Työryhmät
Työryhmän esitellään tällä sivulla niiden esityskielellä.
Osa työryhmistä toteutuu sekä torstaina että perjantaina eri sisällöllä.
Tutustu työryhmäesityksiin: ABSTRAKTIKOOSTE
Työryhmien ohjelma
Torstai 10.11. klo 16.15-18
Työryhmien ohjelma 10.11._pdf Muuttoliike ja perheiden resilienssi – Pub 150 | |
Elina Turjanmaa & Outi Kähäri | Tuntemattoman sukuhistorian ylisukupolviset jäljet: Perhemuistelu ja koherenssin tunne inkeriläistaustaisissa perheissä |
Anna Simola | Globaalit kriisit ja huoli itselle tärkeimmistä – kuinka eksistentiaalisia uhkia käsitellään eurooppalaisissa ylirajaisissa perheissä? |
Maili Malin & Marja Tiilikainen | Erossa perheestä: yksin maahan tulleiden alaikäisten hyvinvointi nuorina aikuisina |
Eveliina Lyytinen & Saara Pellander | Rajallistamisen intiimi maantiede: Karkotettavuus ja sen vaikutukset ylirajaisissa parisuhteissa eläviin suomalaisiin sekä heidän lähipiiriinsä |
Moninaiset isät ja isyydet – Pub 269 | |
Anu Kinnunen | Sosioekonomiset erot isyysvapaan käytössä ja valintojen perusteluissa |
Johanna Lindstedt | Isän merkitys perheen triadisen vuorovaikutuksen näkökulmasta |
Marko Lähteenmäki | Keneen tukeutua isäksi tultua? Pitkittäistutkimus isien ensisijaista tuen lähteistä ja vertaistuen tarpeesta lapsen ensimmäisinä ikävuosina |
Institutionaalinen neuvottelu lapsen ja vanhemman suhteista – Pub 368 | |
Eveliina Heino, Minna Veistilä & Tuuli Lamponen | COVID-19 pandemian vaikutukset lapsen tilanteen arviointiin lastensuojelussa ja lapsi- ja perhepalveluissa |
Aino Ritala-Koskinen | Vaikean paikantuminen ero- ja huoltoriitatilanteissa ammattilaisten kuvaamana |
Teija Hautanen | Väkivalta ja monialaisen eroauttamisen kehittäminen |
Varhainen vuorovaikutus ja perhesuhteet lapsen kehitystä suojaavana tekijänä – Pub 309 | |
Eeva Holmberg | Vanhemmuuden ennustettavuus ja lapsen varhainen kehitys |
Hetti Lahtela | Äidin mielialaoireiden ja varhaisen vuorovaikutuksen yhteydet pienen lapsen sosio-emotionaaliseen kehitykseen |
Jaakko Tammilehto | Lapsuudessa koetun vanhemmuuden ja yksilön tahdonalaisen kontrollin merkitys tunteiden säätelyn valinnassa ja toteutuksessa |
Saara Nolvi | Raskaudenaikainen stressi ja kehitykselliset riskit sekä vauvan aivojen kehitys – syntymänjälkeinen ympäristö suojaavana ja resilienssiä tukevana tekijänä |
Keskosena syntyneen lapsen ja hänen perheensä resilienssin tukeminen – Pub 209 | |
Liisa Lehtonen | Sairaala-arkkitehtuuri vanhemman ja keskosuuden takia hoidossa olevan vauvan läheisyyden tukijana |
Anette Aija | Exposure to parents’ words during neonatal hospital care and preterm infant’s later social development – differences between Finnish and Estonian families |
Eva Ståhlberg-Forsén | Kieliympäristö ja vanhempien lähikontakti vastasyntyneiden teho-osastolla, sekä pikkukeskosena syntyneiden lasten sanaston kehitys |
Anniina Väliaho | 23-24 raskausviikoilla syntyneinen keskoslasten vanhempien kokemukset lapsen varhaisvaiheista sekä vanhempi-lapsi -suhteen muodostumisesta |
Susanna Salomäki | Vanhempien psyykkisellä voinnilla on pitkäkestoinen yhteys pikkukeskosten sosiaaliseen toimintakykyyn |
Lapsuuden ja vanhemmuuden tutkittuja kuormitustekijöitä ja tukitoimia – Pub 126 | |
Anne-Elina Salo | Moniuloitteinen tarkastelukulma resilienssiin: Äitien ja isien tunnekokemukset ja kuvaukset moninaisista voimavara- ja kuormitustekijöistä Covid-19 pandemian aikana |
Katja Upadyaya & Katariina Salmela-Aro | Vanhemmuus- ja työuupumuksen latentit profiilit sekä niiden yhteydet lapsiin ja vanhempiin liittyviin tekijöihin |
Anniina Karonen | Äidin toiminnanohjaustaitojen yhteys vauvan toiminnanohjaukseen |
Leena Leinonen | Lapsen ja huoltajan välisen varhaisen vuorovaikutuksen merkitys lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian asiakkuuksine synnyssä – nuorten näkökulma |
Tiina Timperi | Monialaisen yhteistyön rakentuminen sivistystoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä alaluokilla – yhteistyömuodon merkitys osana lapsen arjen taitojen varhaista tukea |
Perjantai 11.11. klo 9-11
Työryhmien ohjelma 11.11._pdf Institutionaalinen neuvottelu lapsen ja vanhemman suhteista – Pub 368 | |
Leena Autonen-Vaaraniemi | Perheammattilaisten asennoituminen eroisyyteen ja lasta koskevien ratkaisujen perustelut erossa |
Katja Vilkama | Lapsen vieraannuttaminen erokonfliktissa – tutkimuskatsaus vieraannuttamisen tunnistamisen ja puuttumisen keinoista |
Päivi Hietanen | Sopimisen haasteita monikulttuurisissa erotilanteissa |
Sanna Mustasaari | Lastensuojelun haasteita ylirajaisissa perhetilanteissa |
Varhainen vuorovaikutus ja perhesuhteet lapsen kehitystä suojaavana tekijänä – Pub 309 | |
Jaana Vettenranta | Vauvaperheiden vuorovaikutushetkien tarkastelu kotiympäristössä vuorovaikutusvideointien pohjalta |
Nina Mellenius | Miltä taaperoikäisen lapsen vanhemman mentalisaatiokyky näyttää arkisessa stressitilanteessa? |
Jallu Lindblom | Parisuhteen merkitys koronaepidemian alkuvaiheessa: Yhteydet vanhemmuuden laatuun |
Antonina Peltola | Yhteisö lasten kertomana |
Toimijuus ja läheissuhteet elämänkaaren murroskohdissa – Edu 357A | |
Outi Alakärppä, Mia Tammelin & Kaisa Malinen | Vanhempien hoivan käytännöt ja toimintamahdollisuudet pikkulapsiperheissä |
Vaula Haavisto & Kirsi Günther | Sarjakuva valvotuista tapaamisista: voidaanko sarjakuvalla tukea asiakkaan toimijuutta ja roolia vanhempana? |
Miia Saarikallio-Torp | Lapsen osallisuus ja lapsen mielipiteen kuuleminen lapsen asumisjärjestelyissä vanhempien eron jälkeen |
Crista Juutinen | Vanhempansa menettäneiden nuorten surutoimijuuden elämänkulullinen ja relationaalinen rakentuminen |
Yksilölliset ja puolisoiden väliset kehitys- ja oppimisprosessit varhaisvanhemmuuden resilienssin lähteenä – Pub 150 | |
Anna Rönkä & Marja-Leena Böök | Yhdessä vanhempina: kansainvälinen vertailu odottavien vanhempien yhteisvanhemmuutta koskevista toiveista |
Katja Kokkinen | Pelaamalla yhteiseen vanhemmuuteen- Ensimmäistä lastaan odottavien vanhempien kokemuksia vertaistuesta pelillisessä verkkovalmennuksessa |
Mirjam Raudasoja | Itsetunnon merkitys siirtymässä äitiyteen |
Emmi Lindroos | Yhteisvanhemmuuden päivittäinen dynamiikka ensimmäisen lapsen saaneilla pariskunnilla |
Sanna Moilanen | Varhaiset vanhemmuuskokemukset ja toisen lapsen hankkiminen: Onko puolisolta saadulla tuella merkitystä? |
