lähde kirjoitusharjoituksessa etsimään myös mahdollista vastakertomusta ja uusia metaforia taistelumetaforan sijaan: mikä olisi voisi olla uudenlainen tapa kertoa sairaudesta taistelun sijaan?
Harjoitus sopii tehtäväksi muillakin lukupiirikerroilla muiden sairauden kerronnallistamista käsittelevien tekstien yhteydessä.
