Työryhmät

Tässä työryhmässä tarkastelemme perheiden resilienssiä muuttoliikkeen kontekstissa. Resilienssin tutkimus on pitkälti keskittynyt yksilöiden sisäisiin voimavaroihin tai niiden puutteisiin, kun taas huomion suuntaaminen perheen resilienssiin – perheiden kykyyn olla kestäviä tai kimmoisia – voi auttaa ymmärtämään paremmin erilaisten perheprosessien ja – suhteiden merkitystä resilienssille. Erilaiset muuttoliiketilanteet heijastuvat paitsi yksittäisten perheenjäsenten kokemuksiin myös laajempaan perhedynamiikkaan. Perheiden muuttoliiketausta voi liittyä esimerkiksi työsiirtolaisuuteen, pakkomuuttoon tai monikulttuurisiin avioliittoihin. Perheiden erossaolo ja ylirajainen perhe-elämä voi olla pakotettua, mutta se voi olla myös vapaaehtoinen strateginen valinta, jonka avulla pyritään lisäämään esimerkiksi perheen materiaalista hyvinvointia. Muuttoliiketaustaisten perheiden resilienssiin liittyy myös ajallisia, kulttuurisia, rakenteellisia ja poliittisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi ylisukupolviset traumaattiset kokemukset ja muistot voivat vaikuttaa perheiden resilienssiin, ja maahanmuuttohallinto ja -lainsäädäntö usein johtavat ns. pakotettuun resilienssiin. Olemme kiinnostuneita erilaisin menetelmin ja eri tieteenaloilla tehdyistä tutkimuksista, jotka tarkastelevat muuttoliikkeitä ja perheitä monitahoisena ilmiönä. Esitykset voivat liittyä resilienssin käsitteeseen tai sivuta sitä epäsuorasti.

Koordinaattorit:

Vastaava tutkija Marja Tiilikainen, toimitusjohtaja Saara Pellander ja vanhempi tutkija Eveliina Lyytinen, Siirtolaisuusinstituutti (yhteydenotot eveliina.lyytinen@migrationinstitute.fi)

Isyyttä on Suomessa tutkittu viime vuosikymmeninä monenlaisista näkökulmista. Tutkittua tietoa löytyy niin isyyden muutoksesta ja ideaaleista, isäksi tulon ja isänä olon kertomuksista kuin isien perhevapaiden pitämisestä. Valtaosa tutkimuksista on keskittynyt ns. kantasuomalaisten miesten isyyteen, joka toteutuu kahden eri sukupuolta olevan vanhemman keskiluokkaisessa perhekontekstissa. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten miesten, sateenkaariperheiden isien, adoptio- ja sijaisisien, lasten ja nuorten, eronneiden isien tai isoisien kokemukset ovat puolestaan jääneet tutkimuksessa marginaaliin. Tässä työryhmässä nostamme esille isien ja isyyksien laajan kirjon – eri näkökulmista katsottuna ja erilaisin äänin kerrottuna. Samalla keskustelemme isätutkimuksen nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista – kuinka saada aiempaa laaja-alaisempaa tietoa moninaisista isyyksistä ja isänä olon tavoista? Työryhmään ovat tervetulleita kaikki isejä ja isyyttä, sekä laajemmin myös miesten perhesuhteita, käsittelevät esitykset. Toivotamme tervetulleiksi niin opinnäytetöihin, alustaviin tutkimussuunnitelmiin kuin valmiisiin tutkimuksiinkin perustuvat alustukset.

Koordinaattori:

Petteri Eerola (j.petteri.eerola@jyu.fi), Jyväskylän yliopisto

Vanhemmat, lapset ja ammattilaiset neuvottelevat lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta erilaisissa ammatillisissa käytännöissä. Työryhmässä tarkastellaan sitä, millaisia lasten huoltoon, asumiseen ja tapaamisoikeuteen liittyviä monimutkaisia tilanteita palvelujärjestelmässä kohdataan, miten niitä ratkaistaan ja miten niihin liittyviin tuen tarpeisiin vastataan.

Lasten huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta järjestellään ja säädellään hyvin moninaisissa perheiden elämäntilanteissa. Lainsäädännön näkökulmasta näitä neuvotteluja käydään usein yksityis- ja julkisoikeuden rajamaastossa. Kyse voi olla esimerkiksi riidattomasta ja mutkattomasta erosta, jossa on tarve hoitaa eron jälkeen muodolliset seikat virallisesti kuntoon. Toisaalta kyse voi olla hyvin kompleksisista ja vaikeista tilanteista, joissa perhesuhteet ovat tulehtuneet, lapset voivat huonosti ja käynnissä on monia rinnakkaisia viranomais- ja auttamisprosesseja. Myös lastensuojelun sijaishuollon asiakkaina olevien lasten perhesuhteisiin liittyy huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden uudelleenjärjestämistä. Lisäksi oheishuoltajuuden järjestäminen ja tilanteet, joissa vanhemmat eivät ole koskaan yhdessä olleetkaan, voivat edellyttää erityistä neuvottelua ammatillisissa käytännöissä. Näissä tilanteissa niin vanhempien, lasten kuin heidän läheistensäkään voimavarat ja keinot eivät aina riitä ja palvelujärjestelmältä odotetaan tukea eri osapuolille.

