Yksilölliset temperamenttipiirteet muovaavat jo vauvan kokemusmaailmaa

Syksyllä 2015 elokuvateattereissa tuli ensi-iltaan                                                   piirroselokuva Inside Out, jossa 11-vuotias päähenkilö Riley kamppaili perheen muuton aiheuttamassa kriisitilanteessa tunteiden aallokossa. Kun aiemmin Rileyn elämän punaisena lankana oli ollut ilo ja hyväntuulisuus, muutos sai mielen lainehtimaan pitkäksi aikaa surun ja kiukun aallokossa.

Meillä jokaisella todellakin on synnynnäinen taipumus tietynlaiseen tunnemaailmaan. Näitä piirteitä kutsutaan temperamenttipiirteiksi. Toiset meistä ovat taipuvaisia kokemaan herkemmin kielteisiä tunteita, kuten ärtymystä, surua ja pelkoa, kun taas toisille luontaisempaa on ilon ja innostuksen herääminen. Suurimmalla osalla taipumus tunnereaktioihin on toki jossain näiden kahden välimaastossa, kun taas joillekin sekä kielteiset että myönteiset tunnereaktiot heräävät voimakkaina.

Temperamenttipiirteiksi luetaan myös muut reagointitaipumukset, aktiivisuustaso eli kansankielisesti vilkkaus, taipumus lähestyä innokkaasti uusia asioita tai sitä vastoin vetäytyä ensireaktiona uuteen ja outoon, ja taipumus rutiineihin ja asioiden havaitsemisen herkkyyteen. Osa näistä reagointitaipumuksista ilmenee jo aivan pienillä vauvoilla. Esimerkiksi jo kolmen kuukauden ikäisillä voi nähdä eroja aktiivisuustasossa tai taipumuksessa reagoida ärtymyksellä epämiellyttäviin tai uusiin tilanteisiin.

Temperamenttipiirteet kuitenkin hakevat muotoaan vielä ensimmäisten ikävuosien ajan. Silti vauvan reagointitavalla on suuri merkitys sen kannalta, millaiseksi ensikosketus ympäristöön ja toisiin ihmisiin muodostuu. Hyvin liikkuvainen tai ärtyisästi reagoiva vauva vaatii vanhemmiltaan usein enemmän kärsivällisyyttä kuin hyväntuulinen tai tarkalla kellonlyömällä ennustettavasti nukahtava vauva. Esimerkiksi FinnBrain-pilottitutkimuksen aineistosta julkaistujen tulosten perusteella (Nolvi ym., 2016) vauvan temperamentti tosiaan vaikuttaa siihen, miten äiti kokee suhteensa vauvaan. Vaikka luontainen tapa reagoida ensimmäisten ikävuosien jälkeen vielä muuttuisikin, pienelle lapselle on jo syntynyt ennakko-odotuksia siitä, miten ympäristö häneen suhtautuu.

Puhuttaessa kielteisistä ja myönteisistä tunnereaktioista syntyy helposti kuva, että toisen ihmisen tapa reagoida olisi huonompi. On totta, että kielteisten tunteiden herkkä syttyminen altistaa lasta myöhemmille haasteille, ehkä juuri koska vuorovaikutus tällaisen lapsen ja ympäristön välillä muodostuu helpommin negatiiviseksi. Toisaalta viimeaikaisten tutkimusten perusteella taipumus reagoida kielteisin tuntein voi heijastaa itse asiassa hermoston korkeaa muovautuvuutta (plastisuutta). Tämä taas tarkoittaa, että ympäristöllä on tällaisen vauvan kannalta suurempi merkitys sekä kielteisessä että myönteisessä mielessä. Puhutaankin ns. orkidealapsista (orchid children), jotka kukoistavat hyvässä ja hoivaavassa ympäristössä, mutta toisaalta kärsivät, mikäli ympäristö ei tarjoa oikeanlaista ymmärrystä ja hoivaa. Niin sanotut voikukkalapset (dandelion children) taas kehittyvät suunnilleen samoin ympäristön toimista huolimatta, mutta eivät välttämättä ole erityisen herkkiä myöskään hyvän kasvatusympäristön myönteisille vaikutuksille.

Evoluutioteoreettisen ajattelun kannalta kummankin tyyppisestä perimästä on ollut erilaisissa olosuhteissa hyötyä. Jo raskaudenaikaiset olosuhteet saattavat vaikuttaa taipumukseen reagoida kielteisillä tunteilla – voidaan ajatella, että sikiö muovautuu jo raskausaikana vastaamaan ympäristön haasteisiin.