Suhdeperustaisuus, perheenjäsenten osallisuus ja resilienssin edistäminen palvelujärjestelmissä – Pub 209 | |
Tiina Laurén-Knuutila & Katarina Alanko | Lasten ja perheen resilienssi sekä asiantuntijoiden tuki kouluakäymättömien oppilaiden kouluun paluun ja reintegroitumisen tukena |
Katariina Löfblom & Minna Alin | Nuorten kokemukset mielenterveyden tuesta sijaishuollon aikana |
Kaisa Malinen & Johanna Moilanen | Suhteiden kehittäminen ja hoitaminen tukihenkilötoiminnassa |
Kaija Rautaparta-Pennanen | Neljä selviytymiskykyä ja vanhemmuutta vahvistavaa työntekijän toimintatapaa |
Jacob Mickelsson, Henna Leino & Ulla Särkikangas | Sote-palveluiden ajoittaminen käyttäjän arjessa metapalveluiden avulla |
Vanhemmuuden resilienssitekijät – Pub 269 | |
Inka-Liisa Kuusiaho | Seurantatutkimus esikoisvanhemien vanhemmaksitulosta ja vauva-ajasta: Korona-ajan koettujen vaikutusten ja selviytymiskeinojen kehityskulut |
Elisabeth Nordenswan | Taaperoikäisten lasten äitien toiminnanohjaus voimavarana hoivakäyttäytymisessä |
Eeva-Leena Kataja | Tutkimusta lapsen ja vanhemmuuden resilienssitekijöistä – FinnBrain-syntymäkohorttitutkimus |
Carlos Sirkiä | Äitien ja isien koherenssin tunne sekä koherenssin yhteys vanhempien mielialaan raskaus-/odotusaikana |
Vanhemmat, varhaiskasvatus ja koulu – Pub 126 | |
Eija Sevon ja Merja Koivula | Vanhempien ja varhaiskasvatuksen välinen yhteistyö: yhteishuolenpito ja vanhempien osallisuuden vahvistaminen |
Johanna Lammi-Taskula, Merita Mesiäislehto, Johanna Närvi & Sanni Välimäki | Varhaiskasvatuksen yhteys lasten vanhempien hyvinvointiin |
Katja Tervahartiala | Lasten stressinsäätely kotihoidossa ja varhaiskasvatuksessa |
Marko Lähteenmäki ja Mirjamaija Mikkilä-Erdmann | Alakoululaisten vanhempien näkemyksiä lasten vapaa-ajan lukemisesta ja lukutottumuksista |
Jaanet Salminen ja Miia Tuominen | Väitöskirjan tulokset käyttöön? Analyysi varhaiskasvatusta sekä esi- ja perusopetusta käsittelevissä väitöskirjoissa esitettyjen suositusten käytettävyydestä |
Jenni Helenius | Kodin ja koulun yhteistyö 4.–5.luokkien oppilaiden vanhempien näkökulmasta |
Current perspectives on family research – Edu 357B | |
Saana Raittila-Salo | Ethnographic network research: Mapping socializing and caregiving for people of Mozambican background living (well) with dementia in rural South Africa |
Ryo Itoshima | Association between COVID-19 restriction measures in neonatal intensive care units and mothers’ postpartum depressive symptom |
Johanna Järvinen-Tassopoulos, Henna Pirskanen & Virve Marionneau | Addictive relationships in families suffering from gambling problems during the COVID-19 pandemic |
Gill Thomson | Resilience and post-traumatic growth in the transition to motherhood during the COVID-19 pandemic: A qualitative exploratory study |
Annika Lehtonen | Navigating family interdependence of street-connected children in Recife, Brazil |
Työryhmien esittelyt
Muuttoliike ja perheiden resilienssi
