Eläintuotantoa käsittelevästä keskustelusta ja sen historiattomuudesta

On ollut taas vaihteeksi vaivaannuttavaa lukea julkista keskustelua eläintuotannosta. Jenni Haukio piti asiallisen puheenvuoron, jossa nosti hienosti esille nykyiseen eläintuotantoon liittyviä ongelmia. Näitä asioita on hyvä tuoda esille etenkin nyt, kun jo laajasti tiedostetaan, että ihmisten elintapoihin on tultava muutoksia ja etteivät eläimet ole mitään vaistojen varassa toimivia koneita, vaan tietoisia ja tarkoitushakuisesti toimivia eläviä olentoja. Haukion kommentit sekä Unicafen päätös lopettaa naudanlihan käyttö ovat saaneet osakseen paikoin todella aggressiivisia vastineita. Tämä kuvastaa omalla tavallaan aikamme keskustelukulttuuria. Näiden vastareaktioiden ongelmia on jo nostettu aika hyvin esille julkisessa keskustelussa. Haluaisin itse vielä kiinnittää huomiota näiden vastineiden historiattomuuteen. Yksi suuri ongelma on esimerkiksi se, että tämän päivän eläintuotantoa pidetään jonkinlaisena ajattomana ja muuttumattomana rakennelmana, vaikkei se sitä ole. Nykyisen kaltainen tehotuotanto on saanut alkunsa esimerkiksi Suomessa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin eläinten pidossa siirryttiin elämäntavasta kohti markkinatalouden mekanismein säädeltyä tuotantotaloutta. Tämä taas on vaikuttanut vahvasti siihen, miten eläimet on alettu mieltää yhä vahvemmin itseisarvon omaavan olennon sijaan tuotteena. Lihansyönnistäkin puhutaan jonkinlaisena ihmislajia määrittelevänä perusominaisuutena, vaikka ruokana liha on ollut ylellisyystuote vielä 1900-luvun alussakin. Suomessa nykyisen kaltainen runsas lihansyönti on yleistynyt vasta vaurastumisen ja myös eläinten tehotuotannon lisääntymisen myötä. Mitään ”näin on aina tehty” ja ”ihminen on aina” kommentteja ei siis kannata esittää, sillä ihmisten ja muiden elollisten suhde on ollut jatkuvassa muutoksessa läpi historian ja tulee olemaan sitä myös tulevaisuudessa.

Otto Latva, UnSus -projektin tutkijatohtori