Kirjallisuus
Kerronnallisen toimijuuden lukupiirimallista:
Tässä artikkelissa Kosonen, Kinnunen ja Meretoja esittelevät kerronnallisen toimijuuden lukupiirimallia, sen tavoitteita ja työskentelyperiaatteita. Työskentelyä havainnollistetaan menetelmään kuuluvan Tarinallinen oivallus -harjoitteen avulla. Lisäksi he tarjoavat artikkelissaan yleiskatsauksen narratiivisen työskentelyn muotoihin paneutuen narratiiviseen terapiaan, kirjallisuusterapiaan ja kerronnalliseen lääketieteeseen.
Artikkelin voi lukea teoksesta Terapeuttiset tarinat. Toim. Juhani Ihanus. Basam books.
Tässä artikkelissa Kinnunen, Meretoja ja Kosonen käyvät dialogia kerronnallisen toimijuuden teorian, erilaisten lukupiirikäytäntöjen sekä lukupiirien osallistujien kokemuksista tehdyn analyysin kanssa. Artikkelissa lukupiirikokemusten analyysin avulla tuotetaan uutta tietoa paitsi lukupiirikäytännöistä myös KerToi-menetelmän taustalla vaikuttavasta kerronnallisen toimijuuden teoriasta. Artikkelin keskiössä on kolmen lukupiiriosallistujan kokemusten analyysi, joka havainnollistaa, miten moninaisia muotoja kerronnallinen toimijuus voi saada. Lisäksi analyysi osoittaa, että kyky navigoida kerronnallisissa ympäristöissä voi olla henkilökohtaisella tasolla erittäin merkityksellistä. Artikkelissa esitetäänkin, että teoriaa ja käytäntöä yhdistävä tutkimusote rikastaa ja laajentaa kirjallisuudentutkimuksen mahdollisuuksia.
Englanninkielisen artikkelin pääsee lukemaan täältä.
Tässä artikkelissa esitelty metanarratiivinen lukupiirimalli on toiminut pohjana KerToi-menetelmälle. Artikkelissa esitetään, että yksi nykykirjallisuuden keskeinen itserefleksiivisyyden muoto on metanarratiivisuus eli itsetietoinen reflektio kertomusten omasta kerronnallisuudesta ja kulttuuristen kertomusten merkityksenmuodostamisen käytäntöjen merkityksestä ja funktioista. Artikkelissa analysoidaan, miten kriittisesti kulttuuristen kertomusten roolia nyky-yhteiskunnassa tarkastelevan metanarratiivisen fiktion lukeminen yhdessä voi muokata kerronnallista toimijuutta eli kykyä navigoida kerronnallisissa ympäristöissä. Metanarratiivista lukupiirimallia havainnollistetaan analysoimalla yhtä lukupiirikokoontumista, jossa luetaan metanarratiivista katkelmaa Carol Shieldsin romaanista The Stone Diaries. Artikkelissa esitetään, että metanarratiivisen lukupiirin luova ja dialoginen tila muodostaa hedelmällisen ympäristön kertomusten mahdollisuuksien, rajoitteiden ja vallan tarkastelulle. Lisäksi artikkelissa argumentoidaan, että kerronnallisen toimijuuden parissa työskentelyllä on potentiaalia auttaa osallistujia kehittämään kriittistä tietoisuutta kerronnallisista ympäristöistään ja siten saavuttamaan enemmän toimijuutta suhteessa näihin ympäristöihin.
Englanninkielisen artikkelin pääsee lukemaan täältä.
Tämä artikkeli on kirjoitettu osana Kertomukset, lukeminen ja hyvinvointi -tutkimushanketta ja on toiminut pohjana ja innostuksena KerToi-menetelmälle. Metanarratiivisissa luovan lukemisen lukupiireissä on siis paljon samoja piirteitä kuin KerToi-lukupiireissä, mutta KerToi-menetelmä vei tässä artikkelissa hahmoteltua lukupiirimallia eteenpäin.
Artikkelin voi lukea teoksesta Hoitava lukeminen: teoreettisia ja käytännöllisiä näkökulmia lukemistyöhön. Toim. Päivi Kosonen & Juhani Ihanus. Vastapaino.
Kerronnallisesta toimijuudesta:
Tässä tekstissä Meretoja pohtii narratiivisen hermeneutiikan mahdollisuuksia niin kutsutussa totuuden jälkeisessä ajassa ja selostaa teoriaansa kerronnallisesta toimijuudesta ja sen kolmesta ulottuvuudesta: kerronnallisesta tietoisuudesta, kerronnallisesta mielikuvituksesta ja kerronnallisesta dialogisuudesta. Tekstin jälkipuoliskolla Meretoja kirjoittaa kollektiivisen kertomuksen – koronapandemian – ja henkilökohtaisen kertomusen – oma syöpäkokemuksen – yhteenkietoutumisesta. Kirjoituksen keskeinen väite on, että kokemus epävarmuudesta on keskeistä ajallemme ja että narratiivinen hermeneutiikka voi tarjota välineitä tämän epävarmuuden sietämiseen.
Englanninkielinen artikkeli löytyy teoksesta The Use and Abuse of Stories: New Directions in Narrative Hermeneutics. Toim. Hanna Meretoja & Mark Freeman. Oxford University Press.