Tässä työryhmässä tarkastelemme perheiden resilienssiä muuttoliikkeen kontekstissa. Resilienssin tutkimus on pitkälti keskittynyt yksilöiden sisäisiin voimavaroihin tai niiden puutteisiin, kun taas huomion suuntaaminen perheen resilienssiin – perheiden kykyyn olla kestäviä tai kimmoisia – voi auttaa ymmärtämään paremmin erilaisten perheprosessien ja – suhteiden merkitystä resilienssille. Erilaiset muuttoliiketilanteet heijastuvat paitsi yksittäisten perheenjäsenten kokemuksiin myös laajempaan perhedynamiikkaan. Perheiden muuttoliiketausta voi liittyä esimerkiksi työsiirtolaisuuteen, pakkomuuttoon tai monikulttuurisiin avioliittoihin. Perheiden erossaolo ja ylirajainen perhe-elämä voi olla pakotettua, mutta se voi olla myös vapaaehtoinen strateginen valinta, jonka avulla pyritään lisäämään esimerkiksi perheen materiaalista hyvinvointia. Muuttoliiketaustaisten perheiden resilienssiin liittyy myös ajallisia, kulttuurisia, rakenteellisia ja poliittisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi ylisukupolviset traumaattiset kokemukset ja muistot voivat vaikuttaa perheiden resilienssiin, ja maahanmuuttohallinto ja -lainsäädäntö usein johtavat ns. pakotettuun resilienssiin. Olemme kiinnostuneita erilaisin menetelmin ja eri tieteenaloilla tehdyistä tutkimuksista, jotka tarkastelevat muuttoliikkeitä ja perheitä monitahoisena ilmiönä. Esitykset voivat liittyä resilienssin käsitteeseen tai sivuta sitä epäsuorasti.
Koordinaattorit:
Vastaava tutkija Marja Tiilikainen, toimitusjohtaja Saara Pellander ja vanhempi tutkija Eveliina Lyytinen, Siirtolaisuusinstituutti (yhteydenotot eveliina.lyytinen@migrationinstitute.fi)
Moninaiset isät ja isyydet
Isyyttä on Suomessa tutkittu viime vuosikymmeninä monenlaisista näkökulmista. Tutkittua tietoa löytyy niin isyyden muutoksesta ja ideaaleista, isäksi tulon ja isänä olon kertomuksista kuin isien perhevapaiden pitämisestä. Valtaosa tutkimuksista on keskittynyt ns. kantasuomalaisten miesten isyyteen, joka toteutuu kahden eri sukupuolta olevan vanhemman keskiluokkaisessa perhekontekstissa. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten miesten, sateenkaariperheiden isien, adoptio- ja sijaisisien, lasten ja nuorten, eronneiden isien tai isoisien kokemukset ovat puolestaan jääneet tutkimuksessa marginaaliin. Tässä työryhmässä nostamme esille isien ja isyyksien laajan kirjon – eri näkökulmista katsottuna ja erilaisin äänin kerrottuna. Samalla keskustelemme isätutkimuksen nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista – kuinka saada aiempaa laaja-alaisempaa tietoa moninaisista isyyksistä ja isänä olon tavoista? Työryhmään ovat tervetulleita kaikki isejä ja isyyttä, sekä laajemmin myös miesten perhesuhteita, käsittelevät esitykset. Toivotamme tervetulleiksi niin opinnäytetöihin, alustaviin tutkimussuunnitelmiin kuin valmiisiin tutkimuksiinkin perustuvat alustukset.
Koordinaattori:
Petteri Eerola (j.petteri.eerola@jyu.fi), Jyväskylän yliopisto
Institutionaalinen neuvottelu lapsen ja vanhemman suhteista
Vanhemmat, lapset ja ammattilaiset neuvottelevat lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta erilaisissa ammatillisissa käytännöissä. Työryhmässä tarkastellaan sitä, millaisia lasten huoltoon, asumiseen ja tapaamisoikeuteen liittyviä monimutkaisia tilanteita palvelujärjestelmässä kohdataan, miten niitä ratkaistaan ja miten niihin liittyviin tuen tarpeisiin vastataan.
