Miten järjestän kansalaiskeskustelun?

Kansalaiskeskustelun suunnittelu alkaa aiheen ja tavoitteiden määrittelyllä. Lisäksi tulee miettiä, miten keskustelun tuottamaa tietoa ja suosituksia käytetään osana päätöksentekoa.

Aiheena voi olla lähes mikä tahansa yhteiskunnallinen kysymys, mutta sen täytyy kuitenkin olla selvästi rajattu.

Joskus raadille on delegoitu päätösvaltaa, mutta useimmiten keskustelut tuottavat neuvoja ja suosituksia. Olennaista on sopia siitä, mikä taho vastaanottaa keskustelun tuotokset ja miten niihin vastataan.

Myös osallistujien tulee tietää ennalta, mihin ja miten keskustelu vaikuttaa.

Esimerkki: Keväällä 2021 toteutettiin ilmastotoimia arvioiva kansalaisraati osana Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) valmistelua. Raadin tehtävä oli käsitellä 14 päästövähennystoimenpidettä, jotka kohdistuivat kuluttajiin liikenteen, asumisen ja ruoan aloilla. Työskentelynsä aikana raati pyrki vastaamaan kysymykseen: kuinka kuluttajia koskevat ilmastotoimet voidaan toteuttaa oikeudenmukaisesti ja vaikuttavasti?

Raadin toimeksiantajat olivat ilmastopolitiikan pyöreä pöytä sekä ympäristöministeriö, jotka myös vastaanottivat ja käsittelivät raadin julkilausuman. Raadin käytännön toteutuksesta vastasivat Turun yliopiston tutkijat PALO– ja FACTOR-hankkeissa.

Puntaroivan kansalaiskeskustelun yksi tavoite on koota yhteen monipuolisesti erilaisia näkemyksiä. Siksi keskusteluissa pyritään kattavasti väestöä edustavaan osallistujajoukkoon.

Osallistujavalinnassa käytetään tyypillisesti satunnaisotantaa ja kiintiöitä. Näin pyritään varmistamaan, että edustettuina ovat eri väestöryhmät tai politiikasta usein syrjään jäävät ryhmät.

Kutsuttavat, joita tyypillisesti on 1000-10 000 keskustelun ja alueen koosta riippuen, poimitaan satunnaisesti väestötietojärjestelmästä.

Kutsuun vastanneista vapaaehtoisista muodostetaan keskustelijoiden kokoonpano. Tämä tehdään yleensä käyttämällä satunnaisotantaa ja kiintiöitä. Usein käytettyjä kiintiöintiperusteita ovat ikä, sukupuoli, asuinpaikka ja koulutustausta. Esimerkiksi ikää koskevalla kiintiöllä varmistetaan, että osallistujien ikäjakauma vastaa mahdollisimman hyvin koko alueen ikäjakaumaa.

Esimerkki: Ilmastotoimia arvioivassa kansalaisraadissa kutsu raatiin lähetettiin 8 000:lle satunnaisesti valitulle 18-80-vuotiaalle Manner-Suomen asukkaalle. Kutsun saaneet pystyivät ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi raatiin täyttämällä kutsun yhteydessä toimitetun sähköisen kyselyn.

Kutsutuista 174 ilmoittautui vapaaehtoiseksi keskusteluun. Heistä muodostettiin lopullinen osallistujajoukko  ostetulla satunnaisotannalla siten, että osallistujat vastasivat mahdollisimman hyvin Suomen väestöä iän, sukupuolen, koulutustaustan ja asuinmaakunnan suhteen. Lisäksi yksi paikka raadissa oli varattu saamelaiselle osallistujalle, joka rekrytoitiin erikseen levittämällä raatikutsua saamelaisjärjestöjen kautta. Raadin lopullinen koko poisjääntien jälkeen oli 33 henkilöä.

Osallistujat perehtyvät aihetta koskeviin faktoihin, nykytilaan ja esillä oleviin vaihtoehtoihin. Usein osallistujille kootaan tietopaketti tai he kuuntelevat esittelyluennon aiheesta. Tämän jälkeen voidaan järjestää kuulemisvaihe, jossa osallistujat saavat kuulla asiantuntijoiden alustuksia ja eri intressejä edustavien kantoja ja esittää kysymyksiä heille.

Esimerkki: Ilmastotoimia arvioivassa kansalaisraadissa osallistujille toimitettiin ennen raadin alkua tiivis tietopaketti Suomen ilmastopolitiikasta ja -tavoitteista, taakanjakosektorin päästövähennyksistä sekä raadin käsittelemien toimien päästövähennysvaikutuksista ja kustannuksista. Ensimmäisen kokoontumisensa yhteydessä raatilaiset muotoilivat yhdessä kysymyksiä aiheista, joista he kaipasivat vielä lisää tietoa. Toisella kokoontumiskerralla raati kuuli vastauksia kysymyksiinsä seitsemältä eri asiantuntijalta ja sai esittää täydentäviä kysymyksiä.

Puntaroivassa keskustelussa noudatetaan tiettyjä yhteisiä periaatteita. Niitä ovat

• vastavuoroinen kunnioitus keskustelijoiden kesken
• oman näkökulman perustelu
• avoimuus muiden mielipiteille ja valmius muuttaa omia näkemyksiä
• kuuntelu ja tasapuolisuus.

Periaatteiden tarkoitus on varmistaa, että kaikki saavat keskustelussa näkemyksensä esiin.

Eri näkökulmien puntaroinnin tavoitteena on tuottaa sellaisia päätösvaihtoehtoja, jotka keskustelijat voivat yhdessä hyväksyä.

