Päiväkodin ohjausmyönteinen toimintakulttuuri opettajaopiskelijan ammatillisen toimijuuden edistäjänä
Kirjoittajat: Heidi Chydenius, Marianne Tiusanen, Hannele Roponen, Eeva-Leena Onnismaa & Kirsi-Marja Heikkinen, Helsingin yliopisto
Varhaiskasvatuksen opettajankoulutus on kautta aikojen kiinnittynyt vahvasti kasvatustieteisiin. Koulutuksen tutkimusperustaisuutta täydennetään ja vahvistetaan opetusharjoitteluilla, joissa opiskelijat pääsevät soveltamaan tutkimusperustaista tietoaan päiväkodin lapsiryhmässä. Harjoittelussa opettajaopiskelija ei ole työntekijän roolissa, vaan kysymys on ohjatusta opiskelusta. Helsingin yliopiston opettajankoulutuksessa puhutaankin opetusharjoittelusta ja ohjatusta harjoittelusta työssäoppimisen sijaan. Harjoittelussa opettajaopiskelijan tehtävät vaihtelevat havainnoinnista pedagogiseen vastuunottoon ja opiskelijaa ohjataan osallistumaan aktiivisesti kaikkiin lapsiryhmän perustoimintoihin sekä olemaan tiiviissä vuorovaikutuksessa työyhteisön aikuisten kanssa.
Opiskelijan ammatillinen toimijuus rakentuu koko opintojen ajan suhteessa muihin ihmisiin ja kontekstiin niin yliopiston kuin harjoittelupäiväkodin kontekstissa (Toom ym. 2021). Harjoittelujaksojen aikana opettajia kouluttava yliopisto ja harjoittelupäiväkoti toimivat yhdessä opiskelijan ammatillisen toimijuuden vahvistamiseksi. Tavoite on yhteinen, mutta instituutioiden ja yksittäisten toimijoiden tehtävät harjoittelun aikana eriytyvät. Kasvatustieteelliseen tutkimukseen perustuva yliopistokoulutus tarjoaa tutkimusperustaista tietoa varhaiskasvatuksesta ja kytkee opiskelijan osaksi tiedeyhteisöä. Päiväkotiympäristössä harjoitellessaan opiskelija puolestaan oppii opettajan ammatista asioita, joita teoreettiset kurssit eivät voi yksin tarjota (Karlsson Lohmander 2015). Samalla opettajaopiskelija kehittää taitojaan tietoisesti tarkastella omaa toimintaansa ja itseään suhteessa päiväkodin toimintaympäristöön ja toimintakulttuuriin monella tasolla. Opiskelijan näkökulmasta on erittäin ongelmallista, jos yliopiston ja harjoittelupäiväkodin rakentamat kuvat varhaiskasvatuksesta ja varhaiskasvatuksen opettajuudesta poikkeavat toisistaan (Onnismaa ym. 2015; Anspal ym., 2019). Päiväkodin myönteinen, kannustava ja arvostava ilmapiiri ja varhaiskasvatuksen perustehtävään sitoutunut toimintakulttuuri tarjoavat opiskelijalle harjoittelua varten rikkaan oppimisympäristön, jossa opiskelijan ammatillinen toimijuus vahvistuu (Toom ym. 2017).
Tiivis yhteistyö harjoittelupäiväkotien ja yliopiston välillä on opetusharjoittelun laadukkaan toteutumisen ehto. Harjoittelua ohjaavat varhaiskasvatuksen opettajat ovat harjoittelujaksojen aikana yliopiston kanssakouluttajia ja siinä roolissa sitoutuneita edistämään opettajankoulutuksen harjoittelulle asettamien tavoitteiden toteutumista. Tämän lisäksi ohjaavan opettajan tehtävänä on sitouttaa koko lapsiryhmän työtiimi opiskelijan tueksi. Päiväkodinjohtaja puolestaan vastaa koko työyhteisön sitouttamisesta ja toimintakulttuurin ohjausmyönteisyydestä. Johtajan on aiheellista jo ennen harjoittelunohjaajaksi ilmoittautumista keskustella ohjaavien opettajien kanssa siitä, mitä ohjaus todella tarkoittaa ja millaista ohjausta tarjoamme. Opiskelijan ohjaamisen pitää perustua ohjaavan varhaiskasvatuksen opettajan motivaatioon eikä ohjaajan tule ottaa opiskelijaa, mikäli hän ei voi sitoutua ohjaamiseen koko harjoittelun ajaksi.