Lasten huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta järjestellään ja säädellään hyvin moninaisissa perheiden elämäntilanteissa. Lainsäädännön näkökulmasta näitä neuvotteluja käydään usein yksityis- ja julkisoikeuden rajamaastossa. Kyse voi olla esimerkiksi riidattomasta ja mutkattomasta erosta, jossa on tarve hoitaa eron jälkeen muodolliset seikat virallisesti kuntoon. Toisaalta kyse voi olla hyvin kompleksisista ja vaikeista tilanteista, joissa perhesuhteet ovat tulehtuneet, lapset voivat huonosti ja käynnissä on monia rinnakkaisia viranomais- ja auttamisprosesseja. Myös lastensuojelun sijaishuollon asiakkaina olevien lasten perhesuhteisiin liittyy huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden uudelleenjärjestämistä. Lisäksi oheishuoltajuuden järjestäminen ja tilanteet, joissa vanhemmat eivät ole koskaan yhdessä olleetkaan, voivat edellyttää erityistä neuvottelua ammatillisissa käytännöissä. Näissä tilanteissa niin vanhempien, lasten kuin heidän läheistensäkään voimavarat ja keinot eivät aina riitä ja palvelujärjestelmältä odotetaan tukea eri osapuolille.
Työryhmään ovat tervetulleita niin empiiriset, teoreettiset kuin metodologisetkin esitykset. Työryhmän teemaa voi tarkastella esimerkiksi lasten tai vanhempien kokemuksena, ammattilaisten toimintana tai lainsäädännön näkökulmista. Lisäksi on mahdollista pohtia, millaisena huolto- ja tapaamiskäytännöt ja niihin liittyvät haastavat tilanteet näyttäytyvät suomalaisen sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan tehtäväkentässä sekä palvelu- ja oikeusjärjestelmässä.
Työryhmän koordinaattorit:
Aino Ritala-Koskinen, Tampereen yliopisto, sosiaalityö, aino.ritala-koskinen@tuni.fi
Leena Autonen-Vaaraniemi, Tampereen yliopisto, sosiaalityö, leena.autonen-vaaraniemi@tuni.fi
Teija Hautanen, Tampereen yliopisto, sosiaalityö, teija.hautanen@tuni.fi
Varhainen vuorovaikutus ja perhesuhteet lapsen kehitystä suojaavana tekijänä
Varhaiset perhesuhteet muodostavat kasvualustan lapsen psykologiselle kehitykselle. Perhesuhteita voidaan tutkia monesta eri viitekehyksestä käsin. Tiedämme, että vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa lapsen kannalta merkityksellistä on vuorovaikutuksen määrä, laatu ja vuorovaikutuksen organisoituminen. Näitä eri ulottuvuuksia voidaan tutkia erilaisilla vuorovaikutuksen menetelmillä. Perhesuhteita voidaan tutkia myös vanhemman laadullisella tai strukturoiduilla haastatteluilla, joilla tutkitaan vanhemman representaatioita ja sisäisiä työmalleja vanhemmuudesta sekä vanhemman ja lapsen suhteesta.
Aikaisemmassa perhesuhteiden tutkimuksessa on keskitytty tutkimaan erityisesti perhesuhteissa ilmenneiden haasteiden mahdollisia negatiivisia vaikutuksia lapseen ja perheeseen. Perhesuhteiden suojaavaa vaikutusta on tutkittu vähemmän. Suojaavien tekijöiden tutkiminen on kuitenkin lapsen kasvun ja kehityksen turvaamisen kannalta keskeistä etenkin silloin kun perheessä on kuormittavia tekijöitä.
