Ohjausosaamisen koulutusta Tampereen kumppanuusverkostossa

Ohjausosaamisen koulutusta Tampereen kumppanuusverkostossa jo vuodesta 2013

Kirjoittajat: Salla Paasovaara-Pösö, Laura Rantavuori, Arttu Mykkänen ja Päivi Kupila, Tampereen yliopisto

 Mentoroinnin merkitys niin varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen kuin työuran alkuvaiheenkin aikana on laajalti todettu ja tiedostettu (La Paro et al., 2018). Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat suorittavat heidän opintoihinsa kuuluvat työssäoppimisjaksonsa Tampereen seutukunnan kuuden kunnan (Tampere, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala ja Ylöjärvi) sekä Hämeenlinnan ja Seinäjoen kumppanuuspäiväkodeissa, joissa heitä ohjaavat päiväkodin varhaiskasvatuksen opettajat. Tässä blogitekstissä käytämme näistä opettajista Tampereen yliopiston mukaista nimitystä mentorit. Mentoreilta edellytetään mentorikoulutus, jota työssäoppimista ohjaaville mentoreille onkin Tampereen yliopiston toimesta tarjottu jo vuodesta 2013 lähtien. Samana vuonna käynnistettiin Tampereen yliopiston koordinoima varhaiskasvatuksen kumppanuusverkosto, jonka tarkoituksena on yhdessä kumppanuuspäiväkotien sekä kuntien ja yliopiston varhaiskasvatuksen tutkijoiden, opettajien sekä opiskelijoiden kanssa kehittää kumppanuusperusteista tutkimista ja oppimista sekä työssä oppimisen käytänteitä. (Ks. https://sites.tuni.fi/vakakumppanuus) Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme aluksi mentorikoulutuksen vaiheita Tampereen yliopistossa vuosina 2013-2021 ja lopuksi kuvaamme nykyvaihetta ja tulevaisuudensuunnitelmia OHOSKE-hankkeessa.

Mentorikoulutusta on vuosien aikana järjestetty kumppanuusverkostolle perus- sekä täydentävänä koulutuksena. Viime vuosina on myös noussut tarve kehittää mentorikoulutusta verkkoympäristöön. Tampereen yliopiston järjestämät verkkokoulutukset ovat saaneet myönteistä palautetta, vaikkakin lähiopetuksen on todettu tukevan mm. varhaiskasvatuksen opettajien verkostoitumista (Karila ym., 2021). Näin ollen molempia toteutuksia tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan. Keskeisenä perustana meidän mentorikoulutuksissamme on ollut ohjaavan opettajan ja opiskelijan välinen mentorointisuhde (Kupila, Ukkonen-Mikkola & Rantala, 2017).

Viime vuonna Tampereen yliopistossa käynnistettiin maisterivaiheen opiskelijoille vapaavalintainen 10 opintopisteen laajuinen Ohjaus, mentorointi ja yhteistyö kasvatusyhteisöissä -opintojakso, minkä suoritettuaan varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat saivat valmiuden ohjata varhaiskasvatuksen opiskelijoita työssäoppimisen jaksolla. Tänä syksynä jakso tarjottiin myös työelämässä jo toimiville ja lukuisat opettajat hankkivat sen myötä mentorikoulutuksen. Vaikka mentoroinnin onkin todettu hyödyttävän mentoroinnin vastaanottavan kehittymistä, kokevat myös mentorit oppivansa monin tavoin ohjatessaan meidän opiskelijoitamme. Mentorikoulutus on todella suosittua ja kysyntää koulutukselle olisi ympäri vuoden.

Vuosina 2017-2019 toteutettiin Mentorointia ja oppimiskumppanuutta varhaiskasvatuksessa -kärkihanke, jonka tavoitteena oli kehittää koulutuksen aikaista työssäoppimisen ohjausta laadukkaalla mentorikoulutuksella ja lisäksi kehittää mentorointia työelämässä toimiville varhaiskasvatuksen opettajille sekä varhaiskasvatuksen johtajille erityisesti työuran alkuvaiheessa. Hankkeen puitteissa järjestettiin kaksi koulutuskokonaisuutta: varhaiskasvatuksen opettajista mentoreita -koulutus sekä varhaiskasvatuksen johtajien mentorikoulutus. (Ks. https://projects.tuni.fi/mentorointiavakassa)

Vuonna 2019 käynnistettiin puolestaan Harjoittelupäiväkotihanke. Hankkeen aikana työssä oppimisen kehittämistä tiivistettiin entisestään yliopiston sisällä, jolloin merkittävinä elementteinä yhteistyössä koettiin vertaistuki työssäoppimisen ohjaajien kesken ja yhteinen ammatillinen kehittyminen sekä opetussuunnitelmatyö (Karila ym., 2021). Kehittämishankkeen vahvistamiseksi aloitettiin myös tiiviimpi yhteistyö kolmen kehittäjäpäiväkodin kanssa. Tässä kehittäjäpäiväkotitoiminnassa aloitettiin jokaisen kolmen päiväkodin osalta yhteiskehittäminen yliopiston kanssa ennalta määriteltyjen kehittämisalueiden mukaisesti.

