Taaperoikäinen lapsi laiturilla nallen kanssa

Taaperotutkimus

Taaperoikäisten lasten sosio-emotionaalinen kompetenssi, sen viiveet ja vaikeudet

Hankkeen ensisijaisena tavoitteena on kehittää alle 3-vuotiaiden lasten sosio-emotionaalisen (SE) kehityksen ja oppimisen tukemista varhaiskasvatuksessa. Lasten SE kehityksessä esiintyvien viiveiden ja vaikeuksien varhainen tunnistaminen ja niihin vastaaminen on lapsen kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Tutkimuksella tavoitellaan uutta tietoa vähän tutkitusta aiheesta. Hankkeessa kehitetään varhaiskasvatuksen työntekijöille suunnattu koulutuskokonaisuus ja järjestetään luentoja ja koulutusta hankkeen tutkimusteemoista.

Hanke toteutuu ajalla 01.01.2019-31.12.2020.

Hankkeen rahoittaa Opetushallitus.

Hanke tehdään yhteistyössä Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen ja Åbo Akademin logopedian oppiaineen kanssa.

 

Tutkimushankkeen johtajana toimii dosentti Päivi Pihlaja, Turun yliopistosta.

 

Suvi Puolakka: Varhaiskasvatuksen taaperoryhmän emotionaalinen ilmasto ja sen merkitys pienen taaperon kehitykselle

”Varhaiskasvatuksen työntekijä istuu lattialla pieni taapero sylissään. Hänen ympärillään on muitakin lapsia ja yhdessä he katsovat kuvakirjaa. Hieman kauempana muutama lapsi leikkii autoilla. Kilpa-autosta syntyy riitaa ja yksi lapsi huitaisee. Työntekijä nostaa sylissä olleen lapsen lattialle ja lähtee selvittämään riitatilannetta. Sylissä ollut lapsi alkaa itkeä ja työntekijä yrittää rauhoitella lasta samalla kun selvittelee riitaa. Ryhmän toinen työntekijä saapuu paikalle ja on harmissaan kotona sattuneesta erimielisyydestä perheenjäsenen kanssa. Lasten riitatilanne saadaan selvitettyä ja työntekijät vaihtavat kuulumiset aamun tapahtumista. Hetkeä myöhemmin johtaja saapuu paikalle todeten ryhmän kolmannen työntekijän sairastuneen ja sijaista etsitään. Työntekijät tuntevat sisällään kuinka päivästä on tulossa raskaampi. Pieni käsi kuitenkin ujuttautuu jalan ympäri ja työntekijän katse kiinnittyy lapseen. Pari harvaa hammasta vilkahtaa, kun suu on täydessä hymyssä. Työntekijä nostaa lapsen syliin naurahtaen. Yhdessä he hymyilevät toisilleen.”

Edellinen kuvitteellinen, mutta käytännön kokemusten täyttämä tilanne on kuvaus tunteiden kirjosta, jota varhaiskasvatuksen työntekijät ja ryhmässä toimivat lapset voivat kohdata päivittäin. Tunteet ovat osa meitä ja läsnä jokapäiväisessä toiminnassamme ja välittyvät vuorovaikutuksemme kautta. Emotionaalinen vuorovaikutus varhaiskasvatuksen työntekijän ja lapsen välillä synnyttää ryhmän emotionaalisen ilmaston (Biringen ym. 2012). Jokaisessa lapsiryhmässä vallitsee omanlaisensa emotionaalinen ilmasto. Sen ymmärtää astumalla ryhmän ovesta sisään ja kokemalla sen. Se, millaiseksi emotionaalinen ilmasto muodostuu, on varhaiskasvatuksen työntekijöiden harteilla.

Taaperoryhmän emotionaalinen ilmasto koostuu monesta osatekijästä, jonka keskiössä ovat varhaiskasvatuksen työntekijä ja lapsi. Työntekijän emotionaalinen tietoisuus on lapsen tunteiden tunnistamista, ymmärtämistä ja niihin vastaamista tilanteen mukaisesti sekä työntekijän kykyä tunnistaa, ymmärtää ja säädellä omia tunteita. Pienen taaperon opetellessa tunteiden tunnistamista ja nimeämistä sekä tunteiden säätelyä päivittäin on työntekijän oltava sensitiivinen ja toimittava lapsen lähikehityksen vyöhykkeellä. (Evans ym. 2009.) Juuri tunnistetun ja ymmärretyn tunteen käsittelyssä lapsi tarvitsee tuekseen työntekijän aitoa ja myönteistä tunteiden ilmaisua sekä hyväksyvää läsnäoloa (Biringen & Easterbrooks 2012).

