Kiusaamisen monet muodot

Koulukiusaamisen tunnistamista vaikeuttavat sen moninaiset ilmenemistavat

Tällä viikolla 14.–20.11. vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa. Tänä vuonna teemana on lasten oikeus turvallisuuteen. Kokonaisvaltainen turvallisuus eri toimintaympäristöissä syntyy monen tekijän summana. Koulukontekstissa turvallisuutta ylläpitävät paitsi fyysisen ympäristön riskien kartoitus ja vaaratilanteisiin varautuminen myös turvallista henkistä kasvua tukeva ja kannustava ilmapiiri.  

Vuodesta toiseen oppilaiden ja opiskelijoiden huolena on koulukiusaaminen. Kiusaamista tapahtuu eri muodoissa, ja sen tunnistaminen voi olla vaikeaa. Tyypillistä on, että esimerkiksi väkivaltatilanteet ja muut kiusaamisen fyysiset muodot huomataan muita kiusaamisen muotoja helpommin. Ulkopuolisille näkymättömämpää on esimerkiksi eri tavoin ilmenevä henkinen kiusaaminen. Edes uhri itse ei välttämättä heti tunnista tulleensa kiusatuksi tai saattaa kyseenalaistaa kokemustensa aitouden:  

–Kiusaamiseni oli sellaista huomaamatonta. En itsekään tajunnut vielä ala-asteella, että se oli kiusaamista. Minulla on ollut sellainen olo, että ovatko kokemukseni olleet edes merkittäviä, kun ei ole ikinä tönitty tai lyöty. Mutta ne ovat jättäneet kuitenkin jäljet, joten on niiden pakko olla, kertoo eräs koulukiusaamisen uhri.  

Henkisen kiusaamisen muodot ovat moninaisia. Kiusaaminen voi olla nimittelyä, haukkumista, ulkonäön tai muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien kommentointia, porukan ulkopuolelle jättämistä ja muuta syrjintää tai selän takana puhumista. Nykyisin ilmiöön on tuonut oman lisänsä myös sosiaalinen media. Kiusaamiseen on mahdotonta puuttua, mikäli sitä ei tunnisteta. Tilanteeseen reagoitaessa puolestaan on tärkeä ajatella asiaa paitsi kiusaajan myös kiusatun näkökulmasta: moni ei uskalla kertoa kiusaamisestaan, sillä pelkää asioiden vain pahenevan. Joskus taustalla on myös fyysinen uhka.  

ONNI on turvallinen koulu -hankkeen haastattelema kiusatuksi joutunut nuori kertoo, että hänen yrityksensä kertoa koulussa kiusaamisesta ei tuottanut toivottua lopputulosta. Oppilas toi asian ilmi vuosittaisessa kouluviihtyvyyskyselyssä, jossa tiedusteltiin muun ohessa myös kiusaamiskokemuksista. Asiaan ei kuitenkaan puututtu, eikä sitä lähdetty selvittämään jälkeenpäin:  

–Ei siihen kukaan reagoinut, koska se oli kuitenkin vain se yksi kerta, kun uskalsin sen siihen laittaa. Lisäksi opettajat varmaan ajattelivat, että ei tässä mitään hätää ole, kun hän tulee toimeen hyvin joidenkin kanssa. Olisi kuitenkin ollut kiva, että joku olisi tullut kysymään, että “Hei olit kertonut, että sinua kiusataan, haluatko kertoa enemmän?” 

Kiusaamiseen puuttumisessa haastateltava painottaa erityisesti sitä, että ensin on kuultava yksin kiusatun näkökulma. Kiusatun ja kiusaajien istuttamista samaan tilaan, jossa asiasta keskusteltaisiin heti yhdessä, haastateltava ei pidä hyvänä. Ylipäätään hienotunteinen suhtautuminen ja kiusatun toiveiden mukainen menettely on asiassa tärkeää. Riskit tiedostamalla kiusatun asemaa ja turvallisuutta voidaan suojella yksinkertaisillakin tavoilla: 

–Esimerkiksi kun kerrotaan kiusaajille tilanteesta, voidaan sanoa, että tällaista on huomattu. Ei siis anneta ymmärtää, että kiusattu olisi itse asiasta kertonut, vaan esitetään havainto. 

Omasta kokemuksestaan huolimatta haastateltava pitää esimerkiksi edellä mainittuja kyselylomakkeita hyvänä välineenä kiusaamisen tunnistamisessa. Myös nimettömänä ilmoitetut kiusaamiskokemukset voisivat auttaa koulun henkilökuntaa hahmottamaan tilannekuvaa tapahtumista. Avainroolissa on aktiivinen kysyminen ja tilanteen tarkkailu: 

–Ehkä opettajatkin voisivat miettiä sitä, että jos jatkuvasti tarvitsee järjestää erilaisia kokouksia, joissa selvitellään oppilaiden ristiriitatilanteita, niin onko siinä oikeasti kyse siitä, että tässä nyt vain riidellään. Vai onko asia sittenkin niin, että tätä yhtä kiusataan? 

Keskustelussa kouluympäristöjen kehityskohteista lapset ja nuoret nostavat usein esiin juuri kiusaamisen. Asian puolesta ovat kampanjoineet aiemmin useat eri toimijat, ja kampanjoilla on pyritty vahvistamaan kiusaamiseen puuttumista ja tietoisuutta kiusaamisesta sekä etsitty erilaisia konkreettisia toimintamalleja ja ratkaisuja. Runsaasta kampanjoinnista huolimatta parantamisen varaa on edelleen, ja työtä turvallisen oppimisympäristön puolesta on jatkettava.