Tässä artikkelissa Meretoja esittelee käsitteen implisiittisestä kertomuksesta. Implisiittinen kertomus toimii analyyttisena työkaluna, joka auttaa jäsentämään sitä, miten kulttuuriset kerronnalliset merkityksenannon mallit ohjaavat meitä tietynlaisiin kokemuksen, keskustelun ja vuorovaikutuksen muotoihin. Lisäksi hän kirjoittaa artikkelissaan toisesta analyyttisestä työkalusta: kerronnallisesta toimijuudesta. Kerronnallinen toimijuus auttaa teoretisoimaan ja arvioimaan niitä kerronnallisia ympäristöjä, joissa navigoimme ja jotka koostuvat monenlaisista implisiittisistä kertomuksista. Artikkelissaan Meretoja testaa näitä teoreettisia käsitteitä analysoimalla sitä implisiittistä kulttuurista kertomusta, joka on kaikkein voimakkaimmin hallinnut koronaviruspandemiaa koskevaa julkista keskustelua eli kertomusta sodasta.
Englanninkielisen artikkelin voi lukea täältä.
TÄHÄN TIIVISTELMÄ
Artikkeli löytyy teoksesta Hoitava lukeminen: teoreettisia ja käytännöllisiä näkökulmia lukemistyöhön. Toim. Päivi Kosonen & Juhani Ihanus. Vastapaino.
Meretoja esittää artikkelissaan, että postmodernismin jälkeisen nykykirjallisuuden keskeinen piirre on metanarratiivisuus. Hän nostaa esiin aiempien lähestymistapojen sivuuttamat kaksi metanarratiivisuuden keskeistä piirrettä: metanarratiivisten kertomusten tavan pohtia paitsi omaa kertomusluonnettaan myös kertomusten merkitystä ihmisenä olemiselle ja kertomusten funktioita kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa todellisuudessamme. Artikkelissaan hän teoretisoi metanarratiivisuutta suhteessa kerronnallisen toimijuuden käsitteeseen. Kerronallinen toimijuus koostuu kyvystä käyttää, tulkita ja uudelleentulkita kulttuurisesti tarjolla olevia kertomuksia, eritellä ja haastaa niitä ja tehdä valintoja sen suhteen, miten tulkita kerronnallisesti elämää ja ympäröivää maailmaa. Meretoja esittää artikkelissa mallin, jonka avulla voi hahmottaa kerronnallisen toimijuuden kolmea keskeistä ulottuvuutta, jotka ovat kerronnallinen tietoisuus, kerronnallinen mielikuvitus ja kerronnallinen dialogisuus. Artikkelin jälkipuoliskolla hän analysoi metanarratiivisuuden ja kerronnallisen toimijuuden käsitteiden valossa Siri Hustvedtin teosta The Summer Without Men (2011). Lopuksi hän pohtii yhdessä lukemisen merkitystä kerronnallisen toimijuuden vahvistamisen näkökulmasta.
Artikkelin voi lukea täältä.
Osallistuen polarisoituneeseen kertomusten eettistä merkitystä koskevaan keskusteluun The Ethics of Storytelling kehittää vivahteikkaan viitekehyksen, jonka avulla voi tarkastella kertomusten roolien eettistä moninaisuutta inhimillisessä elämässä. Keskittymällä siihen, miten kertomukset laajentavat ja kaventavat ihmisten toiminnan, ajattelun ja maailman uudelleenkuvittelun mahdollisuustiloja, teos esittää teoreettisanalyyttisen viitekehyksen, jonka avulla voidaan arvioida kertomusten eettistä potentiaalia ja niihin liittyviä riskejä. Kirja pureutuu narratiiviseen hermeneutiikkaan, jossa kertomuksia tarkastellaan kulttuurisesti välittyneinä tulkinnallisina käytäntöinä, jotka voivat olla alistavia, voimaannuttavia tai molempia. Lisäksi se argumentoi kerronnallisen tiedostamattoman ja kerronnallisen mielikuvituksen välisen suhteen muovaavan yksilön mahdollisen tajua.
Teoksen hermeneuttinen kertomusetiikka erittelee kuusi mittapuuta, joiden avulla voi tarkastella kertomusten eettistä potentiaalia: 1) laajentavatko vai supistavako kertomukset mahdollisen tajuamme, 2) kehittävätkö vai hämärtävätkö ne itseymmärrystämme, 3) edistävätkö vai haittaavatko ne toisten kokemusten ymmärtämistä niiden ainutkertaisuudessa, 4) osallistuvatko ne osallistavien vai poissulkevien kerronnallisten välitilojen rakentamiseen, 5) kehittävätkö vai heikentävätkö ne kykyämme tarkastella maailmaa eri näkökulmista ja 6) toimivatko ne eettisen tutkimisen vai dogmatismin muotoina. Näitä ulottuvuuksia analysoidaan dialogissa kirjallisten ja omaelämäkerrallisten kertomusten kanssa, jotka käsittelevät toisen maailmansodan perintöä problematisoimalla tekijän ja uhrin dikotomian riittävyyttä ja tarkastelemalla, miten yksilöt ja yhteisöt tulevat siksi, mitä he ovat dialogisina kertojina, perustavanlaatuisesti haavoittuvina, keskinäisriippuvaisina ja väkivaltaisiin historioihin kietoutuneina.
Kirja tuo dialogiin narratiivisen etiikan, kertomuksentutkimuksen, narratiivisen psykologian, narratiivisen filosofian ja kulttuurisen muistin tutkimuksen. Se kehittää narratiivista hermeneutiikka filosofisesti täsmällisenä, historiallisesti herkkänä ja analyyttisesti hienosyisenä lähestymistapana keskusteluun ihmisenä olemisen kerronnallisesta ulottuvuudesta.
Teoksen on kustantanut Oxford University Press.
