Opettajankoulutuspäivät 2023: Tulevan opettajan turvallisuusosaaminen – Pakollinen paha vai tavoiteltava taito?
Tapahtuma:
Opettajankoulutuspäivät 16.–17.08.2023 Jyväskylässä.
Otsikko:
Tulevan opettajan turvallisuusosaaminen – Pakollinen paha vai tavoiteltava taito?
Tekijä:
M. Leino
Abstrakti:
Opettajan toimia ohjaa, velvoittaa ja oikeuttaa useat lait ja asetukset. Turvallisuus kuuluu jokaisen perustuslaillisiin oikeuksiin (perustuslaki, 731/1999) ja myös opetuslaissa (perusopetuslaki 628/1998) edellytetään turvallista oppimisympäristöä. Kuitenkaan mikään laki tai asetus ei takaa opettajan turvallisuusosaamista tai määritä optimaalista turvallisuuden tasoa. Oppilaitoksen turvallisuudesta ei vastaa yhteiskunnalliset viranomaistahot, vaan opettaja itse yhdessä kollegoidensa kanssa. Organisaatiokulttuuri on oppilaitokselle kuin persoonallisuus ihmiselle, joka ohjaa yhteisön sitoutumista yhteiseen päämäärään. Sitä täydentää turvallisuuskulttuuri, jonka tavoite on luoda ja tarkastella turvallisuutta. Turvallisuuskulttuuri on yhteisön jäsenten sitoutumista ja toimintatapoja suhteessa organisaation turvallisuusjohtamiseen. Se voi olla hyvä tai heikko, mutta huojentavaa on sen adaptiivisuus, jolloin yhteisö voi omalla toiminnallaan sitä kehittää. (Waitinen, 2011; Rikander, 2021; Nordlöf ym., 2015.) Oppilaitoksen turvallisuuskulttuurin suurimpana uhkana voidaan nähdä turvallisuustyön ulkoistaminen viranomaistaholle (Teperi ym., 2018), joka kertoo organisaation ymmärryksen puutteesta turvallisuuden tärkeydestä (Vallinkoski & Koirikivi, 2020).
Lähtökohtaisesti opettajankoulutuksessa tunnistetaan erilaiset turvallisuuden osa-alueet, mutta varautumisen sekä hallinnan taso vaihtelee yksiköittäin (Lindfors ym., 2020). Tämä indikoi organisaation turvallisuusjohtamisen kulttuurista ja suhtautumisesta turvallisuuteen. Johdon aito sitoutuminen turvallisuuden hallintaan on avainasemassa turvallisuuskulttuurin positiiviseen kehitykseen (Puolitaival & Lindfors, 2019). Jotta turvallisuutta voidaan hallita, sen osa-alueista tulee huolehtia asiantuntijuudella ja yhteisön kaikkien jäsenten tulee osallistua turvallisuustyöhön aktiivisesti omasta positiostaan (Tappura ym., 2017). Opettajankoulutuksessa on syytä kiinnittää huomiota esimerkin siirtymävaikutukseen. Miten organisaation omaa turvallisuutta johdetaan, välittyy tulevien opettajien kautta muihin oppilaitoksiin. Yksistään se ei riitä ja siksi onkin syytä kiinnittää huomiota myös turvallisuuskasvatukseen. Tällä hetkellä turvallisuuskasvatus opetussuunnitelmatasolla opettajankoulutusta antavissa yksiköissä näkyy melko vähäisenä, lähinnä harjoitteluiden yhteydessä tai turvallisuuskriittisten oppiaineiden yhteydessä. Opettajan työn vaatimustason kasvaessa tarvetta turvallisuuskasvatukselle on kuitenkin entistä enemmän.
Avainsanat:
Turvallisuuskulttuuri, opettajankoulutus, turvallisuuskasvatus
Lähteet:
Finlex. Perusopetuslaki 628/1998 [viitattu 27.03.2023] Saatavilla https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628
Finlex. Suomen perustuslaki 731/1999 [viitattu 27.03.2023] Saatavilla https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Lindfors, E., Somerkoski, B., Waitinen, M., Jyrhämä, R., Sormunen, K. & Seppälä, T. (2020). Opettajankoulutuksen omatoimisen varautumisen tilannekuva ja kehittämissuuntia. Julkaisussa A. Puustinen (toim.), Pelastus- ja turvallisuustutkimuksen vuosikirja 2020. Pelastusopiston julkaisu. D-sarja, Muut, Nro 2/2020, Sivut 55–82. Pelastusopisto: Kuopio. https://www.pelastusopisto.fi/wp-content/uploads/Pelastus-ja-turvallisuustutkimuksen-vuosikirja-2020_final.pdf
Nordlöf, H., Wiitavaara, B., Winblad, U., Wijk, K. & Westerling, R. (2015). Safety culture and reasons for risk-taking at a large steel-manufacturing company: Investigating the worker perspective. Safety Science, 73, 126–135.
Puolitaival, M. & Lindfors, E. (2019). Turvallisuuskasvatuksen tavoitteiden tilannekuva perusopetuksessa – dokumenttiaineistoon perustuvaa pohdintaa. Teoksessa M. Rautiainen & M. Tarnanen (2019). (toim.) Tutkimuksesta luokkahuoneisiin. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia 15, 119–138. http://hdl.handle.net/10138/298542
Rikander, H. (2021). Oppilaitosturvallisuus (1. painos). Helsinki: Edita Publishing Oy.
Tappura, S., Pulkkinen, J. &, Kivistö-Rahnasto, J. (2017). Henkilöstön työturvallisuuden ja työkyvyn edistäminen ammatillisissa oppilaitoksissa: Loppuraportti. Tampereen teknillinen yliopisto: Tampere. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-4034-9
Teperi, A. M., Lindfors, E., Kurki, A-L., Somerkoski, B., Ratilainen, H., Tiikkaja, M., Uusitalo, H., Lantto, E. & Pajala, R. (2018). Turvallisuuden edistäminen opetusalalla, Edusafe-projektin loppuraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Helsinki. https://urn.fi/URN:ISBN:9789522618191
Vallinkoski, K. & Koirikivi, P-M. (2020). Enhancing Finnish basic education schools’ safety culture through comprehensive safety and security management. Nordic Journal of Studies in Educational Policy, 6:2, 103–115. https://doi.org/10.1080/20020317.2020.1720069
Waitinen, M. (2011). Turvallinen koulu?: Helsinkiläisten peruskoulujen turvallisuuskulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 334. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6864-5
Lisätietoa: