Haastattelu: Taiteilija Erika Adamsson

12.7.2023 Katja Weiland-Särmälä

Osa 1: taiteilijuus

Kerro hieman itsestäsi?

Olen turkulainen, tänä vuonna 50 täyttänyt taiteilija. Perheeseeni kuuluu kolme lasta sekä aviomies. Asun Turun Ispoisissa, vanhassa omakotitalossa, jonka yhteydessä minulla on ateljee.

Miten päädyit taiteilijaksi?

Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni piirtänyt ja maalannut ja harrastanut sitä lasten kuvataidekoulussa. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan Suomen vanhimpaan taidekouluun, Turun piirustuskouluun. Opiskeluvalinta oli aika lailla itsestäänselvyys. Minulle oli ollut melko selvää lapsesta asti, että tästä tulisi ammattini. Ennemminkin koin sen välttämättömyydeksi: mikään muu ei ollut itselleni mahdollista. Taiteen tekeminen tuotti niin paljon iloa ja onnistumisen kokemuksia. Se on minulle kieli, jolla ilmaisen itseäni sujuvimmin ja jonka avulla saan sanottavani sanotuksi.

Kuvailisitko hieman itseäsi taiteilijana?

Opiskeluajoista lähtien olen identifioinut itseni ensisijaisesti taidemaalariksi. Minua kiinnostaa väririnnastukset ja maaliaine materiaalina. Maalausprosessiini on aina kuulunut värihavainnointi siten, että etsin jokapäiväisestä havaintomaailmasta soivia ja assosiaatioita tuottavia väririnnastuksia. Yritän painaa mieleeni väririnnastukset tai kuvata havainnon ja hyödyntää värejä sitten työhuoneellani ja tekeillä olevassa maalauksessa.

Minua näyttää aina kiinnostaneen tunnelman luominen. Yritys kutsua katsoja tuohon tunnelmaan. Lisäksi minua kiinnostaa ihmisen kuvaaminen. Tilannemuotokuvat, missä ympäristö ja tilanne sekä ihmisen asennot ja eleet kertovat maalauksen henkilöstä, hänen persoonastaan ja mielentilastaankin.

Minusta muotokuvahankkeet ovat olleet todella innostavia. Olen pitänyt siitä, miten tilausmuotokuvan tekeminen on rytmittänyt muuta taiteellista työtäni. Havainnosta maalaaminen ja malli-istunnot ovat rikastuttaneet muuta maalaustyöskentelyäni. Lisäksi on ollut mahtavaa tutustua erilaisiin ihmisiin, myös oman ”kuplani” ulkopuolelta. Keskustelut ateljeessani muotokuvamallin kanssa ovat olleet hienoja ja myös välttämättömiä.

Maalausprosessin hitaus ja samalla yritys ilmentää jotain hetkellistä yhdistyvät muotokuvatyöskentelyssä. Todellinen hetkellisyyden paradoksi! Se tapahtuu keskustelun avulla mallin ollessa aktiivinen ja vuorovaikutuksessa minun, taiteilijan, kanssa. Olen saanut maalata muotokuvia mm. Åbo Akademin tilaamana Christoffer Taxellista ja Ulf Långbackasta sekä Turun kaupungin tilaamana entisestä kaupunginjohtajastamme Aleksi Randellista. Turun yliopiston ylioppilaskunta on tilannut minulta muotokuvan emeritus rehtori Keijo Virtasesta.

Tuorein maalaukseni on laatukuvamainen tutkielma. Se syntyi ensimmäisellä Sagalundin vierailulla ottamani valokuvan inspiroimana. Samalla siitä tuli hankkeen ensimmäinen maalaus. Siinä näkyy hankkeemme johtaja Maarit Leskelä-Kärki takaapäin. Maalaus tehtiin kuvauskohteen tietämättä, hänelle yllätykseksi.