Tässä työryhmäesityksessä tarkastellaan perhesuhteiden ja varhaisen vuorovaikutuksen kehitystä, sitä suojaavia tekijöitä ja ennen kaikkea perhesuhteiden ja vuorovaikutuksen suojaavia vaikutuksia lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen.
Koordinaattori:
Hetti Lahtela, helaht@utu.fi, Psykologian ja Logopedian Laitos, Turun Yliopisto
Toimijuus ja läheissuhteet elämänkaaren murroskohdissa
Yhteiskuntatieteellisessä perhe- ja läheissuhteiden tutkimuksessa tarkastellaan usein ihmisen elämänkulussa tapahtuvia siirtymiä. Näitä voivat olla vaikkapa lapsen syntymä, uusperheen muodostuminen, parisuhteen päättyminen tai tarve omaishoitajuudelle. Elämänkaaren siirtymissä ihmisen toimijuus muotoutuu läheissuhteiden ja suhdeverkostojen puitteissa, joita puolestaan kehystävät yhteiskunnan rakenteet kuten lainsäädäntö, instituutiot ja kulttuuriset käsitykset. Toivomme työryhmään monipuolisia avauksia, jotka käsittelevät perhe- ja läheissuhteita elämänkaaren muutoskohdissa ja erityisesti siitä, miten yksilön toimijuus näissä siirtymissä mahdollistuu. Esitykset voivat olla empiirisiä, teoreettisia tai palveluihin ja interventioihin liittyviä.
Koordinaattorit:
Vaula Helin, VTM, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, vaula.helin@uef.fi
Aino Luotonen, VTM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Ella Sihvonen, VTT, erikoistutkija, Kansaneläkelaitos
Yksilölliset ja puolisoiden väliset kehitys- ja oppimisprosessit varhaisvanhemmuuden resilienssin lähteenä
Vanhemmuuden alkuvaihe odotuksesta vauvan ensimmäisen vuoden loppuun on mullistavaa aikaa tuoreille vanhemmille. Vanhemmille tulee monia uusia vastuita, joista pitää pystyä sopimaan ja neuvottelemaan. Perhetutkimuksen kannalta varhaisvanhemmuus on myös kiinnostava ajanjakso tarkastella perhesuhteiden dynamiikkaa. Tuona aikana perheessä tapahtuu muutoksia niin yksilötasolla vanhemman identiteetissä ja suhteessa vauvaan kuin paritasollakin yhteisvanhemmuudessa vanhempien etsiessä omaa tapaansa toimia tiiminä. Vanhempien valinnat ja arjen käytännöt ovat riippuvaisia myös perhepolitiikasta, työkulttuurista ja vallitsevista asenteista. Kasvu vanhemmaksi yksilönä ja yhdessä kumppanin kanssa sekä alati muuttuvat arjen rytmit herättävät myös moninaisia tunteita ja reaktioita, jotka haastavat uusien vanhempien sopeutumiskykyä. Vauvan ensimmäinen vuosi onkin tärkeää aikaa perheen tulevan hyvinvoinnin ja resilienssin kannalta, ja sen toimivuudella voi olla kauaskantoisia seurauksia yksilöille, perheille ja yhteiskunnalle. Tässä työryhmässä tarkastellaan vanhemmuuden varhaiskehitystä ja siihen liittyviä yksilöllisiä, dyadisia ja triadisia kehitys- ja oppimisprosesseja. Kiinnostuksen kohteena on sekä vanhemmuuden, yhteisvanhemmuuden, parisuhteen että lapsen ja vanhemman välisen suhteen rakentuminen tässä perhevaiheessa sekä niihin sisältyvä perhedynamiikka. Työryhmässä ollaan kiinnostuneita myös resilienssin rakentumisesta ja ilmenemisestä vanhemmuuteen siirtymävaiheen perhedynamiikassa. Työryhmään kutsutaan vanhemmuuden, pari- ja perhesuhteiden tutkijoita, jotka tarkastelevat kehitysprosesseja esimerkiksi seuranta- tai interventioasetelmilla, pari- tai perheaineistoilla, haastatteluin, päiväkirjamenetelmällä tai havainnoimalla. Sekä kvalitatiiviset, kvantitatiiviset että monimenetelmäiset tarkastelut ovat tervetulleita.
