Turhamaisuuden turmiollisuus

Keskiaikaisten ajattelumallien mukaan ulkoisen kauneuden katsottiin myös osoittavan sisäisen kauneuden. Tästä huolimatta kaikenlainen koristautuminen nähtiin synnillisenä, keskiaikaisten oppien mukaan naisten turhamaisuus vei heidän aviomiehensä taloudelliseen turmioon, korea ulkonäkö herätti kateutta muissa naisissa ja himokkuutta miehissä. Kyse ei siis ollut pikku paheesta vaan siinä oli sosiaalisen kaaoksen ja hengellisen sekasorron siemen.

Hillittömyyden kauhistus

Eräässä näyssä Jeesus opasti Birgittaa turhamaisuuden turmiollisuudesta opettaen hänelle rukouksen, joka tuli lausua aamulla pukeutuessa: ”Oi herra Jumala, kiitän että tuet minua synneissäni, vaikka hillittömyydessäni en olekaan kelvollinen näkemään sinua. Sen vuoksi peitän hiukseni. Oi herra Jumala, joka olet kaiken hyvän luoja ja kaikessa luomasi ihmisen yläpuolella – armahda minua! Jotta en kiinnittäisi huomiota kasvojeni kauneuteen, kunniaksesi peitän kasvoni. Siunattu olet, Jumalani, kun sallit minulle kengät – jotta olisin vahva enkä heikko palveluksessasi. Lohduta siis minua, jotta voin sinun tehtävissäsi kulkea.” Kristus jatkoi Birgitan ohjeistamista kertoen hillittömyyden olevan hänelle kauhistus – siinä mitassa, ettei ylellisyyteen taipuvainen neitsyt voinut olla hänen silmissään puhdas, ellei hän korjannut erehdystään katumusharjoituksilla (Rev. IV: 94)

Lihavan vasikan mutainen häntä

Jeesus ja Birgitta palaavat hillittömyyden teemaan myöhemmin, kun Jeesus tuomitsee ylpeän ja turhamaisen abbedissan verraten tätä paholaisen lihavaan vasikkaan, joka iltaselle mennessään sotkee kaikki ympärillään mutaisella hännällään. Näin abbedissa likaa sisarensa esimerkillään. Benedictuksen luostarisäännöstä piittaamatta abbedissa kulki hienoissa, pehmeissä ja värikkäissä vaatteissa. Säännön mukaan abbedissan olisi myös pitänyt syödä askeettisesti eikä omistaa mitään. Näyssä kuvattu abbedissa kuitenkin seurasi omia halujaan. Koska hän ei korjannut omia tai sisartensa tapoja, meni hän lihavien vasikoitten kanssa helvettiin helvetin korppien raadeltavaksi, koska hän ei halunnut mennä nöyrien ja askeettisten kanssa taivaaseen.

Varmemmaksi vakuudeksi abbedissa vielä ilmestyi Birgitalle kuolemansa jälkeen valkoisena – sillä olihan hän säilyttänyt ruumiinsa neitsyyden – mutta rautaisessa verkossa, koska hän ei ollut noudattanut järjestönsä sääntöjä. Hänen kielensä oli tulessa kaikista turhuuksista ja pelleilyistä; jalat ja kädet olivat lyijystä, sillä kädet olisivat voineet tehdä kullanarvoista työtä, mutta olivat heikot ja hyödyttömät. Jalat olisivat voineet johdattaa abbedissaa esimerkkinä sisarilleen, sen sijaan ne liukastelivat maailmallisissa ja olivat hyödyttämät hengelliseen hyvään. ”Silmäni näyttävät itkettyneitä, ja syystä,” abbedissa kertoi Birgitalle ja jatkoi: ”olen säälittävässä tilassa vain odottaen hyvää, jonka pyhimysten rukoukset ja Kristuksen veri saattavat osakseni tuoda.” (Rev. VI: 98)