Työryhmään ovat tervetulleita niin empiiriset, teoreettiset kuin metodologisetkin esitykset. Työryhmän teemaa voi tarkastella esimerkiksi lasten tai vanhempien kokemuksena, ammattilaisten toimintana tai lainsäädännön näkökulmista. Lisäksi on mahdollista pohtia, millaisena huolto- ja tapaamiskäytännöt ja niihin liittyvät haastavat tilanteet näyttäytyvät suomalaisen sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan tehtäväkentässä sekä palvelu- ja oikeusjärjestelmässä.

Työryhmän koordinaattorit:

Aino Ritala-Koskinen, Tampereen yliopisto, sosiaalityö, aino.ritala-koskinen@tuni.fi

Leena Autonen-Vaaraniemi, Tampereen yliopisto, sosiaalityö, leena.autonen-vaaraniemi@tuni.fi

Teija Hautanen, Tampereen yliopisto, sosiaalityö, teija.hautanen@tuni.fi

Varhaiset perhesuhteet muodostavat kasvualustan lapsen psykologiselle kehitykselle. Perhesuhteita voidaan tutkia monesta eri viitekehyksestä käsin. Tiedämme, että vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa lapsen kannalta merkityksellistä on vuorovaikutuksen määrä, laatu ja vuorovaikutuksen organisoituminen. Näitä eri ulottuvuuksia voidaan tutkia erilaisilla vuorovaikutuksen menetelmillä. Perhesuhteita voidaan tutkia myös vanhemman laadullisella tai strukturoiduilla haastatteluilla, joilla tutkitaan vanhemman representaatioita ja sisäisiä työmalleja vanhemmuudesta sekä vanhemman ja lapsen suhteesta.

Aikaisemmassa perhesuhteiden tutkimuksessa on keskitytty tutkimaan erityisesti perhesuhteissa ilmenneiden haasteiden mahdollisia negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen. Perhesuhteiden suojaavaa vaikutusta on tutkittu vähemmän. Suojaavien tekijöiden tutkiminen on kuitenkin lapsen kasvun ja kehityksen turvaamisen kannalta keskeistä etenkin silloin kun perheessä on kuormittavia tekijöitä.

Tässä työryhmäesityksessä tarkastellaan perhesuhteiden ja varhaisen vuorovaikutuksen kehitystä, sitä suojaavia tekijöitä ja ennen kaikkea perhesuhteiden ja vuorovaikutuksen suojaavia vaikutuksia lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen.

Koordinaattori:

Hetti Lahtela, helaht@utu.fi, Psykologian ja Logopedian Laitos, Turun Yliopisto

Yhteiskuntatieteellisessä perhe- ja läheissuhteiden tutkimuksessa tarkastellaan usein ihmisen elämänkulussa tapahtuvia siirtymiä. Näitä voivat olla vaikkapa lapsen syntymä, uusperheen muodostuminen, parisuhteen päättyminen tai tarve omaishoitajuudelle. Elämänkaaren siirtymissä ihmisen toimijuus muotoutuu läheissuhteiden ja suhdeverkostojen puitteissa, joita puolestaan kehystävät yhteiskunnan rakenteet kuten lainsäädäntö, instituutiot ja kulttuuriset käsitykset. Toivomme työryhmään monipuolisia avauksia, jotka käsittelevät perhe- ja läheissuhteita elämänkaaren muutoskohdissa ja erityisesti siitä, miten yksilön toimijuus näissä siirtymissä mahdollistuu. Esitykset voivat olla empiirisiä, teoreettisia tai palveluihin ja interventioihin liittyviä.