Keskustelussa periaatteiden noudattamista valvovat fasilitaattorit, jotka eivät ota kantaa keskustelun sisältöön. Parhaiten puntarointi toimii 6–10 keskustelijan pienryhmissä. Välillä ja lopuksi keskustelua käydään koko ryhmän kesken.

Esimerkki: Ilmastotoimia arvioivassa kansalaisraadissa keskustelun periaatteet ja puntaroivan kansalaiskeskustelun kulku esiteltiin osallistujille ensimmäisen tapaamiskerran alussa. Pienryhmissä tapahtuvaa keskustelua ohjasivat fasilitaattorit, jotka tarvittaessa jakoivat puheenvuoroja ja muistuttivat kunkin keskusteluosion alussa keskusteluperiaatteista. Yksi fasilitaattori ohjasi koko raadin yhteistä keskustelua.

Kansalaiskeskustelu voi tuottaa esimerkiksi suosituksia, priorisoida eri toimia tai arvioida perusteluja jonkin päätöksen puolesta ja sitä vastaan. Yleensä kansalaiskeskustelun osallistujat tuottavat yhdessä jonkin kirjallisen tuotoksen, kuten julkilausuman. Sitä varten voidaan tarvita raadin kesken äänestyksiä suljetulla lippuäänestyksellä tai avoimella äänestyksellä.

Esimerkki: Ilmastotoimia arvioineessa raadissa osallistujat muotoilivat ensin pienryhmissä kommentteja kuhunkin käsiteltävään toimenpiteeseen liittyen sekä koskien ilmastotoimien oikeudenmukaisuutta yleisesti. Pienryhmien muotoilemat kommentit käytiin läpi yhteiskeskustelussa, jossa niihin sai vielä esittää muutoksia. Muutosten hyväksymisestä äänestettiin. Äänestykset olivat suljettuja siten, että osallistujat eivät nähneet toistensa ääniä.

Lopuksi äänestettiin koko julkilausuman hyväksymisestä. Äänestyksen lisäksi raadin jäsenillä oli mahdollisuus jättää eriävä mielipide, mikäli he eivät kannattaneet jotakin kohtaa julkilausumassa.

Kansalaiskeskustelun tuotos saatetaan tiedoksi toimeksiantajalle ja julkaistaan myös laajalle yleisölle.

Kansalaiskeskustelun tuottamia suosituksia ei aina noudateta sellaisenaan. Olennaista on, että perustellaan julkisesti, miksi ehdotuksia noudatetaan tai jätetään noudattamatta. On kerrottava, johtavatko suositukset esimerkiksi valmisteluun, lakimuutokseen tai selvitystyöhön.

Esimerkki: Ilmastotoimia arvioivan kansalaisraadin julkilausuma ja raatiprosessi esiteltiin tiedotustilaisuudessa raadin jälkeen. Tiedotustilaisuudessa ympäristöministeriön edustaja kommentoi raadin tuloksia. Lisäksi julkilausuma esiteltiin ilmastopolitiikan pyöreälle pöydälle. Raadin julkilausuma liitettiin osaksi Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman valmisteluaineistoa. Suunnitelman luonnoksen valmistuttua ympäristöministeriö toimitti raadille lyhyet kommentit siitä, missä suunnitelman osissa raadin kannanoton vaikutus oli erityisesti nähtävissä.

Onnistunut kansalaiskeskustelu vaatii sujuvat käytännön järjestelyt.

Suunnitteluvaiheessa on olennaista miettiä käytännön asiat, kuten aikataulu, kokoontumispaikka, osallistujapalkkio ja henkilöresurssit. Lisäksi tulisi huomioida keskustelun saavutettavuus esimerkiksi vammaisille henkilöille ja kielioikeuksien turvaaminen.

Keskusteluun on tärkeää varattava riittävästi aikaa.

Kun järjestetään keskusteluja esimerkiksi peräkkäisinä päivinä tai useana viikonloppuna, on hyvä miettiä aikataulut niin, että eri elämäntilanteissa olevien olisi mahdollista osallistua. Hyvän käytännön mukaista on maksaa osallistujille palkkio ja korvata myös matkakulut. Esimerkiksi yhden viikonlopun osallistumisesta voidaan maksaa keskustelijalle 50-100 euron palkkio.

Kuluja syntyy myös tapahtumapaikasta, tarjoiluista ja fasilitaattoreiden palkkaamisesta.

Keskustelu voidaan järjestää esimerkiksi eduskuntatalossa tai kunnantalossa, koulussa tai kirjastossa. Keskustelu voidaan toteuttaa myös verkossa, jolloin kulut ovat pienemmät. Tällöin tulee miettiä, kuinka tekniset vaatimukset saadaan sellaisiksi, että ne eivät ole este osallistumiselle.

Esimerkki: Ilmastotoimia arvioiva kansalaisraati kesti kaksi ja puoli päivää. Koronapandemiasta johtuen raati toteutettiin kokonaan verkossa Zoom-sovelluksella. Ennen raatia osallistujat saivat helppolukuiset ohjeet Zoomin käyttöön, ja heillä oli mahdollisuus testata ohjelman toimivuutta järjestäjien tuella. Raatityöskentelyyn alusta loppuun osallistuneilla maksettiin 150 euron palkkio.

Raadin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi viisihenkinen tutkijaryhmä. Varsinaiseen raatityöskentelyyn osallistui järjestäjien ja osallistujien lisäksi kymmenen pienryhmäfasilitaattoria, kuusi liikenteen, ruoan ja asumisen asiantuntijaa eri tutkimuslaitoksista sekä kaksi ympäristöministeriön viranhaltijaa. Fasilitaattoreille ja asiantuntijoille maksettiin erilliset palkkiot.