Ensimmäiset englanninkielisessä tutkinto-ohjelmassa opiskelleet varhaiskasvatuksen opettajat ovat valmistuneet Tampereen yliopistosta

Kirjoittajat: Salla Paasovaara-Pösö, Arttu Mykkänen, Susanna Itäkare ja Laura Rantavuori, Tampereen yliopisto

Tampereen yliopiston ensimmäinen kasvatustieteen kandidaatin ohjelman englanninkielisen toteutuksen ryhmä aloitti opintonsa vuonna 2019. Kasvatustieteen kandidaatin tutkinto koostuu kasvatustieteiden perus- sekä aineopinnoista sekä varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavista opinnoista. Englanninkielisessä toteutuksessa tutkinnon sisällöt ja tavoitteet ovat olleet aivan samat kuin suomenkielisessä toteutuksessakin, opetuskielenä on toiminut vain englanti. Koulutuksen myötä opiskelijat saavat varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden Suomessa.

Englanninkielisessä ryhmässä aloitti vuonna 2019 20 opiskelijaa. Opiskelijoilla oli hyvin heterogeeniset taustat niin oman kulttuurin, kielen kuin aiemman koulutus- sekä työkokemuksen myötä, ja esimerkiksi syntyperäisiä suomalaisia tässä ryhmässä oli vain pieni osa. Erilaiset taustat ovat tuoneet opintoihin omanlaista moninaisuutta ja rikkautta. Kaksi ryhmän opiskelijoista valmistui jo viime vuonna, mutta useiden valmistuminen on juuri nyt käsillä. Johanna on yksi pian tämän toteutuksen kautta valmistuneista, ja hänen ajatuksiaan koulutuksesta ja työssäoppimisjaksoista avataan tässä blogitekstissä.

”- Opinnoissa on käsitelty varhaiskasvatusta ja opettajan työtä monipuolisesti, ja koen saaneeni paljon teoriapohjaa tulevaisuuden toiminnalleni. Teoriapohja on vahvistanut omaa osaamistani entistä enemmän”, Johanna kuvaa.   

Pääsääntöisesti Johanna on ollut tyytyväinen koulutuksen kokonaisuuteen. Hän tosin myöntää, että välillä olisi ollut mielenkiintoista käydä osa kursseista suomenkielisen toteutuksen mukana ihan vain nähdäkseen vaikuttaako opetuksen sisältöön tai laatuun se, että yliopistonopettajat ja -lehtorit eivät opeta englanninkielisessä toteutuksessa omalla äidinkielellään. Itselleen englannin kielellä opiskelu on Johannan mukaan tuntunut luontevalta.

”- Englannin kieli on aina itselleni ollut vahva osa-alue, joten siitä on ollut apua. Toki näin ei-natiivipuhujana joskus on saattanut olla haasteita ymmärtää heti asioita esimerkiksi syvälle menevästä teoriasta, mutta pääasiallisesti olen todella tykännyt opiskella englanniksi. Oudommalta on oikeastaan tuntunut välillä opiskella ja kirjoittaa tehtäviä suomeksi, ja akateemisen tekstin kirjoittaminen englannin kielellä on ollut luontevampaa kuin suomen kielellä kirjoittaminen.”

Yksi tärkeä osa opettajankoulutusta on teoriatiedon liittäminen käytännön toimintaan. Teorian ja käytännön taitojen yhdistämistä sekä reflektointia näiden välillä opiskelijat tekevät erityisesti koulutukseen kuuluvien työssäoppimisjaksojen aikana. Tampereen yliopistossa koulutukseen kuuluu yhden orientoivan työelämään tutustumisen lisäksi kaksi pidempää työssäoppimisen jaksoa. Johanna suoritti omat työssäoppimisen jaksonsa Tampereella kahdessa yksityisen puolen englanninkielisissä päiväkodeissa sekä Helsingissä kunnallisessa suomi-englanti-esiopetusryhmässä, joissa jokaisessa työssäoppimisessa pääkielenä toimi englanti. Johannan mukaan hänen työssäoppimispaikoissaan toteutettiin hyvin lapsilähtöistä toimintaa, jossa varhaiskasvatussuunnitelman perusteet näkyivät vahvasti toimintakulttuurissa. Englanninkielisten päiväkotien toiminnassa kielellisten taitojen harjaantuminen tosin näkyi vahvasti arjessa. Tätä Johanna kuvaa näin:

”- Vaikka kieltä ei sinänsä opetettu formaalilla tavalla, painotus englannin kielen jatkuvaan käyttöön kaikkialla oli havaittavissa. Asiaan saattaa muiden tekijöiden lisäksi vaikuttaa se, että kyseisten päiväkotien lapset usein jatkavat koulupolkuaan Fistassa, jossa ilmeisesti on erillinen kielitesti mahdollisille oppilaille, ja siten sinne pyrkivien lasten olisi suotavaa omata kohtuulliset kielelliset taidot jo nuoresta pitäen.”

Opettajaopiskelijoiden työssäoppimisessa tapahtuvan ohjauksen laadun on laajalti todettu vaikuttavan työssäoppimisjakson kokemuksiin. Viime vuosina koronan tuomat haasteet ovat vaikuttaneet varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden työssäoppimisjaksoihin sekä ohjausjärjestelyihin, ja useissa toteutuksissa koronan jyllätessä pahimmillaan, on jouduttu turvautumaan etäjärjestelyihin. Näin kävi myös Johannan toisen vuoden esiopetukseen sijoittuvassa työssäoppimisessa, jossa jakson loppuosan esiopetuksessa olemisen aika korvattiin etätehtävillä. Koska englanninkielisiä varhaiskasvatuksen yksiköitä on jo lähtökohtaisesti vähemmän kuin suomenkielisiä, on työssäoppimisen paikkojen ja sitä myöden innokkaiden työssäoppimista ohjaavien varhaiskasvatuksen opettajien, tamperelaisittain mentoreiden, löytyminen tuonut yliopistolle lisähaastetta.  Johanna on tosin ollut tyytyväinen saamaansa ohjaukseen päiväkodeissa eikä osannut jäädä kaipaamaan mitään lisääkään. Hän kiittelee erityisesti kolmannen vuoden päiväkodin ohjaavan opettajan ohjausta näin:

”Mentorini tuntui olevan oikeasti kiinnostunut minusta ja halusi minun onnistuvan.  Hän oli aina kannustamassa ja rohkaisemassa minua kokeilemaan sellaisia juttuja ja tapoja, mitä minä halusin tehdä. Hän oli aina tukenani, ja esimerkiksi reflektoinneissa johdatteli minua itseäni miettimään, miten aktiviteetti meni, ja sitten toi esille omat, konstruktiiviset ajatuksensa. Mentorini oli myös aina valmis vastaamaan kysymyksiini.”

Työssäoppimisen onnistumisen kokemukseen liittyy päiväkodin ohjaavan opettajan, eli mentorin, ohjauksen lisäksi myös muun työyhteisön ja tiimin työntekijöiden alttius ohjata opiskelijan oppimista. Myös Johanna kuvasi sitä, miten kaikkien työntekijöiden avoimuus ja opiskelijaan positiivisesti suhtautuminen oli koko jakson kannalta hyvin merkityksellistä. Työssäoppimisen ohjaaminen voidaankin nähdä laajempana koko varhaiskasvatusyksikön yhteisön tehtävänä, vaikka päiväkodin ohjaavalla opettajalla ohjaamisen laadun vastuu onkin.