Koordinaattorit:

Vaula Helin, VTM, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, vaula.helin@uef.fi

Aino Luotonen, VTM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Ella Sihvonen, VTT, erikoistutkija, Kansaneläkelaitos

Vanhemmuuden alkuvaihe odotuksesta vauvan ensimmäisen vuoden loppuun on mullistavaa aikaa tuoreille vanhemmille. Vanhemmille tulee monia uusia vastuita, joista pitää pystyä sopimaan ja neuvottelemaan. Perhetutkimuksen kannalta varhaisvanhemmuus on myös kiinnostava ajanjakso tarkastella perhesuhteiden dynamiikkaa. Tuona aikana perheessä tapahtuu muutoksia niin yksilötasolla vanhemman identiteetissä ja suhteessa vauvaan kuin paritasollakin yhteisvanhemmuudessa vanhempien etsiessä omaa tapaansa toimia tiiminä. Vanhempien valinnat ja arjen käytännöt ovat riippuvaisia myös perhepolitiikasta, työkulttuurista ja vallitsevista asenteista. Kasvu vanhemmaksi yksilönä ja yhdessä kumppanin kanssa sekä alati muuttuvat arjen rytmit herättävät myös moninaisia tunteita ja reaktioita, jotka haastavat uusien vanhempien sopeutumiskykyä. Vauvan ensimmäinen vuosi onkin tärkeää aikaa perheen tulevan hyvinvoinnin ja resilienssin kannalta, ja sen toimivuudella voi olla kauaskantoisia seurauksia yksilöille, perheille ja yhteiskunnalle. Tässä työryhmässä tarkastellaan vanhemmuuden varhaiskehitystä ja siihen liittyviä yksilöllisiä, dyadisia ja triadisia kehitys- ja oppimisprosesseja. Kiinnostuksen kohteena on sekä vanhemmuuden, yhteisvanhemmuuden, parisuhteen että lapsen ja vanhemman välisen suhteen rakentuminen tässä perhevaiheessa sekä niihin sisältyvä perhedynamiikka. Työryhmässä ollaan kiinnostuneita myös resilienssin rakentumisesta ja ilmenemisestä vanhemmuuteen siirtymävaiheen perhedynamiikassa. Työryhmään kutsutaan vanhemmuuden, pari- ja perhesuhteiden tutkijoita, jotka tarkastelevat kehitysprosesseja esimerkiksi seuranta- tai interventioasetelmilla, pari- tai perheaineistoilla, haastatteluin, päiväkirjamenetelmällä tai havainnoimalla. Sekä kvalitatiiviset, kvantitatiiviset että monimenetelmäiset tarkastelut ovat tervetulleita.

Koordinaattorit:

Anna Rönkä, Jyväskylän yliopisto, anna.k.ronka@jyu.fi

Eija Räikkönen, Jyväskylän yliopisto, eija.m.raikkonen@jyu.fi

Suhdeperustaisuus lapsi- ja perhepalveluissa nostaa keskiöön ihmissuhteet. Perheiden ja perheenjäsenten elämään voidaan tuoda uusia ihmissuhteita tai tukea heidän elämässään jo olemassa olevia suhteita. Taustalla suhdeperustaisuudessa on ajatus ihmissuhteiden merkittävästä roolista hyvinvoinnin perustana sekä selviytyvyyden eli resilienssin vahvistajana. Ongelmat läheisissä suhteissa ja läheisten suhteiden puute ovat uhkia yksilöiden ja perheiden kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.  Esimerkiksi lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE:n myötä Suomeen jalkautettu systeeminen lastensuojelumalli korostaa, että asiakastyö ja muutokset tapahtuvat suhteissa ja työ kohdistuu suhteisiin. Systeeminen asiakastyö on näin ollen määritelty lähtökohdiltaan suhdeperustaiseksi sosiaalityöksi.

Palvelututkimuksen näkökulmasta ei ole toisaalta yksiselitteistä, kuka tai ketkä ovat palvelujärjestelmien asiakkaita: ne joiden tarpeisiin palvelu on ensisijaisesti luotu vai myös heidän läheisensä, joilla on omia, erityisiä tarpeita palvelua kohtaan ja joiden huomioiminen voi vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin ja resilienssiin. SOTE-palveluiden asiakkailla tunnistetaan usein erilaisia haavoittuvuuksia, mutta myös heidän läheisensä voivat olla alttiita haavoittuvuuden kokemuksille. Tästä syystä on kysyttävä, miten palvelujärjestelmien uudenlainen tarkastelu erityisesti asiakaskokonaisuuden (kuten perheen) resilienssin näkökulmasta voi vähentää haavoittuvuutta ja edesauttaa perheiden ja läheissuhteiden hyvinvointia? Voiko resilienssin kasvattaminen palvelun tavoitteena ohjata myös siihen, että ennakoivan ja reaktiivisen hoidon suhde muuttuu?

Tässä työryhmässä suhdeperustaisuutta tarkastellaan ammatillisena interventiona, jolloin ihmissuhde voi olla paitsi työn muoto, myös kytkeytyä olennaisesti työn tavoitteisiin. Lisäksi työryhmä käsittelee palvelujärjestelmien ja resilienssin yhteyttä perheisiin ja/tai läheissuhteisiin kohdistuvissa palveluissa.