Koordinaattorit:
Anna Rönkä, Jyväskylän yliopisto, anna.k.ronka@jyu.fi
Eija Räikkönen, Jyväskylän yliopisto, eija.m.raikkonen@jyu.fi
Suhdeperustaisuus, perheenjäsenten osallisuus ja resilienssin edistäminen palvelujärjestelmissä
Suhdeperustaisuus lapsi- ja perhepalveluissa nostaa keskiöön ihmissuhteet. Perheiden ja perheenjäsenten elämään voidaan tuoda uusia ihmissuhteita tai tukea heidän elämässään jo olemassa olevia suhteita. Taustalla suhdeperustaisuudessa on ajatus ihmissuhteiden merkittävästä roolista hyvinvoinnin perustana sekä selviytyvyyden eli resilienssin vahvistajana. Ongelmat läheisissä suhteissa ja läheisten suhteiden puute ovat uhkia yksilöiden ja perheiden kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Esimerkiksi lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE:n myötä Suomeen jalkautettu systeeminen lastensuojelumalli korostaa, että asiakastyö ja muutokset tapahtuvat suhteissa ja työ kohdistuu suhteisiin. Systeeminen asiakastyö on näin ollen määritelty lähtökohdiltaan suhdeperustaiseksi sosiaalityöksi.
Palvelututkimuksen näkökulmasta ei ole toisaalta yksiselitteistä, kuka tai ketkä ovat palvelujärjestelmien asiakkaita: ne joiden tarpeisiin palvelu on ensisijaisesti luotu vai myös heidän läheisensä, joilla on omia, erityisiä tarpeita palvelua kohtaan ja joiden huomioiminen voi vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin ja resilienssiin. SOTE-palveluiden asiakkailla tunnistetaan usein erilaisia haavoittuvuuksia, mutta myös heidän läheisensä voivat olla alttiita haavoittuvuuden kokemuksille. Tästä syystä on kysyttävä, miten palvelujärjestelmien uudenlainen tarkastelu erityisesti asiakaskokonaisuuden (kuten perheen) resilienssin näkökulmasta voi vähentää haavoittuvuutta ja edesauttaa perheiden ja läheissuhteiden hyvinvointia? Voiko resilienssin kasvattaminen palvelun tavoitteena ohjata myös siihen, että ennakoivan ja reaktiivisen hoidon suhde muuttuu?
Tässä työryhmässä suhdeperustaisuutta tarkastellaan ammatillisena interventiona, jolloin ihmissuhde voi olla paitsi työn muoto, myös kytkeytyä olennaisesti työn tavoitteisiin. Lisäksi työryhmä käsittelee palvelujärjestelmien ja resilienssin yhteyttä perheisiin ja/tai läheissuhteisiin kohdistuvissa palveluissa.
Koordinaattorit:
Tutkijatohtori Henna Leino, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, henna.leino@utu.fi
Johanna Moilanen, Jyväskylän yliopisto, johanna.s.moilanen@jyu.fi
Johanna Kiili, Jyväskylän yliopisto, johanna.j.kiili@jyu.fi
Kaisa Malinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, kaisa.malinen@jamk.fi
Sirpa Kannasoja, Jyväskylän yliopisto, sirpa.kannasoja@jyu.fi
Vanhemmuuden resilienssitekijät
Perheet kohtaavat monenlaisia haasteita, ja moni vanhempi on kokenut jo ennen vanhemmaksi tulemista merkittäviä vastoinkäymisiä, kuten lapsuusiän laiminlyöntiä tai kaltoinkohtelua (engl. Adverse childhood experiences, ACEs). Tiedetään, että esimerkiksi vanhemman omat ACE-kokemukset ovat riski mielenterveydelle, myös vanhemmuudelle. Kuitenkin monet vanhemmat pystyvät koetuista haasteista huolimatta hyvin toimivaan vanhemmuuteen ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa.
