Ohjaavan opettajan on hyvä olla lämmin ja vastaanottavainen

Kirjoittaja: Sofia Uhlenius, tutkimusavustaja, KM-opiskelija

Kun varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija herää aamulla ensimmäiseen harjoittelupäiväänsä, on ilmassa paljon jännitystä siitä, mitä on tulossa. Kuinka minut kohdataan, ovatko päiväkodin aikuiset minulle ystävällisiä? Onko ohjaava varhaiskasvatuksen opettaja lämmin ja vastaanottavainen vai ottaako hän etäämmän, auktoriteetin roolin ohjauksessa? Alkujännitys laantuu päiväkodissa aamupäivällä, kun ohjaava opettaja kannustaa ottamaan kontaktia lapsiin ja tutustumaan heihin rauhassa.

Kuvailemani kokemus on tuttu monelle ensimmäistä harjoitteluaan aloittavalle opiskelijalle. Jännitys voi olla suurta, eikä se suinkaan lopu harjoittelun edetessä. Jännitystä helpottaa se, että harjoittelua ohjaavalla varhaiskasvatuksen opettajalla on kyky ohjata, tukea ja kohdata opiskelija yksilönä. Kokeneemmat harjoittelijat tiedostavat, että jokainen harjoittelua ohjaava varhaiskasvatuksen opettaja on ihmisenä omanlaisensa ja tottunut ohjaamaan omalla tavallaan. Kullakin opettajalla on taustalla omat harjoittelukokemukset opiskeluajoilta ja muistoissa omien ohjaavien opettajien tyyli ohjata. Nämä muistot ja kokemukset saattavat muovaantua vähitellen osaksi ohjaavan varhaiskasvatuksen opettajan omaa persoonaa ja ammatti-identiteettiä. Vastaavasti harjoittelija saattaa ammentaa ohjaajaltaan pohjan oman ammatti-identiteettinsä rakentumiselle.

Mitä opiskelijat odottavat harjoittelua ohjaavalta varhaiskasvatuksen opettajalta?

Opiskelijat kokevat, että hyvä harjoitteluohjaaja on kärsivällinen, ymmärtäväinen ja kohtaa opiskelijan sensitiivisesti. Ohjaajan on hyvä tutustua opiskelijaan kunnolla ja olla kiinnostunut hänestä ihmisenä sekä hänen elämästään. Jokainen opiskelija lähtee harjoitteluun omalta tasoltaan. Yhdellä opiskelijalla voi olla taustalla pitkäkin työkokemus varhaiskasvatuksesta, ja lasten parissa toimiminen on luontevaa, toinen saattaa olla päiväkodissa lapsuutensa jälkeen ensimmäistä kertaa. Harjoitteluohjaajan on hyvä tietää opiskelijan lähtötaso ja toimia emotionaalisena tukena uusissa, jännittävissä kokemuksissa.

Harjoitteluohjaajalta toivotaan opiskelijan kuuntelua; millaista ohjausta opiskelija itse toivoisi saavansa? Tarvitseeko hän ohjaajalta neuvoja ja ohjaamista kädestä pitäen vai vapauksia ideoida ja toteuttaa varhaiskasvatustoimintaa itsenäisesti? Opiskelijat saattavat toivoa ohjaajan myös huomioivan heidän ajatuksensa siitä, missä opiskelijat toivoisivat itse kehittyvänsä ja mitkä asiat ovat vielä erityisen haastavia. Ohjaajan olisi hyvä olla tarkka ja asettaa etusijalle harjoitteluohjeistuksessa mainitut tehtävät ja tavoitteet sekä varata harjoittelupäivistä aikaa niiden täyttymiselle. Tehtäviä toivotaan lisättävän ainoastaan, jos aikaa jää ja opiskelija itse näin tahtoo.

Opiskelijat pitävät hyvänä sitä, että ohjaava varhaiskasvatuksen opettaja kuuntelee, antaa neuvoja ja vinkkejä. Ohjaajan toivotaan kertovan mahdollisimman hyvin lapsista, heidän taidoistaan ja tuentarpeistaan. Hänen toivotaan jakavan kokemuksen tuomaa osaamista pedagogisista menetelmistä ja vinkkejä erilaisiin tilanteisiin varhaiskasvatuksen arjessa. Opiskelijat kokevat myös tärkeäksi päästä havainnoimaan ohjaavaa opettajaansa pedagogisissa tilanteissa. Havainnointi syventää opiskelijan ymmärrystä esimerkiksi pedagogisissa tilanteissa käytettävästä puhetavasta, jokaisen lapsen tasavertaisesta kohtaamisesta ja ryhmänhallintakeinoista.

Harjoitteluohjaajalta toivotaan aikaa, läsnäoloa sekä riittävästi rakentavaa ja positiivista palautetta. Erityisen tärkeää opiskelijalle on saada palautetta hyvin onnistuneista asioista, oli opiskelija sitten kohdannut lapset hienosti, esitellyt itsensä reippaasti vanhemmalle tai puhunut aamupiirissä lempeällä, rauhallisella äänellä. Pienikin palaute voi vaikuttaa opiskelijan minäpystyvyyden tunteeseen sekä ammatillisen itsevarmuuden rakentumiseen. Sillä saattaa olla opiskelijalle suuri merkitys vaiheessa, jossa oma ammatti-identiteetti alkaa muotoutua. Opiskelijat pitävät tärkeänä myös avointa ja luontevaa vuorovaikutusta. Avoin ja lämminhenkinen suhde ohjaavaan varhaiskasvatuksen opettajaan koetaan tärkeäksi sekä hyvän harjoittelukokemuksen että peräti alalla pysymisen kannalta. Opiskelijat painottavat ohjaajan emotionaalisen tuen tärkeyttä omassa pedagogisessa kehittymisessään.

 Aihetta olivat mukana pohtimassa lisäksi Erika Mäkitalo, 2. vuoden VO-opiskelija sekä Marleena Pälijärvi, 2. vuoden KM-opiskelija.