Epäusko, kritiikki, skolastiikka

Keskiajan akateemisen filosofian ja teologian näkemys uskonkysymysten ratkaisemisesta oli Birgitan mystiikalle täysin vastakkainen. Skolastinen menetelmä ei ottanut huomioon näkyjä ja profetioita, vaan kysymyksiä lähestyttiin oppineiden kirjoitusten kautta järkeillen. Kun Revelationes Celestes oli teologien tarkastettavana kanonisaatiopäätöstä varten, oppineet huomauttivat näkyjen sisältävän useita virheellisiä ja ristiriitaisia tulkintoja Raamatun sisällöstä.

Birgitta puolestaan ei uskonut kylmään järkeilyyn hengellisen tiedon lähteenä. Niinpä mystiikka ja skolastiikka olivat lähtökohdiltaan yhteensopimattomat. Esipuheessaan Birgitan ilmestysten 8. osaan piispa Alfonso toteaakin, että Ilmestyksiä voi todella arvioida vain henkilö, jolla on sekä teoreettista tietoa niiden sisältöön liittyvistä Raamatun ja kirkkoisien teksteistä, mutta myös omaa kokemusta hengellisestä elämästä ja taivaallisista näyistä.