OHOSKE-blogikirjoituksena julkaistaan Inkeri Ruokosen kommenttipuheenvuoro Kasvatustieteen päivien OHOSKE-symposiumissa 25.11. 2022

Hyvät kuulijat ja symposiumin puheenjohtaja Arttu Mykkänen,

Kiitän mahdollisuudesta toimia diskussanttina tässä upeassa Varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan harjoittelun ohjaukselliset ulottuvuudet -symposiumissa. Me kaikki tähän symposiumiin osallistuvat tiedämme miten tärkeää ohjattu opetusharjoittelu on varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksessa monin eri tavoin. Tänään olemme saaneet kuulla alan parhaiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden esityksiä siitä, kuinka merkittävässä roolissa opetusharjoittelut ovat opiskelijan varhaiskasvatuksen opettajan identiteetin muodostukselle ja varhaiskasvatuksen asiantuntemuksen kehittymiselle.

Varhaiskasvatuksen opiskelijamäärät ovat kasvaneet viime vuosina huomattavasti, ja tämä kasvanut opiskelijamäärä on tuonut mukanaan uusia päiväkodin ohjaavia opettajia, joilla ei ole aikaisempaa ohjauskokemusta. Lisäksi kasvaneet sisäänotot ja monimuotokoulutus ovat lisänneet opiskelijoiden heterogeenisiä kokemus- ja opiskelutaustoja, jotka osaltaan ovat vaikuttaneet opiskelijoiden ohjauksen erilaisiin tarpeisiin opetusharjoittelun aikana. Tähän tilanteeseen olemme kuuden yliopiston Ohoske-hankkeella pyrkineet vastaamaan ja tässä symposiumissa esiintyvät asiantuntijat ovat olleet yliopistoissaan ja yhteisesti rakentamassa valtakunnallista ohjausosaamisen koulutusta sekä tekemässä alaan liittyvää tutkimusta. Tämän päivän symposiumissa onkin koottu yhteen tutkijoita ”Varhaiskasvatuksen opettajankouluttajien tutkimusperustaisen ohjausosaaminen kehittäminen muuttuvissa oppimisympäristöissä” (OHOSKE) -verkoston toiminnasta.

Tässä symposiumissa olemme saaneet ajankohtaisen katsauksen tämänhetkiseen suomalaiseen varhaiskasvatuksen opetusharjoitteluiden ohjauksellisiin ulottuvuuksiin keskittyviin tutkimuksiin. Tutkimukset keskittyvät ohjausosaamiseen ja sen kehittämiseen, sekä jäsentävät ohjausosaamiseen liittyviä käsitteitä, tavoitteita ja sisältöjä. Symposiumin diskussanttina tavoitteenani on nostaa esille ja jatkokeskusteluun näistä tänään kuulluista tutkimuksista niiden keskeisiä teemoja, kysymyksiä ja kehittämisaiheita jatkokehittelyyn opettajankoulutuksen ohjausosaamista kehittävissä verkostoissa.

Tampereen yliopiston tutkijat, Arttu Mykkänen, Susanna Itäkare, Laura Rantavuori & Salla Paasovaara-Pösö nostivat esille puheenvuorossaan Ideaalin varhaiskasvatuksen opiskelijan muuttuvat diskurssit varhaiskasvatuksen opetusharjoittelun ohjauksessa toivat esille varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden heterogeeniset taustat aiempaan alan työkokemukseen liittyen. Tutkimuksessaan he tarkastelevat aikaisempaa varhaiskasvatuksen alan työkokemusta omaavien opiskelijoiden tuottamia varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan diskursiivisia subjektipositioita opetusharjoittelun kontekstissa. Opiskelijoiden haastatteluaineisto analysoitiin kriittisen diskurssianalyysin keinoin.