Reagointitaipumuksen lisäksi perimään pohjautuvaa on myös itsesäätelykyky, joka tosin kehittyy vasta ensimmäisten ikävuosien aikana. Se tarkoittaa kykyä säädellä tarkkaavuutta, ehkäistä toimintaimpulsseja ja muuttaa käyttäytymistä tilanteen vaatimuksiin sopivaksi. Varsinkin isommilla lapsilla ja aikuisilla reagointitaipumusta jopa enemmän merkitystä on sillä, kuinka hyvin reaktioiden säätely onnistuu. Vaikka säätelykyky eroaakin jo pienillä lapsilla, sen kehitys muovautuu kuitenkin vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja oppimisen tuloksena. Vanhemman tai huoltajan hoiva ja apu tunteiden säätelyssä auttaa lasta kehittämään säätelykykyään niin, että hän pystyy itsekin vaikuttamaan omiin tunnetiloihinsa eikä ajaudu reaktioidensa vietäväksi. Säätelykeinojaan voi kehittää vielä aikuisenakin.

FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksessa olemme kiinnostuneita siitä, miten jo varhaiset reagointitaipumukset ja niiden kehittyminen ennustavat lapsen käyttäytymistä, tunnesäätelyä ja mahdollista riskiä myöhempiin tunnesäätelyn haasteisiin. Mittaamme temperamenttipiirteitä ja itsesäätelykykyä vanhempien arvioimana kyselyin ja lisäksi valitulta osajoukolta kahdeksan kuukauden, 2,5 vuoden ja 5 vuoden iässä toteutuvilla kehitysneuropsykologisilla käynneillä. Toivomme saavamme tietoa siitä, mikä on sekä yksilöllisten reagointitaipumusten että itsesäätelyn merkitys lapsen kehityksessä, ja mistä erilaiset kehityskulut saavat alkunsa.

Psykologi PsM, väitöskirjatutkija, Saara Nolvi

Lisää tietoa aiheesta kiinnostuneille:

Keltikangas-Järvinen, L. (2011). Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys. WSOY.

Keltikangas-Järvinen, L. (2014). Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. WSOY.

Komsi, N, Penna, O, Cacciatore, R, Hyvärinen, L & Ingman-Friberg, S. (2008). Ihanat ipanat – temperamenttikirja. Gullungar – temperamentboken. WSOY.

Zentner, M & Shiner, R (toim.). (2012). Handbook of temperament. New York: The Guilford Press.

Belsky, J, Bakermans-Kranenburg, MJ & van Ijzendoorn, MH. (2007). For better and for worse – differential susceptibility to environmental influences. Current Directions in Psychological Science 16 (6), 300-304.

Nolvi, S, Karlsson, L, Bridgett, DJ, Pajulo, M, Tolvanen, M & Karlsson, H. (2016). Maternal postnatal psychiatric symptoms and infant temperament affect early mother-infant bonding. Infant Behavior and Development 43, 13-23.

De individuella temperamentsdragen formar redan spädbarnets upplevelsevärld

Hösten 2015 var det premiär för den tecknade filmen Inside Out, i vilken den elvaåriga huvudrollsinnehavaren Riley kämpade med känslostormar i den krissituation som uppstod då familjen flyttade. När den röda tråden i Rileys liv förut varit glädje och gott humör, orsakade flytten att humöret under en lång tid svallade av sorg och vrede. Var och en av oss har verkligen en medfödd läggning till en viss värld av känslor. De här dragen kallas temperamentsdrag. En del av oss har en tendens att lättare känna negativa känslor, såsom ilska, sorg och rädsla medan det för andra är mera naturligt att glädjen och ivern väcks. För de flesta ligger dock tendensen till känsloreaktion någonstans i utrymmet mellan dessa två, medan det för somliga är både positiva och negativa känsloreaktioner som väcks kraftigt.

Till temperamentsdrag räknas även de andra reaktionstendenserna, aktivitetsnivå eller på talspråk livlighet, tendens att ivrigt närma sig nya saker eller tvärtom att som första reaktion dra sig tillbaka från det nya och främmande, samt tendens till rutiner och till känslighet att uppfatta saker. En del av dessa reaktionstendenser förekommer redan hos mycket små spädbarn. Till exempel kan man redan hos tre månader gamla se skillnader i aktivitetsnivå eller på tendens att reagera med ilska på obehagliga eller nya situationer.

