Rehtori turvallisuuskulttuurin kehittämisen keskiössä
Tuore tutkimusjulkaisu otsikolla ”Koulun turvallisuuskulttuuria arvioimassa: aineistona koulun turvallisuustoimijoiden ryhmähaastattelut” on julkaistu 11.2. Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä.
Koulukontekstissa turvallisuusaiheiset tutkimukset keskittyvät usein turvallisuuspoikkeamiin tai tapahtumamäärien kartoittamiseen, mutta koulujen turvallisuuskulttuuri kokonaisuutena on ollut vähemmän tutkittu aihe. ONNI on turvallinen koulu -hankkeessa toteutettiin lukuvuonna 2022–2023 laaja turvallisuuskulttuurin interventio ja tutkittiin turvallisuuskulttuurin kehittymistä 14 suomalaisessa perusopetuksen koulussa. Tässä hankkeen osana toteutetussa tutkimuksessa tarkasteltiin koulun turvallisuuskulttuuria ilmentävää henkilöstön turvallisuuspuheen muutosta ennen ja jälkeen intervention perustuen fokusryhmähaastatteluihin, joihin osallistui yhteensä 139 koulun edustajaa. Tutkimuksessa turvallisuuskulttuuria tarkasteltiin neljän keskeisen elementin osalta: turvallisuuden johtaminen, ennakointi, kompetenssin varmistaminen ja sosiaalinen turvallisuusympäristö.
Aiempaa systemaattisempia turvallisuuskäytäntöjä
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koulujen turvallisuuskulttuuri vahvistui intervention jälkeen kaikilla neljällä osa-alueella. Suurin muutos havaittiin turvallisuuden johtamisessa, jossa kouluissa otettiin käyttöön aiempaa systemaattisempia toimintamalleja sekä uusia työvälineitä turvallisuuden hallintaan. Käytännössä tämä näkyi parantuneena viestintänä, dokumentaation kehittämisenä ja vastuunjaon selkeyttämisenä. Monissa kouluissa turvallisuustoimenpiteitä alettiin toteuttaa tiimityönä, mikä vahvisti turvallisuuskulttuuria ja toi ennakoivuutta turvallisuuskäytäntöihin.
Myös oppilaiden osallistaminen turvallisuustyöhön lisääntyi, ja kouluissa kiinnitettiin entistä enemmän huomiota turvallisuuspoikkeamatiedon keruuseen ja käsittelyyn. Useat koulut ottivat käyttöön digitaalisia työkaluja raportointiin, mikä mahdollisti ajantasaisen seurannan ja ennakoivan lähestymistavan turvallisuuden hallintaan. Keskeisessä roolissa muutoksessa oli koulun rehtori, joka ohjasi turvallisuuskulttuurin kehittämistä, teki turvallisuuteen liittyviä päätöksiä ja osallistui käytännön turvallisuustyöhön. Rehtorin tehtävänä oli myös vahvistaa yhteistyötä eri sidosryhmien, kuten poliisin, pelastusviranomaisten ja oppilashuollon kanssa.
Turvallisuuskulttuurin kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä
Tutkimuksen perusteella turvallisuuskulttuurin vahvistaminen edellyttää johdonmukaista johtamista, turvallisuuteen liittyvien käytäntöjen juurruttamista koulun arkeen sekä yhteistyön vahvistamista eri toimijoiden kesken. Vaikka tutkimuksen interventio kesti vain yhden lukuvuoden, se osoitti, että turvallisuuskulttuuria voidaan kehittää jo lyhyellä aikavälillä.
Pysyvien muutosten aikaansaaminen vaatii kuitenkin pitkäjänteistä ja systemaattista panostusta turvallisuuden edistämiseen. Koulujen tulee saada riittävästi tukea kehittämistyöhön, ja turvallisuustyön tulisi olla osa koulujen arkea, ei vain reaktiivisia toimenpiteitä poikkeamatilanteissa.
Lisätietoa:
Somerkoski, B., Lindfors, E., & Kokki, J. (2025). Koulun turvallisuuskulttuuria arvioimassa: aineistona koulun turvallisuustoimijoiden ryhmähaastattelut. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 62(1), 85–105. https://doi.org/10.23990/sa.145066