Tuloksiksi saatiin kuusi mielenkiintoista subjektipositiota: 1) oppimiseen orientoituneen opiskelijan, 2) työkokemusasiantuntijan, 3) mentorin kollegan, 4) konkarin kaapissa, 5) mentorin tai yliopiston kriitikon ja 6) noviisiopettajaopiskelijan subjektipositiot. Lisäksi tutkimuksessa tuotettiin subjektipositioiden synteesinä ideaalin opiskelijan diskurssi. Tutkijoiden mukaan ideaalin opiskelijan diskurssi on ominaisuuksiltaan ristiriitaisuuden johdosta saavuttamattomissa, ja se haastaa aikaisempaa traditionaalista yliopisto-opiskelijan ideaalia. Tästä johtuen tutkijat esittävät ehdotuksia varhaiskasvatuksen opetusharjoittelun kehittämiseen ja monenlaisista taustoista tulevien opiskelijoiden kohtaamiseen. Opettajankouluttajina voisimme tästä tutkimuspuheenvuorosta nostaa erityisesti esille: Miten ohjaavana opettajana jokaista opiskelijaa arvostaen voisi herätellä jokaisessa jatkuvan oppimisen asenteen oman pedagogisen ajattelun ja käytäntöjen kehittämiseen?

Jyväskylän yliopiston tutkijat Tarja Liinamaa & Tuulikki Ukkonen-Mikkola paneutuivat tutkijapuheenvuorossaan Relationaalisen asiantuntijuuden rakentumiseen ohjatuissa harjoitteluissa. He tarkastelivat diskurssianalyysin keinoin ohjausosaamisen kannalta varsin mielenkiintoisia teemoja, eli Millaisia positioita opiskelijat sekä päiväkodin ja opettajankoulutuksen ohjaavat opettajat tuottivat itselleen ja muille ohjatun harjoittelun yhteydessä ja kuinka hyvin nämä positioinnit vastasivat toisiaan? Sekä, Millaisia diskursseja opiskelijat sekä päiväkodin ja opettajankoulutuksen ohjaavat opettajat tuottavat harjoittelun aikana toteutuvasta asiantuntijuuden kehittymisestä? Kohderyhmiä oli kolme, opiskelijat, päiväkotien harjoittelua ohjaavat opettajat ja yliopiston opettajankouluttajat. Tulosten mukaan opiskelijoiden epävarmuus on haaste relationaalisuudelle, kuinka päiväkodin ohjaavat opettajat, jotka profiloituivat käytännön osaajiksi ja toisaalta yliopistojen opettajankouluttajat, joilla oli vankin teoreettinen osaaminen, loivat hyvää pohjaa relationaaliselle asiantuntijuudelle eri positioista. Ohjausosaamista kehitettäessä onkin pohdittava miten parhaiten yhdistää nämä eri positiot ja rakentaa relationaalista asiantuntijuutta työelämän ja koulutuksen yhteistyössä kaikkien oppimista edistämään. Jyväskylän yliopiston tutkijakollegat olivat ansiokkaalla tavalla osallistaneet tutkijatiimeihin myös harjoittelupäiväkotien ohjaavia varhaiskasvatuksen opettajia. Keskusteluun nostaisin: Miten opettajankouluttajina parhaiten tuemme päiväkotien ja yliopiston verkostoyhteistyötä, työelämän oppimisympäristöjä ja jaettuja opettajaksi oppimisen tiloja palvelemaan parhaiten varhaiskasvatuksen opettajuuteen kasvua ja kehittymistä opintojen aikana?

Oulun yliopiston tutkijat Jaakko Moilanen, Riikka Kess, Marjo Mäntyjärvi, Satu Karjalainen ja Outi Ylitapio-Mäntylä keskittyvät tutkimuksessaan tarkastelemaan ohjaavien opettajien kertomuksia jaetusta ohjausprosessista. Asiantuntijuuden kehittäminen yliopiston varhaiskasvatuksen koulutuksessa. Oulussa on kehitetty ohjausosaamista ja siihen liittyvää koulutusta monissa hankkeissa alkaen ASKEL- hankkeesta, kohti HARVE-hankkeen kehittäjäopettajatoiminnan aloittamista ja OHOSKE-hankkeessa työelämän ja yliopiston välisten yhteistyörakenteiden vahvistamista kollektiivisen yhteiskehittelyn ja monimuotoisen työskentelyn myötä. Vertaishaastattelumenetelmän kautta on kerätty arvokasta tietoa opettajankoulutukseen ja samalla tarjottu opettajille merkittäviä mahdollisuuksia jakaa kokemuksiaan ja oppia kollegoiltaan moninaisia tietämisen tapoja ja tiloja. Oulussa kehitetyn kehittäjäopettajamallin ja erilaisten ohjaussuhteiden ja toimijoiden työssään tukeminen vertaismentorointi ja ohjaussuhteiden edelleen tutkiminen hyödyntää koko varhaiskasvatuksen opettajakoulutusta. Jatkossa: Olisi mielenkiintoista selvittää tarkemmin minkälaisia kehittäjäopettajamalleja kaikissa OHOSKE-verkoston yliopistoissa on kehitelty ja miten he voisivat olla valtakunnallisesti yhteydessä toisiinsa?

