Varjoteatteri

Varjoteatteri

Mikä on varjoteatteri?

Varjoteatteri on tarinankerrontaa, joka kehittää lasten mielikuvitusta. Varjoteatterissa erilaisia nukkeja pidetään valon ja läpinäkyvän suojan (esim. lakanakangas tai silkkipaperi) välissä, jolloin yleisö näkee hahmot suojan läpi.

Varjoteatteri on hyvin vanha taiteen muoto ja sen tarkkaa syntytarinaa on hankala jäljittää. Tiedetään, että varjoteatteria on käytetty monissa Aasian maissa jo ennen ajanlaskun alkua. Aasian maissa uskonto on liittynyt vahvasti varjoteatteriin, esimerkiksi Indonesiassa dalang, Wayang-varjoteatterin esittäjä ja hahmojen liikuttelija, tekee myös uskonnolliset rituaalit ennen ja jälkeen esitystä. Varhaisin kiinalainen uskomus varjoteatterista on 475-221 eaa, jolloin kerrottiin tarinaa miehestä, joka maalasi kolme päivää bambupuita ja kun hänelle sanottiin, että puut näyttivät vain bambupuilta, hän käski rakentaa kymmenestä laudasta muurin, asettaa hänen maalauksen muurille ja katsoa maalausta auringonnousun aikaan. Näin tehtiin ja maalaus muuttui lohikäärmeiksi, käärmeiksi, linnuiksi, petoeläimiksi, vaunuiksi ja muiksi olennoiksi. Kiinassa ajateltiin velhojen pystyvän taikomaan kuolleiden henkiä takaisin elämään ja osa historioitsijoista uskoo varjoteatterin hahmojen esittäneen kuolleiden henkilöiden varjomuotoja. (Chen, 2007.)

Sivun alaosasta löytyy ladattavia varjoteatterinukkeja, jotka sopivat hyvin käytettäväksi IKI-TARUn lukuteatteritekstien kanssa.

 

 

Tutkimuksia varjoteatterin käytöstä opetuksessa 

Mizrachi, Balauta ja Vlaicu (2018) ovat tutkineet varjoteatterin vaikutusta autismikirjon oppilaiden kommunikaatiokykyyn ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tutkimukseen osallistui 57 israelilaista autismikirjoon kuuluvaa 7-13-vuotiasta, joiden opetuksessa käytettiin vuoden ajan varjoteatteria. Oppilaiden havaittiin osoittavan esitysten aikana erilaisia tunteita (naurua, hymyä ja käsien taputusta) ja heidän havaittiin olevan rauhallisempia varjoteatteriesitysten aikana kuin yleensä tavallisilla tarinankerrontatunneilla (esimerkiksi luettaessa ääneen kirjaa). Lisäksi verrattuna tavallisiin tarinankerrontatunteihin, oppilaiden oppimiskyky oli korkeampi varjoteatterin aikana. Esityksen jälkeen he myös hyräilivät varjoteatteriesityksen lauluja ja ääntelivät varjoteatteriesityksessä kuultuja ääniefektejä. Kokonaisuudessaan varjoteatterin havaittiin kannustavan autismikirjon oppilaita osallistumaan opetukseen, kehittävän oppilaiden tunnereaktioita ja kognitiivisia kykyjä sekä auttavan heitä sisäistämään opittavaa asiaa.

Sicre (2013) kokeili varjoteatteria varhaiskasvatuksessa (preschool). Ensin kaksi opettajaa lukivat samanaikaisesti tarinaa ääneen: toinen englanniksi ja toinen espanjaksi. Välillä toinen luki lauseen alun englanniksi ja toinen lopetti espanjaksi ja päinvastoin, välillä jokin yksittäinen sana toistettiin espanjaksi. Oppilaita kannustettiin myös osallistumaan esitykseen ja sanomaan uusia sanoja espanjaksi. Tämän jälkeen heille opetettiin varjoteatterista ja he saivat esittää äsken kuultua tarinaa varjohahmojen avulla. Oppilaat puhuivat sekä espanjaa että englantia esittäessään tarinan kulkua ja lisäksi he kehittivät uusia kertomuksia varjoteatterin hahmoista.

Peck ja Virkler (2006) yhdistivät varjoteatterin ja lukuteatterin yhdysvaltalaisten kakkosluokkalaisten kanssa. Oppilaat tutustuivat ensin lukuteatteriin, jonka jälkeen he saivat keksiä pienryhmissä oman tarinan. Opettaja editoi oppilaiden kertomukset lukuteatterimuotoon, minkä jälkeen oppilaat tekivät omaan lukuteatteriesitykseensä varjoteatterinukkeja. Tutkimuksen alussa ja lopussa oppilaat osallistuivat lukutaito- ja lukusujuvuus-testeihin ja havaittiin, että oppilaat kehittyivät sekä lukunopeudessa, luetun ymmärtämisessä että lukemisen sujuvuudessa. Oppilaat käyttivät myös paljon enemmän aikaa lukemiseen kuin yleensä opetuksessa. Lisäksi tämä projekti kehitti oppilaiden yhteistyötaitoja, sillä harjoitteluhetkien aikana oppilaat keskustelivat rooleistaan ja vastuualueistaan ja he ilmoittivat haluavansa kokeilla lisää varjoteatterin ja lukuteatterin yhdistelmää.

 

Teksti
Johanna Lähteelä
Elokuu 2020

Lähteet ja lisätietoa

MIZRACHI, H., BALAUTA, D. S., & VLAICU, F. L. (2018). An Innovative Teaching Method to Improve the Functioning of Children with Autism Spectrum Disorder: A Comparative Analysis between Storytelling and Shadow Theater. Social Research Reports, 10(1), 51–63.

Sicre, D. (2013). ¿Y el Caballito de mar, dónde vive? Exploring Science and Literacy through Bilingual Storytelling and Shadow Puppetry with Head Start Children. In
Chappell, Sharon Verner, and Christian J. Faltis. The Arts and Emergent Bilingual Youth : Building Culturally Responsive, Critical and Creative Education in School and Community Contexts, Taylor & Francis Group, 2013.

Chen, F. P. L. (2007). Chinese shadow theatre : History, popular religion, and women warriors.

Peck, S. M. & Virkler, A. J. (2006). Reading in the Shadows: Extending Literacy Skills through Shadow-Puppet Theater. The Reading Teacher, 59(8), 786–795. https://doi.org/10.1598/RT.59.8.6