Teoria

Elementti 2: Kerronnallisen toimijuuden teoria

Kerronnallisen toimijuuden lukupiirimalli on narratiivinen työskentelymuoto, jonka keskiössä ovat kulttuuriset kertomukset sekä kertomustietoinen reflektio. Sen teoreettisena pohjana toimii Hanna Meretojan kehittämä kerronnallisen toimijuuden teoria. Kerronnallisen toimijuuden lähestymistapa korostaa kertomusten merkitystä toimijuudellemme – sille, miten toimimme maailmassa ja miten hahmotamme mahdollisuuksiamme yksin ja yhdessä toisten kanssa, osana erilaisia yhteisöjä. Toimijuutemme on kerronnallisesti välittynyttä: meille kulttuurisesti tarjolla olevat tarinamallit vaikuttavat siihen, miten suuntaudumme maailmaan ja miten ymmärrämme sen, keitä olemme.  

Kaunokirjallisuus voi laajentaa kulttuurisesti tarjolla olevien kertomusten repertuaaria, näyttää että asioista voi kertoa monin eri tavoin ja tarjota uudenlaisia tulkinnallisia välineitä hahmottaa erilaisia kokemuksia niiden monimutkaisuudessa ja ristiriitaisuudessa.  

• Kertomukset voivat laajentaa tai kaventaa mahdollisen tajuamme eli sen tajua, miten asiat voivat olla toisin (Meretoja 2016, 2018b). 
• Kirjallisuus voi vahvistaa kerronnallista toimijuuttamme auttamalla meitä siirtymään kulttuurisesti hallitsevien tarinamallien sokeasta toistamisesta kohti omaehtoisempaa oman kerronnallisen identiteetin rakentamista (Meretoja 2018b, 106). 

Kerronnallinen toimijuutemme koostuu kyvystämme käyttää, tulkita ja uudelleentulkita erilaisia kertomuksia, jotka ovat meille kulttuurisesti tarjolla, eritellä ja haastaa niitä ja tehdä valintoja sen suhteen, miten tulkitsemme kerronnallisesti elämäämme ja ympäröivää maailmaa (Meretoja 2019, 62). 

Hanna Meretojan (2018b, 2019, 2022a, 2022b, 2023a, 2023b) kehittämä kerronnallisen toimijuuden (narrative agency) käsite on lähellä kerronnallisen identiteetin (narrative identity) käsitettä, mutta kun kerronnallinen identiteetti vastaa kuka-kysymykseen ja suuntaa huomion siihen, miten käsitys itsestä rakentuu jatkuvan ajallisen (uudelleen)tulkinnan prosessin kautta, kerronnallisen toimijuuden käsite kohdistaa huomion subjektin toimijuuteen. Jälkimmäinen siis tarkentaa siihen, miten harjoitamme toimijuuttamme asemoimalla itseämme suhteessa kulttuurisiin kertomuksiin, toimimalla tiettyjen kerronnallisten merkityksenannonmallien mukaan ja kertomalla kokemuksistamme ja toisten kokemuksista tietyllä tavoin. Kerronnallinen toimijuus voi näkyä paitsi omassa itseymmärryksessä (siinä miten kertoo itsestään ja maailmasta) myös maailmassa toimimisen tavoissa, joiden kaikkia ulottuvuuksia ei itse hahmota.  

Kerronnallisen toimijuuden ulottuvuudet

Kerronnallinen tietoisuus on tietoisuutta kulttuurisesti tarjolla olevista kertomuksista, jotka vaikuttavat ihmisten elämässä, mediassa ja laajemmin yhteiskunnassa toimimalla merkityksenannon malleina. Kulttuuriset tarinamallit vaikuttavat meihin väistämättä, ja niiden tuominen tietoisen reflektion kohteeksi auttaa ottamaan niihin etäisyyttä ja suhtautumaan niihin kriittisesti ja reflektiivisesti. Lukupiiriin osallistuvien kerronnallista tietoisuutta voi vahvistaa kiinnittämällä heidän huomiotaan heitä ympäröiviin kulttuurisiin kertomuksiin, kuten perheen ja suvun tapoihin kertoa asioista tai mediassa vallitseviin tarinamalleihin (esim. ”vaikeuksista voittoon” -tarinat), ja siihen, millaisia kulttuurisia kertomuksia he tiedostavat. Ne voivat vaihdella mittakaavaltaan koko elämää koskevista, identiteettiä määrittävistä elämäntarinoista ”pieniin kertomuksiin”, jotka rakentuvat erilaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Kirjallisuus voi tehdä näkyväksi kulttuurisia tarinamalleja, ja siksi ohjattu yhdessä lukeminen on keino edistää kerronnallista tietoisuutta. Kerronnallisen tietoisuuden osa-alueita ovat kerronnallinen itseymmärrys ja kerronnallinen näkökulmatietoisuus.

Kerronnallisen itseymmärrys viittaa siihen, miten lukupiiriin osallistuva ymmärtää, millaiset kertomukset vaikuttavat hänen elämässään ja millaisia kerronnallisia kaavoja hänellä on taipumuksena toistaa elämässään. Se ilmenee esimerkiksi kykynä pohtia, millaista elämäntarinaa on rakentamassa omilla valinnoillaan ja tavoillaan kertoa elämästään.