OHOSKE-hanke onkin oivallinen jatke Tampereella toteutettavalle työssäoppimisjaksojen ja ohjausosaamisen kehittämiselle. OHOSKE-hankkeen ohjausosaamisen valtakunnalliseen kehittämiseen Tampereen yliopisto on luvannut tuoda oman panoksensa erityisesti juuri mentorointikoulutukseen liittyen, ja luoda materiaalia myös pariharjoittelun osalta. Tampereella osa työssäoppimisjaksoista toteutetaankin tällä hetkellä pariharjoitteluna niin, että opiskelijapari on yhdessä suorittamassa työssäoppimisjaksoa ja heillä on yksi yhteinen mentori. Opiskelijapari hyödyntää vertaisoppimisen väyliä sekä harjoittelee samalla yhteisopettajuutta havainnoidessaan, suunnitellessaan, toteuttaessaan ja arvioidessaan omaa sekä lapsiryhmän toimintaa sekä tehdessään kurssiin liittyviä kirjallisia tehtäviään. Kasvavat opiskelijamäärät ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että Tampereella osa työssäoppimisjaksoista suoritetaan juuri pariharjoitteluna, mutta tutkimuksissa on löydetty myös pariharjoittelun hyötyjä erityisesti opiskelujen alkuvaiheen opiskelijoille (Ammentorp & Madden, 2014). Parien on todettu saavan toisiltaan konkreettista apua sekä emotionaalista tukea rakentaessaan omaa opettajaidentiteettiään (Bone et al., 2019) ja opiskelijat uskaltavat olla myös luovempia ja ottaa yhdessä riskejä opetuksessaan (Gardiner & Shipley, 2010).

Ohoske-hankkeen puitteissa olemme kehittämässä edelleen Varhaiskasvatuksen kumppanuusverkoston vahvaa toimintaa sekä yhteistä tutkimusta työssäoppimisesta sekä sen ohjausosaamisesta. Olemme toteuttaneet hankkeessa valtakunnallisen yliopiston opettajille suunnatun kyselyn ohjausosaamisesta, ja osin tämän perusteella olemme suunnitelleet kohdennettua ohjausosaamisen koulutusta yliopistomme opettajille. Keväällä valtakunnallinen kysely kohdistuu mentoreihin, ja tämän puitteissa toivomme pystyvämme lujittamaan entisestään yliopistomme mentorikoulutusta ottamalla huomioon entistä paremmin mentoreiden toiveita ja kehittymistarpeita. Pariharjoitteluun liittyen olemme toteuttamassa koulutusvideota, jossa pariharjoitteluun osallistuneita opiskelijoita sekä mentoreita haastatellaan harjoitteluun liittyvistä kokemuksista sekä pohditaan vertaisoppimiseen ja yhteisopettajuuteen liittyviä teemoja, ja joka on tarkoitus liittää osaksi meidän tarjoamaa mentorikoulutusta.

LÄHTEET

Ammentorp, L.  & Madden, L. (2014). Partnered Placements: Creating and Supporting Successful Collaboration Among Preservice Teachers, Journal of Early Childhood Teacher Education, 35(2), 135-149, DOI: 10.1080/10901027.2014.905805​

Bone, J., Grieshaber, S. & Quinones, G. (2019). A Peer Assisted Learning (PAL) approach to pre-service teacher professional experiences in Australia: organizational friendships. Asia-Pacific Journal of Teacher Education, 47(4), 347-360. DOI: 10.1080/1359866X.2018.1539215

Gardiner, W. & Shipley Robinson, K. (2010). Partnered field placements: collaboration in the “real word”. The Teacher Educator, 45(3), 202-215. DOI: 10.1080/08878730.2010.487928

Karila, K., Kupila, P., Niinimäki, H. & Hjelt, H. (2021). Raportti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan harjoittelupäiväkotihankkeen toteutuksesta ja tuloksista.

Kupila, P., Ukkonen-Mikkola, T. & Rantala, K. (2017). Interpretations of Mentoring during Early Childhood Education Mentor Training. Australian Journal of Teacher Education, 42(10), 36-49.

La Paro, K. M., Van Schagen, A., King, E., & Lippard, C. (2018). A System Perspective on Practicum Experiences in Early Childhood Teacher Education: Focus on Interprofessional Relationships. Early Childhood Education Journal, 46(4), 365-375.