“Haluan, että jokainen meillä suoritettu harjoittelu on onnistunut ja positiivinen kokemus opiskelijalle.”
Helsingin yliopiston OHOSKE-osahankkeen aikana päiväkodinjohtajille kehitetään työkaluja ohjauskulttuurin johtamiseen päiväkodeissa. Näin saadaan yhteistyössä kehitettyä opetusharjoitteluja vastaamaan varhaiskasvatuksen vaatimuksiin. Yliopiston harjoittelupäiväkodiksi hakeutuminen tarkoittaa jo itsessään sitoutumista ohjausmyönteiseen toimintakulttuuriin ja tämän pitkäjännitteisen edistämisen tulee olla johtajan tavoitteena. Hyvä vuorovaikutus lapsiryhmissä ja työtiimeissä tuottaa myönteistä ilmapiiriä, joka on ohjausmyönteisen toimintakulttuurin pohja. Päiväkodin ilmapiiri tulee näkyväksi siinä, miten kaikkia talossa toimivia sijaisia, eri ammatteihin valmistavien koulutusten opiskelijoita ja muita työyhteisöön ulkopuolelta saapuvia kohdellaan. Positiivinen ilmapiiri ja vuorovaikutus johtajan ja muun henkilöstön välillä näkyy myös opiskelijalle.
Päiväkodinjohtajan tehtävä on valmistella työyhteisöään opiskelijoiden saapumiseen. Lisäksi johtajan on hyvä pohtia, miten hän on itse vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa. Yliopistolta tulevat kirjalliset ohjeet antavat hyvät suuntaviivat opiskelijoiden harjoittelujen suunnitteluun päiväkodissa. Ohjeissa on kattavasti jaoteltu, minkälaisia tavoitteita ja tehtäviä kyseinen harjoittelu sisältää. Näiden ohjeiden pohjalta johtajan on mahdollista tutustuttaa opiskelijoita myös päiväkodinjohtajan työn osa-alueisiin.
Kun harjoittelun tehtäviin kuuluu johtajan työhön ja hallintoon perehtyminen, on harjoittelun alkuun tärkeää sopia tapaaminen, jossa johtaja ja opiskelijat voivat tutustua toisiinsa ja johtaja saa tietoa siitä, millaiset asiat johtamisessa opiskelijoita kiinnostavat. Harjoittelupäiväkodin johtajan tulee olla tietoinen siitä, miten hän omalla käyttäytymisellään mallintaa varhaiskasvatuksen johtamista opiskelijoille. Jotta opiskelijoiden havaintoja päiväkodin johtamisesta on mahdollista reflektoida yhdessä, johtajan tulee suunnitella omaan kalenteriinsa kiireettömiä kohtaamisia opiskelijoiden kanssa läpi harjoittelun. Jaksoon voidaan sijoittaa esimerkiksi varhaiskasvatusalueen esihenkilökokoukseen osallistuminen tai vaikkapa erilaisiin verkostotapaamisiin mukaan tuleminen. Yhteinen keskustelu on edellytys sille, että johtamisen eri ilmiöt on mahdollista puhua auki ja päiväkodin johtajalla tuleekin olla kykyä reflektoida omaa johtamistaan opiskelijoiden kanssa.