Kerronnallinen näkökulmatietoisuus puolestaan merkitsee kykyä tunnistaa näkökulmia, joista erilaiset kertomukset on kerrottu. Se voi näkyä esimerkiksi sen tiedostamisena, että jonkin kertomuksen voi kertoa toisin eri näkökulmasta tai että samat tapahtumat näyttäytyvät toisenlaisina, jos niitä lähestyy toisesta näkökulmasta.

Kerronnallinen mielikuvitus tarkoittaa kykyä kuvitella sen tuolle puolen, mikä vaikuttaa itsestään selvältä nykyhetkessä – kykyä kuvitella, miten asiat voisivat olla toisin. Se ilmenee kykynä suhtautua kulttuurisiin tarinamalleihin luovasti ja omaehtoisesti. Se voi näkyä esimerkiksi kykynä kuvitella erilaisia elämänsuuntia ja tulevaisuuksia. Kerronnallinen mielikuvitus voi näkyä esimerkiksi liikkumavarana sen suhteen, että osaa kertoa kokemuksistaan ja elämästään monin eri tavoin ja taitona kertoa vastakertomuksia, jotka haastavat kulttuurisesti hallitsevia, rajoittavilta tuntuvia kertomuksia. Lisäksi se voi näkyä kykynä kuvitella erilaisia kokemusmaailmoja ja todellisuuksia. Kerronnallisen mielikuvituksen osa-alueita ovat mahdollisen taju ja kyky eettiseen tutkiskeluun.

Mahdollisen taju on sen tajua, miten asiat voisivat olla toisin, ja kykyä kuvitella erilaisia elämän suuntia ja tulevaisuuksia, kykyä hahmottaa, miten erilaiset maailmat toimivat mahdollisuustiloina, joissa tietyt kokemukset, tunteet, ajatukset ja toimintatavat ovat mahdollisia ja toiset vaikeita tai mahdottomia. Mahdollisuuden tajun laajeneminen voi näkyä esimerkiksi kykynä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja elämästä kertomisen tapoja.

Eettinen tutkiskelu on kykyä pohtia omaehtoisesti ja itsereflektiivisesti perustavia eettisiä kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia, kuten kysymyksiä siitä, mitä on hyvä elämä tai oikeudenmukainen yhteiskunta. Kerronnallinen avoimuus ja epädogmaattisuus edistävät valmiutta luopua omista vakiokertomuksista ja reflektoida eettisiä kysymyksiä niiden kaikessa monimutkaisuudessa. Tämä voi näkyä esimerkiksi kykynä pohtia hyvän elämän kysymystä useasta eri näkökulmasta. 

Kerronnallinen dialogisuus viittaa kykyyn antautua vuoropuheluun toisten ja heidän tarinoidensa kanssa; se kytkeytyy siihen, miten tulemme aina itseksemme suhteessa toisiin, käymällä suoraa tai epäsuoraa vuoropuhelua toisten kanssa, peilaamalla itseämme toisiin ja haastamalla toisia. Myös kerronnallinen identiteettimme rakentuu dialogisesti ja relationaalisesti: hahmotamme, kuka olemme, kertomalla itsestämme ja nojaamalla toisten meistä kertomiin tarinoihin. Konkreettisen, ihmistenvälisen dialogin lisäksi rakennumme dialogisessa suhteessa meitä ympäröiviin kertomusten verkostoihin. Kerronnallinen dialogisuus on kykyä ottaa vastaan toisten kertomia tarinoita ja kuvitella erilaisia yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden muotoja. Kerronnallisen dialogisuuden osa-alueita ovat kyky dialogiseen toisen kohtaamiseen ja kyky osallistua kerronnallisten välitilojen (narrative in-between) luomiseen, uudistamiseen ja ylläpitämiseen.

Lukupiirin ohjaaja voi edistää osallistujien kykyä sellaiseen dialogiseen toisen kohtaamiseen, jossa toista kuunnellaan ja otetaan vastaan hänen tarinansa ilman pyrkimystä määritellä toista omista lähtökohdista. Kyky dialogiseen toisen kohtaamiseen voi näkyä esimerkiksi valmiutena kunnioittaa toisen kokemusten ainutkertaisuutta ilman, että yrittää sulauttaa ne omien vakiokertomusten alle.

Kerronnallisen välitilan käsitteellä puolestaan voi tarkastella lukupiirin osallistujien valmiutta rakentaa jaettua kerronnallista tilaa ryhmässä ja muissa ihmissuhteissaan. Se suuntaa huomion siihen, miten he osallistuvat uudenlaisten ihmissuhteiden ja yhteisöjen kuvittelemiseen, sekä siihen, miten lukupiiriryhmissä rakentuu vuorovaikutuksellisesti jaettuja kerronnallisia välitiloja. Lukupiirin ohjaaja voi herätellä keskustelua siitä, mitä erilaiset jaetut, kerronnalliset välitilat mahdollistavat ja mitä rajoituksia ja valtasuhteita niihin liittyy.

Kaiken kaikkiaan kerronnallinen toimijuus voi vahvistua tai heikentyä. Vahvistuminen voi näkyä esimerkiksi tietoisuutena omista ja yhteisön toimintamahdollisuuksista suhteessa ympäröiviin kerronnallisiin ympäristöihin tai kykynä rakentaa vastakertomuksia, jotka haastavat kulttuurisesti hallitsevia tarinamalleja. Yhdessä lukeminen ja lukupiirit voivat tutkitusti vahvistaa kerronnallista toimijuutta. Kerronnallisen toimijuuden lukupiirimenetelmän keskeisenä tavoitteena onkin osallistujien kerronnallisen toimijuuden vahvistuminen.