Hankkeen puitteissa syntynyt ensimmäinen maalaus Villa Sagalundista: Adelèn salongissa 2023 63×63 (yksityiskokoelmat)

Teokset

Kertoisitko hieman tekniikastasi?

Maalaan öljyvärillä alumiinille. Erityistä maalaushistorialleni lienee, että olen ollut aina erityisen kiinnostunut liukkaista pinnoista. Kouluaikana maalasin mm. erisävyisille tekonahoille. Koin, että tietty kitkattomuus siveltimen ja maalauspinnan välillä oli iloa tuottavaa ja pidän siitä jäljestä, minkä nopea pyyhkäisy tai siveltimen liu’unta materiaalilla tuottaa. Toisaalta tarkentava, esittävä aines ja pikkutarkka työskentely vaativat vastaavasti useampia värikerroksia alleen. Tästä materiaalisesta lähtökohdasta katsottuna onkin luontevaa, että työskentelyni on viime vuosina kehittynyt/siirtynyt akryylilevyistä alumiinipinnoille.

Käytätkö valokuvia apunasi?

Käytän. Valokuvat toimivat kuvalähteinäni ja luonnoksinani. En yleensä piirrä luonnoksia, mutta saatan testata erilaisia sommitteluvaihtoehtoja. Käytän mustavalkoista valokuvaa. Voin myös yhdistellä useita valokuvia. Muutan yleensä lähdekuvan sommitelmaa rajaamalla ja zoomaamalla. Väririnnastukset ratkaisen paletilla ja ne määräytyvät hakemani tunnelman mukaan. Uskon, että tietyt väririnnastukset voivat assosioitua erilaisiin tunnelmiin tai aikakausiin. Esimerkiksi 70-luvun väririnnastukset ovat hyvin erilaiset kuin vaikkapa 50-luvun sävymaailma.

Maalaatko ulkona plein-air-taiteijoiden tapaan vai työhuoneessasi?

Maalaan suurimmaksi osaksi työhuoneellani. Jos maalaan ulkona, teen yleensä pieniä, nopeita havaintotutkielmia vesiväreillä. Tuolloin tekniikka, kuvanrakentaminen ja tarkoitus ovat ihan toiset kuin työhuonetyöskentelyssäni. Vaikka maalaan pääosin sisällä, on hetkellisyyden tavoittelu varmasti sellaista, jonka jaan impressionistien kanssa.

Taiteesta

Mitkä asiat inspiroivat sinua?

Minua inspiroivat ihmiset erilaisissa tiloissa, historiallisen aikakauden tunnelma, hetken tavoittelu maalauksen keinoin sekä valo. Valon tutkiminen esim. interiöörissä eri pinnoilla ja sen suunta on kaiketi aika ikiaikainen innoituksen lähde taiteilijoille. Olen myös kiehtoutunut tarinallisuudesta maalauksessa. Ihailemani ruotsalainen taiteilija Karin Mamma Andersson maalaa upeasti tarinoita. Hänen maalauksissaan vahva ja usein melankolinen tunnelma yhdistyy tarinallisuuteen.

Kertoisitko, mitkä ovat tärkeitä teemoja taiteessasi?

Nyt olen jo kaiketi vuodesta 2018 ollut hyvin syvällä menneisyydessä maalauksieni kanssa. Kutsun tätä ”Nostalgia”-teemaksi. Kaipuu eskapismiin ehkä kuvastaa tarvettani paeta ajoittain tästä ajasta. Sama tarve on kai taiteeni katsojallakin, mikäli hän viehättyy taiteestani.

Näkyvätkö taidehistorian opinnot töissäsi jotenkin?

En usko, että ainakaan suoraan. Haluan olla kuitenkin hyvin tietoinen taidehistorian tekijöistä, kaanoneista ja teoksista. Ne toimivat myös peilinä omalle tekemiselle. Elämäni ja taiteilijaurani varrella on eri taidehistorian ilmiöitä noussut esiin. Sellaisiakin, jotka olen ehkä aiemmin ohittanut.

