Revelationes celestes -teoksen syntyvaiheet

On tiedossa, että Birgitta itse kirjoitti osan ilmestyksistään, sillä hänen vanhalla ruotsilla kirjoittamansa luonnokset ovat osittain säilyneet. Kuitenkin varsinaiset versiot laadittiin keskiajalle tyypilliseen tapaan: Birgitta saneli ilmestyksensä ruotsiksi ja hänen rippi-isänsä käänsivät ne ”kirjakielelle”, eli latinaksi, ja paikalla ollut kirjuri kirjoitti ne ylös. Tämä menetelmä mainitaan myös Birgitan kanonisaatioprosessin todistajanlausunnoissa. Dokumenteissa kerrotaan myös, että Birgitta vielä tarkasti latinankieliset versiot, jotta hänen tekijyytensä tekstien takana olisi selvä.

Ilmestysten editointi

Ilmestykset kirjoitettiin ensin vihkoihin, jotka sisälsivät noin tusinan verran sivuja. Kun tekstien määrä kasvoi, syntyi tarve järjestää ja toimittaa vihkot kirjoiksi. Tämän tehtävän Birgitta antoi rippi-isälleen, espanjalaiselle Jaenin piispa Alfonsolle, joka oli asettunut Roomaan 1360-luvulla.

Alfonso järjesti Birgitan ilmestykset seitsemään kirjaan ja esitti ensimmäisen editionsa paaville 1370-luvun lopulla. Alfonso jätti ensimmäisestä versiosta pois Birgitan voimakkaimmin esittämän kritiikin paavia kohtaan sekä ne osat, jotka eivät sopineet todistamaan ilmestysten aitoutta. Kyseiset osat lisättiin myöhemmin priori Petruksen ja Vadstenan veljien tekemiin lisäyksiin, kun paavi oli vahvistanut ilmestysten jumalallisen alkuperän. Lisäykset tunnetaan nimellä Revelationes Extravagantes.

Paavit Gregorius XI ja hänen seuraajansa Urbanus VI nimesivät komiteoita, joiden tehtävänä oli tutkia ilmestysten aitoutta. Komiteat koostuivat noin kymmenestä henkilöstä ja niihin kuului kardinaaleja, piispoja, teologian tohtoreita, ja maistereita. Mitään tuomittavaa teoksesta ei löytynyt.