Koordinaattorit:

Tutkijatohtori Henna Leino, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, henna.leino@utu.fi

Johanna Moilanen, Jyväskylän yliopisto, johanna.s.moilanen@jyu.fi

Johanna Kiili, Jyväskylän yliopisto, johanna.j.kiili@jyu.fi

Kaisa Malinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, kaisa.malinen@jamk.fi

Sirpa Kannasoja, Jyväskylän yliopisto, sirpa.kannasoja@jyu.fi

Perheet kohtaavat monenlaisia haasteita, ja moni vanhempi on kokenut jo ennen vanhemmaksi tulemista merkittäviä vastoinkäymisiä, kuten lapsuusiän laiminlyöntiä tai kaltoinkohtelua (engl. Adverse childhood experiences, ACEs). Tiedetään, että esimerkiksi vanhemman omat ACE-kokemukset ovat riski mielenterveydelle, myös vanhemmuudelle. Kuitenkin monet vanhemmat pystyvät koetuista haasteista huolimatta hyvin toimivaan vanhemmuuteen ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa.

Resilienssillä tarkoitetaan vastustuskykyä stressin ja merkittävien kuormitustekjöiden haitallisia vaikutuksia vastaan. Ilmiötä kuvaa ei vain selviytyminen kuormitustekijöiden kanssa, vaan myös positiivinen sopeutuminen ja kehitys. Vanhemmuuden resilienssitutkimus on melko uusi tutkimusala. Kuitenkin tuntemalla vanhemmuuden resilienssitekijöitä, voimme paremmin ymmärtää tekijöitä, jotka suojaavat vanhemmuutta ja lapsen kehitystä, sekä ymmärtää vahvuuksia ja mahdollisuuksia, joita vahvistaa ja joiden varaan rakentaa perheitä tukevia interventioita ja hoitomalleja.

Tässä työryhmäesityksessä tarkastellaan resilienssitekijöitä, jotka liittyvät vanhemman mielenterveyteen odotus- ja vauva-aikana, tai varhaiseen vanhemmuuteen.

Koordinaattori:

Eeva-Leena Kataja, eeva-leena.kataja@utu.fi, FinnBrain-tutkimus, Turun Yliopisto

Suomessa kaikista vastasyntyneistä 5% syntyy ennenaikaisena eli keskosena. Ennenaikaisena syntyneet lapset ovat elimistön epäkypsyyden takia alttiita erilaisille terveyden ja kehityksen haasteille. Osa keskosena syntyneistä lapsista tarvitsee pitkäkestoista sairaalahoitoa, joka saattaa häiritä vanhemman ja lapsen läheisyyttä ja kiintymyssuhteen normaalia kehitystä. Keskosuuteen liittyvissä tilanteissa vanhemmat voivat olla lapsen toipumisen ja kehityksen voimavara. Siksi on tärkeää tutkia ja kehittää keinoja siihen, miten keskoslasten vanhemmuutta voidaan tukea ja miten vanhempien voimavarat saadaan hyödynnetyksi keskosuuteen liittyvissä erityistilanteissa. Myös vanhemmuutta tukevan hoitokulttuurin kehittäminen palvelujärjestelmän näkökulmasta on tärkeää. Koko keskosperhettä tukemalla ja palvelujärjestelmää kehittämällä voidaan vahvistaa ennenaikaisena syntyneiden lasten ja heidän perheidensä kykyä selviytyä keskosuuteen liittyvistä haastavista elämäntilanteista. Tämän työryhmän tavoitteena on esitellä tutkimushankkeita, joiden tavoitteena on tukea keskosena syntyneiden lasten ja heidän perheiden resilienssin kehittymistä.

Koordinaattorit:

Professori, osastonylilääkäri Liisa Lehtonen, Turun yliopistollinen keskussairaala ja Turun yliopisto, liisa.lehtonen@utu.fi

apulaisprofessori Suvi Stolt, Psykologian ja logopedian osasto, Helsingin yliopisto, suvi.stolt@helsinki.fi

Koordinaattorit:

Yliopistonlehtori Rosi Enroos, rosi.enroos@tuni.fi, Tampereen yliopisto

Kehittämispäällikkö Jenni Helenius, THL, jenni.helenius@thl.fi

Koordinaattorit:

Yliopistonlehtori Rosi Enroos, rosi.enroos@tuni.fi, Tampereen yliopisto

Kehittämispäällikkö Jenni Helenius, THL, jenni.helenius@thl.fi

This workshop will be held in English.

Workshop leader:

senior researcher Johanna Järvinen-Tassopoulos, johanna.jarvinen-tassopoulos@thl.fi, Finnish Institute for Health and Welfare (THL)