Birgitta ja naisen ideaali

Birgitta kuvattiin poikkeuksellisen nöyräksi, hurskaaksi ja siveäksi. Tämä näkyi sekä hänen vaatetuksessaan että käytöksessään: hän pesi kerjäläisten jalkoja, jakoi omaisuuttaan almuina ja saattoi Roomassa asettua muiden kerjäläisten kanssa ruokajonoon. Samalla Birgitta myös kritisoi muiden naisten toisenlaisia valintoja. Vaatetuksessa kyse ei ollutkaan pelkästä hartauden harjoittamisesta, sillä jokaiselta kristityltä odotettiin myös asemansa mukaista pukeutumista. Aatelisnaisilla tämä tarkoitti kallisarvoisista kankaista tehtyjä vaatteita, turkiksia ja koruja. Uljas ja arvokas ulkonäkö korosti perheen valtaa ja varallisuutta. Samaan aikaan turha kunnia (vana gloria) ja turhamaisuus olivat tuomittuja, etenkin naisiin liitettyjä syntejä.

Porttojen pelastaja

Birgitan erityislaatuisuutta korostettiin myös kanonisaatioprosessissa esimerkiksi kertomalla, kuinka hän, jumalallisten näkyjensä ja hyveellisen esimerkkinsä avulla käännytti prostituoituja hyveen polulle niin Ruotsissa kuin Roomassakin. Erityisen kuuluisa tuntuu olleen Margareta-niminen julkinen tukholmalainen prostituoitu, jonka Birgitta omalla esimerkillään käännytti hyveelliseen elämään vuonna 1355. Mielenkiintoista on, että tuolloin Birgitta jo eli Roomassa, mutta tapaus oli niin kuuluisa, että se oli päätynyt kanonisaatioprosessin viranhaltijoiden tekemään kysymyslistaan.

Köyhien auttaja

Samassa kysymyksessä kuvaillaan, kuinka Birgitta vielä Ruotsissa asuessaan ruokki ja vaatetti omalla kustannuksellaan kerjäläisiä ja perjantaisin aina pesi nöyränä 12 kerjäläisen jalat. Roomassa asuessaan Birgitta vei myös tyttärensä hoitamaan köyhiä ja sairaita. Köyhille tytöille Birgitta lahjoitti varoja myötäjäisiä varten, jotta he voisivat mennä joko luostariin tai naimisiin. Ja tosiaan – monet hän pelasti porttouden epärehellisyydestä ja veti heidät rehellisyyden ja hyveen maailmaan opettaen heidät elämään siveästi.