Birgitan Kristus-näyt

Birgitan mystiset näyt Kristuksesta alkoivat varhain. Hänen kerrotaan jo kymmenvuotiaana nähneen yöllä näyn Kristuksesta ristillä. Birgitta oli päivällä kuullut saarnan Jeesuksen kärsimyksestä. “Olen haavoitettu,” Jeesus sanoi Birgitalle. “Herra – kuka sinulle on tehnyt tämän?” kysyi Birgitta. “Ihmiset, jotka halveksivat minua ja unohtavat rakkauteni,” oli vastaus. Birgitta ei Kristusta tai tämän rakkautta unohtanut vaan oli näyissään säännöllisesti tämän kanssa vuorovaikutuksessa.

Krusifiksi mielessä

Myös Kristuksen ristinkuolema oli Birgitan mielessä toistuvasti. Niinpä hän kolmetoistavuotiaana jälleen näki yöllä Kristuksen ja nousi sängystä alastomana kyynelsilmin rukoilemaan polvillaan. Birgitan äidin kuoltua hänen tätinsä kasvatti tyttöä, ja kun hän kuuli makuukammiosta ääntä, tuli hän piiskan kanssa paikalle. Täti epäili siveetöntä käytöstä ja ajatteli hyvän kasvattajan tavoin kitkevänsä sen Birgitasta piiskan avulla. Hänen lyötyään sillä tytön selkää mureni piiska kuitenkin palasiksi. Täti sekä yllättyi että hätääntyi: mitä tapahtui – oliko tyttö lausunut kiellettyjä, yliluonnolliseen vetoavia rukouksia? Birgitta kielsi tämän, hän oli vain noussut sängystä rukoillakseen apua, joka oli aina hänen lähellään ja tukenaan – ristillä riippuvaa Kristusta.

Jumalainen dialogi

Kristus ei hylännyt Birgittaa myöhemminkään. Huomattava osa Relevationes-teoksesta on rakentunut Birgitan ja Kristuksen vuoropuhelun varaan. Varsinaisen ”kutsumusnäyn” Birgitta koki vasta yli nelikymmenvuotiaana jäätyään leskeksi. Siinä Jumala puhutteli rukoilevaa Birgittaa kirkkaan pilven sisältä. Ensin Birgitta pakeni kauhistuneena. Vasta kolmannen näyn jälkeen hän uskalsi pysähtyä kuulemaan mitä pilvi hänelle kertoi. Näyssä Birgitta kuuli, että hänestä tulisi Kristuksen morsian ja Jumalan kanava, äänitorvi. Ääni myös neuvoi Birgittaa tukeutumaan rippi-isäänsä, maisteri Matthiakseen. Keskiaikaiset naismystikot tarvitsivat kirkonmiehiä tuekseen saadakseen sanomansa hyväksytyksi tai laajempaan tietoisuuteen. Ilman miestukijaa riskinä oli harhaoppiseksi leimautuminen. Osa naismystikoista, kuten Marguerite Porete (k. 1310) päätyi jopa roviolle näkyjensä ja tekstiensä vuoksi.