Blifwit öfwertygad – ruotsiako?
Ruotsin kielen oikeinkirjoitus 1700-luvun almanakoissa
Suomen alueella luetut ruotsinkieliset almanakat olivat samoja, joita luettiin myös Pohjanlahden länsipuolella. Siten ruotsinkielisten almanakkojen oikeinkirjoitukseen ei muodostunut omia, Suomen alueelle ominaisia piirteitä. Hengellisen kirjallisuuden oikeinkirjoitus oli vakiintunutta 1500-luvun alkupuolen Raamatun ja Uuden testamentin ansiosta, mutta maallisessa kirjallisuudessa näin ei ollut. Ennen 1600-lukua ruotsin kieltä kirjoitettiin hyvin vaihtelevasti kunkin kirjurin mielen mukaisesti. Oikeinkirjoitussääntöjen puute osoittautui niin huomattavaksi, että se viivästytti jopa uuden lain julkaisemista.
1600-luvun viimeisinä vuosikymmeninä oikeinkirjoitusongelmaan paneuduttiin ja alkoi intensiivinen keskustelu sääntöjen muodostamiseksi. 1690-luvulta alkaen julkaistiin useita latinan- ja ruotsinkielisiä oikeinkirjoitusta käsitteleviä teoksia, joissa oppineet esittivät näkemyksiään joskus hyvinkin tulisesti toisiaan kommentoiden. Uudistajat ottivat mallia muista kielistä, kuten latinasta, saksasta ja ranskasta. Ruotsin kielen ominaispiirteet vaativat kuitenkin omat oikeinkirjoitustapansa. Lähtökohdaksi otettiin ääntämyksen mukainen kirjoitustapa, jota ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa voitu noudattaa.
1700-luvulla uudistustyötä tukivat sekä Kungliga Vetenskapsakademien että varta vasten ruotsin kielen kehitystä tukemaan perustettu Svenska Akademien. Oikeinkirjoitus haki muotoaan, kunnes vuonna 1801 Svenska Akademien toimeksiannosta tehty oikeinkirjoitustutkielma joudutti kehitystä ja yhtenäisti kirjoitustapaa. Muutos ei kuitenkaan näkynyt nopeasti. Todennäköisesti vanhat kirjurikohtaiset käytännöt säilyivät heidän elinikänsä ja muutos tapahtui uusien kirjurisukupolvien koulutuksen sekä etenkin 1800-luvun kouluopetuksen myötä. Vasta vuoden 1906 oikeinkirjoitusuudistus pani pisteen vuosisatoja velloneelle keskustelulle ja vakiinnutti tavan kirjoittaa ruotsin kieltä.
Lukunäyte
Lukunäyte vuoden 1750 almanakan liitekirjoituksesta Beskrivning om Jord-Pärons Plantering, Nytta och Bruk. Lukunäytettä voi seurata alla olevan tekstin avulla.
Annars är ock brukeligit, at, sedan jorden på ofwanbeskrevne sätt är tilredd, delar man först landet med et snöre, efter längden och bredden i wissa qwarter och sängar. Sedan afdelar man hwar säng med ett snöre uti 3:ne lika delar, och med harfeskafts-ändan drages
efter snöret en något diup rand eller linea: Derefter läggas Jord-Päronen til plantering uti förband eller trekant således wid pass en half aln emellan hwardera. Sedan upgräfwes gångarna en half aln diupa och äfwen så breda, hwilken jord kastas up på Sängarne å ömse sidor ofwan uppå de nedlagde Jord-Päron; Sidst jämnas den på sängen upkastade jorden med en harcka.
Esimerkkisanoja
| Esimerkkejä vuoden 1750 almanakan liitekirjoituksesta Beskrivning om Jord-Pärons Plantering, Nytta och Bruk. | ||
| Vuoden 1750 almanakan kirjoitusmuoto → nykykielen kirjoitusmuoto | ||
| E– ja ä-äänteiden merkitseminen e– ja ä-kirjaimilla oli horjuvaa. | ||
| derföre → därför | mäst → mest | deraf → därav |
| derefter → därefter | tienlige → tjänliga | hälst → helst |
| E:tä käytettiin lisävokaalina sanan keskellä. | ||
| brukelige → brukliga | brännewin → brännvin | |
| I:tä käytettiin monin paikoin j:n asemesta. | ||
| tiälen → tjälen | diupt → djupt | giöres → göras |
| sielfwa → själva | ||
| W-kirjain oli vakiintunut kirjoitustapa sellaisissa sanoissa, joissa nykyään käytetään v:tä. | ||
| wälbrunnen → välbrunnen | watn → vatten | widhängande → vidhängande |
| wil → vill | widare → vidare | twättar → tvättar |
| Kirjainyhdistelmä fw oli käytössä. | ||
| blefwe → blev | skåfwel → skovel | öfwerfaras → övervaras |
| rifwer → river | gifwes → givas / ges | derutöfwer → därutöver |
| Kirjainyhdistelmä hw oli käytössä. | ||
| hwar → var | hwilken → vilken | hwad → vad |
| hwitt → vitt | hwardera → vardera | |
| Kirjaimen k ja kirjainyhdistelmän ck käytössä oli vaihtelevuutta. | ||
| styrka → styrka | harcka → harka | marck → mark |
| starck → stark | ock / och → och | miölck → mjölk |
| Kaksoiskonsonanttien merkitsemisessä oli vaihtelevuutta. | ||
| upplöja → upplöja | upgräfwes → uppgrävas | upmuntras → uppmuntras |
| til → till | rumm → rum | öpnat → öppnat |
| Vierasperäinen cht-yhdistelmä, joka on todennäköisesti kopioitu saksasta. | ||
| Jordfrucht | ||
Kirjoittaja: Mariaana Korpela
Lähde
Teleman, Ulf 2019: Svensk ortografihistoria från 1200-tal till 1700-tal. Lunds universitet.