Temperamentsdragen söker dock sin form ännu under de första åren. Ändå har babyns sätt att reagera stor betydelse för hur den första kontakten med omgivningen och med andra människor utformas. En mycket rörlig eller med ilska reagerande baby kräver ofta mera tålamod av föräldrarna än en baby med gott humör eller en som somnar på förutsägbara exakta klockslag. Till exempel med de publicerade resultat, som FinnBrain-pilotundersökningen kommit fram till (Nolvi oö., 2016), som grund påverkar babyns temperament verkligen hur modern upplever sitt förhållande med babyn. Fastän det naturliga sättet att reagera skulle förändras efter de första levnadsåren har det lilla barnet redan fått förväntningar på hur omvärlden förhåller sig till henne/honom.

När man talar om negativa och positiva känsloreaktioner uppstår det lätt en bild av att den andra människans sätt att reagera skulle vara sämre. Det är riktigt att känslighet för att negativa känslor väcks utsätter barnet senare för utmaningar, kanske just för att samspelet lättare blir mera negativt mellan ett sådant barn och omgivningen. Ändock, enligt de senaste forskningsresultaten, kan tendensen att reagera med negativa känslor i själva verket spegla nervsystemets höga formbarhet (plasticitet). Det här innebär igen att för det här barnet har omgivningen en större betydelse både i negativ och i positiv bemärkelse. Man pratar ju om så kallade orkidébarn (orchid children), som blomstrar i god och vårdande omgivning, men å andra sidan lider ifall omgivningen inte erbjuder rätt sorts förståelse och omvårdnad. De så kallade maskrosbarnen (dandelion children) utvecklas igen ungefär lika oberoende omgivningens göromål, men behöver ej heller vara speciellt känsliga för uppväxtmiljöns positiva påverkan.

Ur ett evolutionsteoretiskt resonemang har under olika omständigheter båda typerna av arv haft sina fördelar. Redan omständigheterna under graviditeten kan påverka tendensen att reagera med negativa känslor – man kan tänka att fostret redan under graviditeten formas till att svara på omgivningens utmaningar.

Förutom reaktionstendensen grundar sig självkontrollen också på arv, den utvecklas dock först under de första levnadsåren. Det betyder förmågan att justera grad av vakenhet, förhindra impulser till handling och ändra beteende så det är anpassat till situationens krav. Särskilt hos större barn och hos vuxna har hur bra man lyckas justera reaktionen en till och med större betydelse än reaktionstendensen. Fastän förmågan till kontroll skiljer sig redan hos små barn formas utvecklingen i samspel med omgivningen och som ett resultat av inlärning. Förälderns eller vårdnadshavarens omvårdnad och hjälp med hantering av känslor hjälper barnet att utveckla självkontroll, så att den också själv kan påverka sina egna känslotillstånd och inte låter sig bli styrd av sina reaktioner. Ännu som vuxen kan man utveckla sina kontrollmetoder.

I FinnBrain-födslokohortundersökningen är vi intresserade av hur redan tidiga reaktionstendenser och deras utveckling förutspår barnets beteende, hantering av känslor och eventuell risk för senare utmaningar i hanteringen av känslor. Vi mäter temperamentsdrag och förmåga till självkontroll genom frågeformulär med föräldrarnas bedömning och dessutom hos en utvald grupp genom utvecklingsneuropsykologbesök som görs vid åtta månaders, 2,5 års och 5 års ålder. Vi hoppas få kunskap om vilken betydelse både den individuella reaktionstendensen och självkontrollen har i barnets utveckling och varifrån olika utvecklingsbanor får sin början.

Psykolog PsM, doktorand, Saara Nolvi

Mera information för intresserade av ämnet:

Keltikangas-Järvinen,L. (2011). Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys. WSOY.

Keltikangas – Järvinen,L. (2014). Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. WSOY.

Komsi, N, Penna, O, Cacciatore, R, Hyvärinen, L & Ingman-Friberg, S.(2008). Ihanat ipanat – temperamenttikirja. Gullungar – temperamentboken. WSOY.

Zentner, M & Shiner, R ( toim.). (2012). Handbook of temperament. New York: The Guildford Press.

Belsky, J, Bakermans-Kranenburg, MJ & van Ijzendoorn, MH. (2007). For better and for worse – differential susceptibility to environmental influences. Current Directions in Psychological Science 16 (6), 300-304.

Nolvi S, Karlsson L, Bridgett DJ, Pajulo M, Tolvanen M & Karlsson H. (2016). Maternal postnatal psychiatric symptoms and infant temperament affect early mother-infant bonding. Infant Behavior and Development 43, 13-23.