Birgittaan liittyvät tekstit
Birgittaan liittyy huomattavan paljon kirjoitettua materiaalia – jopa keskiaikaisten mystikkojen ja pyhimysten kontekstissa. Birgitan Revelationes celestes -teos sisältää seitsemän kirjaa taivaallisista näyistä ja kahdeksannen kirjan, joka on suunnattu kuninkaille. Näiden lisäksi Birgitan teksteihin katsotaan kuuluvan muiden muassa Revelationes Extravagantes -teksti ja Sermo Angelicus, birgittalaisnunnien päivittäiseksi lukemiseksi tarkoitettu teksti, jonka enkeli saneli Birgitalle. Tunnetuin ja varmasti tutkituin Birgittaan liittyvä teksti ovat hänen ilmestyksensä. Toinen teksti, jonka syntyyn Birgitta itse vaikutti huomattavasti, oli Regula Sanctissimi salvatoris; birgittalaisjärjestön sääntö, jonka Jeesus saneli Birgitalle näyssä.
Elämäkerta ja kanonisaatiomateriaali
Kuoleman jälkeen Birgitasta myös kirjoitettiin Italiassa elämäkerta, vita, niin kuin lähes kaikista pyhimyksistä, joilla oli laajempi kultti. Birgitan kanonisaatioprosessi avattiin vuonna 1374 ja se sisältää todistajanlausuntoja Birgitan elämästä, näyistä, hänen jo eläessään tekemistä ihmeistä ja kuoleman jälkeen tehdyistä ihmeistä. Birgitan kanonisaatioprosessi ei noudata samaa rakenteellista jakoa elämään ja kuoleman jälkeen tehtyihin ihmeisiin kuten moni muu saman ajan pyhimykseksijulistamispöytäkirja. Birgitan prosessi on jaettu osiin, joista löytyy käytännön tietoa kuulusteluista ja ruotsalaisten kirkonmiesten kirjaamia ihmeitä (Acta). Toisessa osassa taas ovat Italiassa kirjatut todistajanlausunnot (Attestaciones). Kanonisaatiokuulustelujen jälkeen Birgitan pyhyyttä käsiteltiin myös vuonna 1391 paavin antamassa kanonisaatiobullassa.
Birgitan maine leviää osana saarnoja
Birgitan pyhyys eli hänen kuolemansa jälkeen erilaisissa tekstityypeissä. Esimerkiksi vadstenalaisveljet olivat aktiivisia saarnamiehiä ja tähän päivään saakka on säilynyt noin 120 Birgitan juhlapäivien saarnaa. Saarnoissaan birgittalaisveljet käyttivät usein Birgitan Revelationes celestes -teosta inspiraationa; toisinaan saarnoissa viitataan myös kanonisaatioprosessin todistajanlausuntoihin, etenkin Birgitan hyveelliseen elämään ja hänen eläessään tekemiinsä ihmeisiin.
Tavallinen tapa on kuvata Birgittaa nöyräksi, siveäksi ja vaatimattomaksi. Hän oli antelias köyhille ja kyltymätön rukouksissa, samaten ahkera paastoaja ja pyhiinvaeltaja. Vaikka Birgitta itse painotti kohtuutta askeesin harjoittamisessa, veljet toisinaan ihmettelivät saarnoissaan ”kuinka niin hentoinen ihminen saattoi kestää sellaista lihan kuritusta” kuvatessaan Birgitan hartauden harjoittamisen tapoja.