Birgitan erityissuhde taivaan valtakuntaan

Ratsastaessaan kohti sääntökuntansa tulevaa kotiluostaria Vadstenassa Pyhä Birgitta koki näyn, jossa oppinut munkki kiipesi tikapuita taivaaseen kiistelläkseen Kristuksen kanssa. Tikkaita on keskiajan taiteessa ja ajattelussa käytetty usein henkisen kilvoittelun ja kasvun symbolina, mutta Birgitan näyssä ne edustavat skolastisen teologian väittelevää lähestymistapaa. Hän näki sen vastakohtana omalle hengellisyydelleen, jossa hänellä oli hartautensa ja näkyjensä kautta suorempi ja luonnollisempi yhteys Jumalaan. Varhaisissa käsikirjoituskuvituksissa ratsastavan Birgitan ja taivaassa istuvan Neitsyt Marian välille on kuvattu pitkä pergamenttisuikale välittömän kommunikaation merkiksi.

Kuten kuvasta näkyy, Birgitta rukoili ratsastaessaankin. Hän käytti ratsastamista myös vertauskuvana: pyhä kaste on kuin hevonen, joka kantaa ihmistä eteenpäin kohti Jumalaa. Pyhiinvaelluksellaan Nidarosiin (nyk. Trondheim) Pyhän Olavin haudalle Birgitta sen sijaan jätti hevosensa kotiin, sillä hän halusi tehdä pyhiinvaelluksen nimenomaan kävellen.