Sagalund

Miten päädyit tähän projektiin?

Vuonna 2018 käynnistyi kotimuseoinnostukseni, joka lähti liikkeelle Ett Hem -museon draamaopastuksesta, jota sain kuvata. Kotimuseoissa paikan henki syntyy tarinoista, legendoista ja mielikuvista. Minua kiehtoo, miten museoissa rakennetaan meille kuvaa historiasta. Hankkeen johtaja Maarit Leskelä-Kärki otti minuun yhteyttä, kävimme kahvilla ja juteltiin.

Ett Hem -kotimuseon draamaopastus, josta lähti liikkeelle Adamssonin kotimuseoinnostus.

Mitä odotat yhteistyöltä tutkijoiden kanssa?

Olen uteliaan avoin tämän suhteen. Hankkeessa olevista jokainen on varmasti innostunut Sagalundissa hieman eri asioista ja tutkii kohdetta myös eri näkökulmasta. Taiteilijan ja tutkijan työssä on paljon samaa. Uskon, että innostus ja kiihko omasta tutkimuskohteesta on myös muita inspiroivaa ja ruokkii toistemme työtä. Haluan nähdä, miten tuo minulle taiteilijana tuttu into näyttäytyy tutkijan työssä ja haluan jakaa tämän tunteen. Hankkeen tutkijoiden työhön tutustumisen lisäksi minun on tutustuttava kunnolla myös Adèleen ja Nils Oskariin.

Oma taiteellinen työni on hyvin yksinäistä enkä kaipaa siinä kollegiaalisuutta. Sen sijaan osa-aikainen opetustyöni Turun AMK:n Taideakatemian vastaavana maalauksen opettajana on hyvinkin sosiaalista ja perustuu ikiaikaiseen pedagogiikkaan, ateljeetyöskentelyn malliin, henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen opettajan ja opiskelijan välillä. Siten en ole ollut yhtään murheissani, että taiteen tekemiseni on hyvin yksinäistä työtä.

Nyt, ensimmäistä kertaa on äärimmäisen innostavaa nähdä, miten ryhmän työskentely saman teeman piirissä ja vuorovaikutus välillämme kehittää omaa taidettani. Uskon saavani tästä paljon ja olen kovin innoissani. Jo ensimmäinen tapaamisemme työryhmän kanssa Sagalundissa oli tosi innostava.

Luuletko, että Sagalundin keskushahmot Adèle Weman ja Nils Oskar Jansson tulevat vilahtamaan töissäsi?

Uskon niin. Heidän läsnäolonsa oli vahvasti aistittavissa jo ensi kohtaamisessa Sagalundissa.

Mistä haaveilet liittyen Sagalund-projektiin?

Minusta olisi kiinnostavaa työskennellä siinä miljöössä, jossa tulevien maalausteni aihepiiri on. Haluaisin ympäröidä itseni tähän teemaani niin, että tutkijoiden tuottama tieto, Adèlen ja Nils Oskarin historiasta esiin nousevat anekdootit ja tarinat ja myös ympäristön moniaistinen kokeminen olisi toisiaan täydentävää aineistoa uusille maalauksilleni.

Minua kiinnostaisi Sagalundissa mahdollisesti järjestettävän näyttelyni lisäksi järjestää paikan historiaan liittyviä kuvataiteen työpajoja. Haluaisin järjestää työpajan, joka sitoutuisi kansakoulunopettajien aikaan ja se olisi elämyksellinen, kenties draamaakin hyödyntävä. Myös residenssijakso ja yleisölle avoin työhuone Sagalundissa voisi olla osana tätä hanketta. Pienen kesäloman jälkeen alan työskennellä jo hankkeen parissa, ja ensimmäiset taiteelliset tulokset ovat nähtävillä heti seuraavissa näyttelyissäni vuonna 2024 galleria AMAssa Helsingissä ja Auran galleriassa Turussa.