Pandemi, vaccinationsbeslut och bacillskräck ur ett evolutionspsykologiskt perspektiv

6.5.2022 Linda Karlsson

Under evolutionens gång har människan utvecklat mekanismer som skyddar mot smittosamma sjukdomar. Ett exempel på en sådan mekanism är immunförsvaret, som bekämpar bakterier och virus som tagit sig in i vår kropp. Människan har också utvecklat psykologiska funktioner för att skydda sig mot sjukdom. Dessa funktioner brukar kallas det behaviorala immunförsvaret och har som syfte att förhindra att bakterier och virus tar sig in i kroppen överhuvudtaget. En av de mest centrala funktionerna är känslan äckel. Det behaviorala immunförsvaret får oss att reagera med äckel eller obehag på sådant som vi under vår evolutionära historia lärt oss att kan utgöra en smittorisk eller innehålla bakterier. Till exempel reagerar vi med obehag på mat som luktar gammalt eller mänskors kroppsutsöndringar som snor, saliv och variga sår (redan de inre bilder som väcks av att läsa om dessa väcker sannolikt obehag). Då vi reagerar med obehag undviker vi det som ger oss obehaget, och då undviker vi också att bli sjuka.

En del mänskor har större benägenhet att reagera med obehag än andra. En sådan benägenhet kan man förenklat kalla för bacillskräck. Eftersom vaccin skyddar mot sjukdom kunde man anta att personer med bacillskräck skulle vara mer positivt inställda till vaccin, men istället verkar det vara precis tvärt om. Tidigare forskning har nämligen kommit fram till att personer med bacillskräck har mer negativ inställning till vaccin. Det här har forskare förklarat med att vaccin administreras på sätt som vi under evolutionens gång lärt oss att förknippa med smittorisk, det vill säga att punktera huden eller inta främmande substanser. Man tänker sig alltså att personer med bacillskräck reagerar med obehag på själva vaccinationen. Den tidigare forskningen har fokuserat på vaccin mot sjukdomar som inte upplevs som så stort hot, vilket möjligtvis kan förklara varför man funnit att obehaget hos personer med bacillskräck riktas mot vaccinet istället för sjukdomen. Enligt teorin borde det behaviorala immunförsvaret vara flexibelt och anpassa sig till förändringar i omgivningen.

Hur ser det då ut när sjukdomshotet är större? Denna fråga undersökte vi i FinnBrain-samplet under coronaviruspandemin, då det omedelbara sjukdomshotet i omgivningen var högre än vanligt. Under våren år 2020 frågade vi FinnBrain-föräldrar hur sannolikt de ansåg de vara att de skulle vaccinera sig mot covid-19 ifall ett sådant vaccin hade funnits tillgängligt, varit kostnadsfritt och rekommenderats av myndigheterna. Redan år 2018 frågade vi FinnBrain-föräldrarna om hur benägna de upplevde sig vara att känna obehag i olika situationer, det vill säga deras nivå av bacillskräck. Då vi undersökte sambandet mellan föräldrarnas bacillskräck och deras vaccinationsvilja visade det sig att de som rapporterat mer bacillskräck varken var mer eller mindre villiga att vaccinera sig mot covid-19 än de med mindre bacillskräck. Då vi undersökte samma samband bland personer som rapporterat sin grad av bacillskräck under pandemin visade resultaten att de som rapporterade mer bacillskräck var mer villiga att vaccinera sig än de med lägre bacillskräck.

Eftersom våra resultat såg annorlunda ut än resultaten ur tidigare forskning utförd under normala förhållanden är det alltså möjligt att grad av sjukdomshot spelar roll för i vilken mån personer med bacillskräck är tveksamma till vaccination. Ur ett psykologiskt perspektiv är vaccinationsbeslut en riskbedömningsprocess, där risker kopplade till sjukdomen ligger i den ena vågskålen och balanseras mot risker kopplade till vaccin. För personer med mer bacillskräck verkar förändringar i omgivningen leda till större förändring i den här balansen än för andra personer. Orsakerna till att vaccinationsvilja var kopplat till bacillskräck under pandemin men inte till bacillskräck före pandemin kan vi endast spekulera kring. Till exempel kan det handla om förändringar i grad av bacillskräck över tid, om skillnader mellan de olika samplen som inte identifierats i studien, eller om variation i grad av sjukdomshot mellan tidpunkterna då vaccinationsvilja mättes. Ännu finns det alltså många öppna frågor för framtida evolutionspykologisk forskning om sjukdomshot och vaccinationsbeslut att ta fasta på.