Opetusharjoittelussa opiskelija omaksuu malleja siitä, millaista on päiväkodin perustehtäväpuhe (ks. Fonsèn, Varpanen, Kupila & Liinamaa, 2021). Johtajan on tärkeää tuntea varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat. Riippumatta siitä, mihin opintojen vaiheeseen kuuluvaa harjoittelua opiskelija suorittaa, tulee opiskelijaa auttaa hahmottamaan varhaiskasvatuksen opettajan rooli ja pedagoginen kokonaisvastuu. Päiväkodinjohtaja, jolla on vahva substanssiosaaminen varhaiskasvatuksen johtamisessa, voi vaikuttaa opettajan roolin, vastuun ja tietoisesti jaetun pedagogisen johtajuuden tukemiseen. Lapsiryhmätyön harjoittelemisen lisäksi harjoittelussa peilataan opettajankoulutuksessa opiskeltua kasvatusfilosofiaa muun muassa kuntatason linjauksiin ja tavoitteisiin. Näiden yhdistämisessä ja pohdiskelussa keskustelut ohjaajan ja johtajan kanssa ovat keskeisessä roolissa. Miten esimerkiksi toimitaan, jos opiskelija tunnistaa ristiriidan kuntatason linjausten ja varhaiskasvatuksen yleisten tavoitteiden välillä? Miten suhtaudutaan näin mahdollisesti syntyvään eettiseen kuormitukseen?
Ohjauksella on suuri merkitys opiskelijan harjoittelulle. Onnistunut opetusharjoittelu osoittaa opiskelijalle taitavan opettajan merkityksen lapselle ja lapsiryhmälle. Tämä voi auttaa sitoutumaan päiväkotityöhön aivan uudella tavalla. Lisäksi opiskelijoiden kysymykset ja palaute ovat päiväkodeille todella arvokkaita. Opiskelija tuo harjoittelupäiväkotiin tuoretta tutkimuspohjaista tietoa, joka voi toisinaan myös ravistella konkareiden ajattelua. Opetusharjoittelu on vastavuoroista oppimista, molemminpuolista kunnioitusta, tukea ja kannustusta. Onnistunut ohjaus tarjoaa opiskelijalle tukea, kannustaa kokeilemaan omia siipiään ja antaa onnistumisen kokemuksia.
Myönteinen opetusharjoittelu on kokemuksena tärkeä sekä yksittäiselle opiskelijalle että koko varhaiskasvatukselle. Opiskelijat ovat tulevia opettajiamme ja jokainen, joka harjoittelun myötä voimaantuu ja innostuu työelämään pääsemisestä, on voitto alallemme. Pienten lasten opettajuus on maailman arvokkainta työtä ja mikäli harjoittelu saa palon syttymään, ovat päiväkoti ja ohjaaja onnistuneet työssään. Päiväkodinjohtajien on tärkeää saada lisää työkaluja toimintakulttuurin ja harjoittelunohjauksen johtamiseen päiväkodeissa. Kutsumme myös kuntien hallintoa mukaan: hyvällä harjoittelun koordinoinnilla ja sen laadukkaalla toteutuksella on tärkeä työvoimapoliittinen merkitys, jonka potentiaalia ei vielä täysin tiedosteta. Voimaannuttava kokemus ja into työhön ovat parasta rekryvaikuttamista.
Lähteitä ja luettavaksi:
Anspal, T., Leijen, Ä., & Löfström, E. (2019). Tensions and the teacher’s role in student teacher identity development in primary and subject teacher curricula. Scandinavian Journal of Educational Research, 63(5), 679–695.
Fonsén, E., Varpanen, J., Kupila, P., & Liinamaa, T. (2021). Johtajuuden diskurssit varhaiskasvatuksessa – valta ja vastuu johtajuuden jäsentäjinä. Sosiologia, 58,(1), Sivut 54–69.
Karlsson Lohmander, M. (2015). Bridging ‘the gap’–linking workplace-based and university-based learning in preschool teacher education in Sweden. Early Years, 35(2), 168-183.
Onnismaa, E.-L., Tahkokallio, L., & Kalliala, M. (2015). From university to working life: an analysis of field-based studies in early childhood teacher education and recently graduated kindergarten teachers’ transition to work. Early Years, 35(2), 197–210.
Toom, A., Pietarinen, J., Soini, T., & Pyhältö, K. (2017). How does the learning environment in teacher education cultivate first year student teachers’ sense of professional agency in the professional community? Teaching and Teacher Education, 63, 126-136.
Toom, A., Pyhältö, K., Pietarinen, J., & Soini, T. (2021). Professional agency for learning as a key for developing teachers’ competencies? Education Sciences, 11(7), 324.