Birgitta keskiajan pyhimyskentässä
Pyhästä Birgitasta tuli Pohjoismaiden merkittävin pyhimys, jonka vaikutus ulottui luostariverkoston kautta koko Eurooppaan. Hän ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kansainvälisesti huomattava pohjoinen pyhimys: Nidarosin Pyhä Olavi tunnettiin laajalti, ja hänen pyhäinjäännösarkkunsa luokse saapui pyhiinvaeltajia kaukaakin.
Pohjoismaissa oli lukuisia paikallispyhimyksiä. Varhaisimmat heistä olivat ensisijaisesti kuninkaita, piispoja, munkkeja ja nunnia, jotka kärsivät marttyyrikuoleman puolustaessaan kristinuskoa. Birgitta oli tässä joukossa uudenlainen: taivaallisia ilmestyksiä näkevä, poliittisesti kantaaottava leskirouva ja kahdeksan lapsen äiti. Birgittaa voi verrata muihin merkittäviin keskiajan naismystikoihin kuten Katarina Sienalaiseen, Hildegard Bingeniläiseen ja Margery Kempeen, mutta heistä Birgitta oli ainoa, joka perusti oman luostarisääntökunnan.
Pohjolassa paikallisten pyhimysten kanonisaatioprosessit lisääntyivät Birgitan kanonisaation jälkeen, mutta jäivät kesken reformaation myötä. Monilla näistä myöhäiskeskiajan pyhimyksistä oli yhteys Birgittaan tai birgittalaisiin; tällaisia olivat esimerkiksi Birgitan tytär Katarina sekä Linköpingin piispa Nils Hermansson ja Turun piispa Hemming.
Birgitta reformaation jälkeen
Katolisessa Euroopassa Birgitan pyhimysasema säilyi läpi reformaation jälkeisten vuosisatojen. Pohjolassa, Birgitan kultin ja birgittalaisjärjestön ydinalueella tilanne kuitenkin muuttui: luterilaisuus näki pyhimykset esimerkillisinä yksilöinä mutta ei hyväksynyt heidän välittäjän asemaansa, pyhiinvaelluksista ja votiivilahjoista tuli paheksuttua ja lopulta tuomittua toimintaa. Birgitan rooli säilyi kuitenkin vahvana varsinkin Ruotsissa, mutta kiinnostus sai uusia muotoja. 1600-luvulla aatelisto käytti Birgittaan linkittyviä sukujuuriaan – aitoja tai kuviteltuja – korostaessaan omaa asemaansa ja etenkin sukulinjansa arvovaltaisuutta. Birgitta alkoi myös varsin pian esiintyä kaunokirjallisten teosten, näytelmien ja romaanien, hahmona.
Poliittinen ikoni muuttuvassa maailmassa
Kukoistukseensa uusi Birgitta-kiinnostus nousi Ruotsissa nationalismin ja ensimmäisen aallon feminismin aikana. Birgittaa käytettiin esimerkkinä lahjakkaasta ja aikaansaavasta naisesta naisten äänioikeusliikkeen propagandassa. Samaan aikaa kiinnostus katoliseen menneisyyteen heräsi ja Ruotsiin perustettiin Societas Sanctae Birgittae 1920.
Vuonna 1999 paavi Johannes Paavali II nimitti Birgitan Euroopan suojeluspyhimykseksi. Nykyään hänen juhlaansa vietetään 23.7., siis Birgitan kuolin- eli pyhimykseksi syntymispäivänä. Toinen juhlapäivä on kanonisaatiopäivä lokakuussa; se muutettiin 7. päivästä 8:nneksi 1600-luvulla ja muutos on vahvistettu myöhemmissä pyhimyskalentereissa.