Interventiosta tukea turvallisuuskulttuurin kehittämiseen? Turun yliopiston tutkimus tarkastelee muutoksia kouluissa

Kysymys koulujen turvallisuudesta – tai turvattomuudesta – on ollut viime kuukausina ja vuosina vahvasti esillä julkisessa keskustelussa. Kouluyhteisön hyvinvoinnin ja hyvän oppimisympäristön edellytysten kannalta on selvää, että toimiva turvallisuuskulttuuri on enemmän kuin vähimmäismääräysten täyttämistä tai reaktiivista puuttumista turvallisuuspoikkeamatilanteisiin. Koulun jokapäiväinen toiminta heijastaa yhteisön turvallisuuskulttuuria huolimatta siitä, onko sen merkitys tiedostettu tai pyritäänkö turvallisuutta tietoisesti edistämään. Tavoiteltavaa on, että turvallisuustyö perustuu pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen kehittämiseen, jossa kaikki kouluyhteisön jäsenet ovat mukana.

Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksen toteuttamassa ONNI on turvallinen koulu -hankkeessa tutkittiin koulujen turvallisuuskulttuuria ja pyrittiin löytämään keinoja sen kehittämiseksi. Osana hanketta toteutettiin tutkimus, jossa analysoitiin turvallisuuskulttuurin tilaa 14 perusopetuksen koulussa ennen ja jälkeen lukuvuoden 2022–2023 aikana toteutetun intervention. Tutkimuksessa tarkasteltiin kouluissa toteutettujen fokusryhmähaastattelujen turvallisuuspuhetta, eli puhetta turvallisuudesta, sen merkityksestä, hallinnasta ja siihen liittyvistä toimintatavoista. Haastatteluihin osallistui yhteensä 139 koulun edustajaa, joista suurin osa oli opetushenkilökunnan jäseniä. Tulosten mukaan turvallisuuspuheessa havaittiin intervention jälkeen muutos, joka ilmeni esimerkiksi ennakoivien toimintamallien, systemaattisuuden ja vuorovaikutuksen lisääntymisenä.

Turvallisuuskulttuurin kehittäminen edellyttää johtamista, ennakointia ja osallistamista

Tutkimuksessa koulujen turvallisuuskulttuurissa havaittiin muutoksia kaikissa neljässä tarkastellussa elementissä: turvallisuuden johtaminen, ennakointi, kompetenssin varmistaminen ja sosiaalinen turvallisuusympäristö. Merkittävin muutos liittyi turvallisuuden johtamiseen: intervention jälkeen koulut olivat ottaneet käyttöön systemaattisempia toimintatapoja ja -malleja, jotka näkyivät muun muassa turvallisuuskäytäntöjen selkeyttämisenä, vastuujaon täsmentymisenä ja turvallisuutta koskevan vuorovaikutuksen lisääntymisenä. Keskeistä oli myös se, että turvallisuuskulttuuria alettiin kehittää yhteisöllisesti ryhmänä sekä varmistettiin, että turvallisuuteen liittyvät dokumentit olivat ajan tasalla ja kaikkien saatavilla.

Intervention jälkeen kouluissa havaittiin myös ennakointiin liittyvä muutos. Ennen interventiota turvallisuuden hallinnassa korostuivat reaktiiviset toimintatavat, jolloin toimenpiteisiin ryhdyttiin vasta turvallisuuspoikkeamien tapahduttua. Muutos näkyi erityisesti turvallisuuspoikkeamatiedon keräämisessä ja käsittelyssä. Useat koulut alkoivat hyödyntää digitaalista turvallisuuspoikkeamien raportointisovellusta, mikä mahdollisti systemaattisemman seurannan ja nopeamman reagoinnin. Muutos osoittaa, että turvallisuuskulttuurin kehittäminen edellyttää myös konkreettisia työvälineitä, joiden avulla turvallisuuspoikkeamatietoa voidaan kerätä ja hyödyntää ennakoivasti. Eräs työväline turvallisuuskulttuurin itsearviointiin on portaikkomalli, jonka arviointikriteeristö julkaistiin tutkimuksessa.

Oleellinen osa turvallisuuskulttuurin kehittämistä on kouluyhteisön jäsenten turvallisuusosaamisen varmistaminen. Vaikka esimerkiksi poistumisharjoituksia toteutettiin kouluissa määräysten mukaan jo aiemmin, intervention jälkeen harjoituksiin liittyvän keskustelun, aktiivisuuden ja tietoisuuden kuvattiin lisääntyneen. Lisäksi harjoitusten laadun koettiin parantuneen sisältöjen lisäämisen ja tarkentamisen myötä. Myös henkilökunnan täydennyskoulutus sekä oppilaiden osallistaminen turvallisuusasioihin lisääntyi.

Miten koulujen turvallisuuskulttuuria tulisi kehittää tulevaisuudessa?

Koulujen turvallisuuskulttuurin kehittäminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista, ja tutkimuksen tulokset herättävätkin kysymyksen: miten varmistua siitä, että myönteiset muutokset jäisivät pysyviksi, ja kehittämistyö saisi jatkoa? Toimiva turvallisuuskulttuuri ei voi perustua yksittäisiin toimenpiteisiin tai reaktiivisiin ratkaisuihin, vaan sen tulee olla osa koulun jokapäiväistä toimintaa. Keskeisiä tekijöitä ovat suunnitelmallinen johtaminen, ennakoiva toimintatapa, koulutuksen systemaattisuus ja koko kouluyhteisön osallistaminen. Rehtorin rooli turvallisuuskulttuurin kehittämisessä on ratkaiseva, mutta myös opettajilla, oppilailla ja muulla koulun henkilöstöllä on siinä tärkeä tehtävä.

Tulevaisuudessa koulujen turvallisuuskulttuuria voidaan kehittää muun muassa lisäämällä koulutusta ja harjoituksia, kehittämällä ennakointia tukevia työvälineitä ja toimintamalleja sekä vahvistamalla sidosryhmien, kuten oppilashuollon, poliisin ja pelastusviranomaisten roolia koulujen turvallisuuden kehittämisessä. Lisäksi kouluille olisi tärkeä turvata riittävä tuki ja resurssit turvallisuustyöhön, jotta turvallisuuskulttuurin ylläpito ja kehittäminen ei jää pelkästään yksittäisten henkilöiden vastuulle.

Turvallisuus kouluissa ei synny sattumalta – se on jatkuvaa, suunnitelmallista työtä, jossa yhdistyvät johtaminen, yhteisöllisyys ja ennakoivat toimintamallit. ONNI-hankkeen tutkimus osoittaa, että jo lyhyen aikavälin toimenpiteillä voidaan saada aikaan positiivisia muutoksia. Jotta muutokset juurtuvat osaksi kouluyhteisöjen arkea, tarvitaan sitoutumista ja laaja-alaista yhteistyötä niin koulujen sisällä kuin niiden ulkopuolellakin.

Lisätietoa:

Somerkoski, B., Lindfors, E., & Kokki, J. (2025). Koulun turvallisuuskulttuuria arvioimassa: aineistona koulun turvallisuustoimijoiden ryhmähaastattelut. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 62(1), 85–105. https://doi.org/10.23990/sa.145066

Kirjoitus on julkaistu 12.3.2025 Turun yliopiston blogissa: Interventiosta tukea turvallisuuskulttuurin kehittämiseen? Turun yliopiston tutkimus tarkastelee muutoksia kouluissa – Turun yliopiston blogi Kirjoittajat: Julia Kokki, Brita Somerkoski ja Eila Lindfors.