Linda Karlsson, FD, psykolog

Karlsson, L. C., Soveri, A., Lewandowsky, S., Karlsson, L., Karlsson, H., Nolvi, S., Karukivi, M., Lindfelt, M. & Antfolk, J. (2022). The behavioral immune system and vaccination intentions during the coronavirus pandemic. Personality and Individual Differences, 185. doi: 10.1016/j.paid.2021.111295

Pandemia, rokotuspäätökset ja bakteerikammo evoluutiopsykologisesta näkökulmasta

Evoluution aikana ihmiselle on kehittynyt mekanismeja tartuntataudeilta suojautumiseksi. Yksi tällainen mekanismi on immuunijärjestelmä, joka taistelee elimistöön päässeitä bakteereita ja viruksia vastaan. Ihmiselle on kehittynyt myös psykologisia toimintoja sairauksilta suojautumiseksi. Näitä toimintoja kutsutaan käyttäytymiseen perustuvaksi immuunijärjestelmäksi ja niiden tarkoituksena on estää bakteereiden ja virusten pääsy elimistöön. Yksi keskeisimmistä toiminnoista on inhon tunne. Käyttäytymiseen perustuva immuunijärjestelmä saa meidät reagoimaan inholla tai vastenmielisesti asioihin, joiden olemme evoluutiohistoriamme aikana oppineet voivan aiheuttaa infektioriskin tai sisältävän bakteereita. Reagoimme esimerkiksi vastenmielisesti vanhalta haisevaan ruokaan tai ihmisen ruumiin eritteisiin, kuten räkään, sylkeen ja märkiviin haavoihin (jo näiden lukeminen herättää todennäköisesti epämukavuutta). Kun koemme inhon tunnetta, vältämme kyseistä tunnetta aiheuttavaa asiaa ja silloin vältämme myös sairastumisen.

Jotkut ihmiset ovat enemmän taipuvaisia reagoimaan inholla kuin toiset. Tällaista taipumusta voidaan kutsua yksinkertaistaen bakteerikammoksi. Koska rokotteet suojaavat taudeilta, voisi ajatella, että bakteerikammoiset ihmiset suhtautuisivat rokotteisiin myönteisemmin, mutta tilanne näyttää olevan päinvastainen. Aiemmissa tutkimuksissa on itse asiassa havaittu, että bakteerikammoiset ihmiset suhtautuvat rokotteisiin kielteisemmin. Tutkijat ovat selittäneet tämän sillä, että rokotteet annetaan tavoilla, jotka olemme evoluution aikana oppineet yhdistämään infektioriskiin, kuten ihon puhkaiseminen tai vieraiden aineiden nauttiminen. Ajatuksena on, että ihmiset jotka pelkäävät bakteereita, reagoivat negatiivisesti itse rokotukseen. Aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty rokotteisiin sellaisia tauteja vastaan, joita ei koeta niin uhkaaviksi. Tämä saattaa selittää havainnon, että vastenmielisyys on kohdistunut bakteerikammoisissa ihmisissä enemmän rokotteeseen kuin itse tautiin. Teorian mukaan käyttäytymiseen perustuvan immuunijärjestelmän pitäisi olla joustava ja sopeutua ympäristön muutoksiin.

Miten nämä asiat näyttäytyvät sairauden uhan ollessa suurempi? Tätä kysymystä tutkittiin FinnBrain-tutkimuksessa koronaviruspandemian aikana, jolloin välitön taudin uhka ympäristössä oli tavallista suurempi. Kysyimme keväällä 2020 FinnBrain-tutkimuksen vanhemmilta, kuinka todennäköisesti he uskoisivat rokottautuvansa covid-19:tä vastaan, jos tällainen rokote olisi ollut saatavilla, maksuton ja viranomaisten suosittelema. Kysyimme jo vuonna 2018 FinnBrain-tutkimuksen vanhemmilta kuinka paljon he pelkäävät bakteereita. Kun tarkastelimme vanhempien bakteeripelon ja rokotushalukkuuden välistä suhdetta, havaitsimme, että ne jotka ilmoittivat enemmän bakteeripelkoa, eivät olleet sen enempää tai vähempää halukkaita rokottautumaan covid-19:tä vastaan kuin ne, joilla oli vähemmän bakteeripelkoa. Kun tarkastelimme samaa suhdetta niiden ihmisten keskuudessa, jotka ilmoittivat bakteeripelkonsa tason pandemian aikana, tulokset osoittivat, että ne jotka ilmoittivat enemmän bakteeripelkoa, olivat halukkaampia rokottautumaan kuin ne, joiden bakteeripelko oli pienempi.

Koska tuloksemme olivat erilaiset kuin aiemmissa normaalioloissa tehdyissä tutkimuksissa, on mahdollista, että taudin uhan aste vaikuttaa siihen, missä määrin bakteerikammoiset ihmiset ovat haluttomia rokottautumaan. Psykologisesta näkökulmasta katsottuna rokotuspäätökset ovat riskinarviointiprosessi, jossa tautiin liittyvät riskit ovat toisessa vaakakupissa ja niitä punnitaan suhteessa rokotteeseen liittyviin riskeihin. Ihmisillä, joilla on enemmän bakteerikammoa, ympäristön muutokset näyttävät johtavan suurempiin muutoksiin tässä punnitsemisessa kuin muilla ihmisillä. Voimme vain spekuloida syitä siihen, miksi rokotushalukkuus oli yhteydessä bakteerikammoon pandemian aikana mutta ei ennen pandemiaa. Kyse voi olla esimerkiksi muutoksista bakteerikammon tasossa ajan myötä, eri otosten välisistä eroista, joita ei tunnistettu tutkimuksessa tai taudin uhan tason vaihtelusta niiden ajankohtien välillä, jolloin rokotushalukkuutta mitattiin. Tulevassa evoluutiopsykologisessa tutkimuksessa, joka koskee taudin uhkaa ja rokotuspäätöksiä, on siis vielä monia avoimia kysymyksiä.

Linda Karlsson, FT, psykologi