Resilienssillä tarkoitetaan vastustuskykyä stressin ja merkittävien kuormitustekjöiden haitallisia vaikutuksia vastaan. Ilmiötä kuvaa ei vain selviytyminen kuormitustekijöiden kanssa, vaan myös positiivinen sopeutuminen ja kehitys. Vanhemmuuden resilienssitutkimus on melko uusi tutkimusala. Kuitenkin tuntemalla vanhemmuuden resilienssitekijöitä, voimme paremmin ymmärtää tekijöitä, jotka suojaavat vanhemmuutta ja lapsen kehitystä, sekä ymmärtää vahvuuksia ja mahdollisuuksia, joita vahvistaa ja joiden varaan rakentaa perheitä tukevia interventioita ja hoitomalleja.
Tässä työryhmäesityksessä tarkastellaan resilienssitekijöitä, jotka liittyvät vanhemman mielenterveyteen odotus- ja vauva-aikana, tai varhaiseen vanhemmuuteen.
Koordinaattori:
Eeva-Leena Kataja, eeva-leena.kataja@utu.fi, FinnBrain-tutkimus, Turun Yliopisto
Keskosena syntyneen lapsen ja hänen perheensä resilienssin tukeminen
Suomessa kaikista vastasyntyneistä 5% syntyy ennenaikaisena eli keskosena. Ennenaikaisena syntyneet lapset ovat elimistön epäkypsyyden takia alttiita erilaisille terveyden ja kehityksen haasteille. Osa keskosena syntyneistä lapsista tarvitsee pitkäkestoista sairaalahoitoa, joka saattaa häiritä vanhemman ja lapsen läheisyyttä ja kiintymyssuhteen normaalia kehitystä. Keskosuuteen liittyvissä tilanteissa vanhemmat voivat olla lapsen toipumisen ja kehityksen voimavara. Siksi on tärkeää tutkia ja kehittää keinoja siihen, miten keskoslasten vanhemmuutta voidaan tukea ja miten vanhempien voimavarat saadaan hyödynnetyksi keskosuuteen liittyvissä erityistilanteissa. Myös vanhemmuutta tukevan hoitokulttuurin kehittäminen palvelujärjestelmän näkökulmasta on tärkeää. Koko keskosperhettä tukemalla ja palvelujärjestelmää kehittämällä voidaan vahvistaa ennenaikaisena syntyneiden lasten ja heidän perheidensä kykyä selviytyä keskosuuteen liittyvistä haastavista elämäntilanteista. Tämän työryhmän tavoitteena on esitellä tutkimushankkeita, joiden tavoitteena on tukea keskosena syntyneiden lasten ja heidän perheiden resilienssin kehittymistä.
Koordinaattorit:
Professori, osastonylilääkäri Liisa Lehtonen, Turun yliopistollinen keskussairaala ja Turun yliopisto, liisa.lehtonen@utu.fi
apulaisprofessori Suvi Stolt, Psykologian ja logopedian osasto, Helsingin yliopisto, suvi.stolt@helsinki.fi
Lapsuuden ja vanhemmuuden tutkittuja kuormitustekijöitä ja tukitoimia
Koordinaattorit:
Yliopistonlehtori Rosi Enroos, rosi.enroos@tuni.fi, Tampereen yliopisto
Kehittämispäällikkö Jenni Helenius, THL, jenni.helenius@thl.fi
Vanhemmat, varhaiskasvatus ja koulu
Koordinaattorit:
Yliopistonlehtori Rosi Enroos, rosi.enroos@tuni.fi, Tampereen yliopisto
Kehittämispäällikkö Jenni Helenius, THL, jenni.helenius@thl.fi
Current perspectives on family research
This workshop will be held in English.
Workshop leader:
senior researcher Johanna Järvinen-Tassopoulos, johanna.jarvinen-tassopoulos@thl.fi, Finnish Institute for Health and Welfare (THL)
Tietosuojaseloste: Tietosuojaseloste_ptp2022