Turun yliopiston tutkijat Anitta Melasalmi & Tarja-Riitta Hurme avasivat meille tutkimustaan Videoavusteisesta opetus- ja ohjaustoiminnan reflektoivasta ohjauskeskustelumallista varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan minäpystyvyysuskomusten tukena.  Tutkimustulokset ovat rohkaisevia ja suuntaa-antavia ja jatkossa olisikin mielenkiintoista jatkaa tutkimusta pidemmällä aikajänteellä opintojen alusta loppuun ja vielä induktiovaiheeseen asti. Turun yliopistossa kehitetty malli auttaa opiskelijaa tulemaan tietoiseksi varhaiskasvatuksen opettajana toteuttamastaan pedagogisesta toiminnasta ja kehittymään opettajaidentiteetissään. Samalla se antaa opettajankouluttajille tietoa siitä, miten he voisivat tukea opintojen eri vaiheissa jokaista yksilöä kohti vahvaa varhaiskasvatuksen opettajan minäpystyvyysuskomusta ja ammatillista identiteettiä, joka on samalla osa alan veto- ja pitovoimaa. Kysymykseksi nostaisin: Miten me opettajankouluttajina parhaiten kehitämme varhaiskasvatuksen opettajiksi opiskelevien kykyä reflektoivaan oppimiseen ja oman pedagogisen ajattelun sekä toiminnan kehittämiseen?

Lopuksi

Voimme varmasti yhdessä todeta, että ohjattu opetusharjoittelu on äärettömän tärkeä osa varhaiskasvatuksen opettajakoulutusta.  Opetusharjoitteluiden aikana opiskelijan asiantuntijuuden kehittymisen edellytyksenä ovat toimivat ohjaussuhteet erityisesti päiväkodin ohjaavan opettajan ja opettajankouluttajan kanssa. Varhaiskasvatuksen ohjausosaamisen kehittämiseen saimme OKM:ltä rahoituksen keväällä 2021 ja tämän vuoden lopussa on tullut hankeen päättymisen aika. Hankeen aikana on syntynyt upea opettajankouluttajien verkosto, joka varmasti jatkaa toimintaansa hankkeen jälkeenkin. Kiitämme rahoittajaamme tästä mahdollisuudesta kehittää varhaiskasvatuksen opettajankoulutukseen liittyvää ohjausosaamisen koulutusta ja tutkimusta tässä hankkeessa syntyneen upean valtakunnallisen verkoston kautta.

OHOSKE-verkosto on järjestänyt hankkeen aikana runsaasti paikallista ja valtakunnallista ohjausosaamisen täydennyskoulutusta, seminaareja, järjestänyt kansallisia ja kansainvälisiä ohjausosaamisen tutkijatapaamisia sekä tuottanut ohjausosaamisen materiaaleja opettajankoulutuksen käyttöön, suurin yhteistyön osoitus on DigiCampuksella käynnissä oleva Ohjausosaamisen perusteet 5op verkkokurssi, joka on upea osoitus kuuden yliopiston parhaan asiantuntemuksen jakamisesta valtakunnallisesti ja saavutettavasti kaikille ohjausosaamisen kehittämisestä kiinnostuneille ja varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoita ohjaaville opettajille.

OHOSKE-hankkeen johtajana ja johtoryhmän edustajan kiitän kaikkia johtoryhmään kuuluvia ja hankkeen koordinaattoreita sekä verkostoon kuuluvia paikallisia kehittäjäryhmiä sekä taitavaa ohjausryhmäämme erinomaisesta yhteistyöstä. Kasvatustieteen päivät onkin oiva paikka, jossa me eri yliopistojen opettajankouluttajat ja tutkijat sekä ministeriön edustajat olemme yhdessä koolla juhlistamassa yhteisen hankkeen päättymistä, mutta toisaalta hankkeen aikana virinneen yhteistyömme jatkumista varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen ja sen tutkimuksen jatkuvaksi kehittämiseksi.

Kuva: OHOSKE-verkoston jäsenet Kasvatustieteen päivien symposiumi-tunnelmissa.