Emotionaalisen ilmaston rakennuspalikoina nähdään varhaiskasvatuksen työntekijän omat tunteisiin liittyvät asenteet. Toisinaan tunteista puhuminen koetaan vaikeaksi ja esimerkiksi negatiivinen tunnekokemus pyritään muuttamaan mahdollisimman nopeasti positiivissävytteiseksi, eikä anneta tunteiden käsittelylle mahdollisuutta, jolloin ne ikävät tunteet ns. lakaistaan maton alle. Toisinaan negatiivinen tunnekokemus koetaan mahdollisuutena läheisyyteen lapsen kanssa ja tunnetta vahvistamalla on tilaisuus keskustella omista sekä lapsen tunteista lapsen kanssa. Ryhmällä

on oltava myös emotionaaliset rajat. On tärkeää osata kunnioittaa ja olla reilu toista kohtaan. (Evans ym. 2009.) Varhaiskasvatuksen työntekijän on osattava arvioida, millaista vuorovaikutusta lapsi missäkin tilanteessa tarvitsee ja toimittava sen mukaisesti: toisinaan on oltava lähellä, toisinaan on annettava lapselle mahdollisuus ottaa hieman etäisyyttä. On tarpeellista havaita, milloin lapsi tarvitsee apua kyetäkseen hallitsemaan omia tunnekokemuksiaan tai jatkamaan toimintaansa myönteisellä tavalla. (Salo & Flykt 2013.) Päivittäin ryhmässä tapahtuva rajojen asettaminen, rauhoittavat rutiinit ja päivän struktuuri ovat tärkeitä emotionaalisen ilmaston rakentumiselle myös työntekijän näkökulmasta (Evans ym. 2009).

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvio. Taaperoryhmän emotionaaliseen ilmastoon vaikuttavat tekijät (mukaillen Aho & Laine 1997)

Ylläolevasta kuviosta nouseekin esille se, että emotionaalinen ilmasto on monitasoinen ja siihen vaikuttavat erinäiset tekijät. Varhaiskasvatuksen arjessa näkyvä resurssipula, henkilöstön vaihtuvuus ja ainainen kiireen tuntu kuormittavat varhaiskasvatuksen työntekijöiden työhyvinvointi ja jaksamista, joka on suorassa yhteydessä ryhmän emotionaalisen ilmaston laatuun (ks. Isokorpi 2004). Merkitystä on myös sillä, miten tunteita käsitellään työpakalla. Puhutaanko tuntemuksista avoimesti vai kärjistyvätkö tilanteet negatiivisen vuorovaikutuksen saattelemana? Rantasen (2015) mukaan päiväkodin johtajalla on suuri rooli siinä, millaisen tunnekulttuurin hän luo työyhteisöön ja miten tunteita yksilöinä tai yhdessä käsitellään. Myös jokaisella varhaiskasvatuksen työntekijällä on tunnekokemuksia suhteessa työhönsä, työkavereihinsa ja työpaikkaansa. Yhdessä nämä synnyttävät ja muovaavat emotionaalista ilmastoa. (Rantanen 2015.) Jokainen varhaiskasvatuksen työntekijä voi vaikuttaa oman työympäristönsä emotionaalisen ilmaston laatuun. Oman työn kokeminen arvokkaana niin omien kuin työkavereiden silmin toimii yhtenä tukipilarina positiivisen emotionaalisen ilmaston syntymiseen (ks. Tuukkanen 2013). Taaperotutkimukseemme osallistuneiden varhaiskasvatuksen taaperoryhmien työntekijöiden haastatteluissa nousikin esille arvostus alle 3-vuotaiden ryhmien työntekijöiden työtä kohtaan. Osa haastateltavista koki kaipaavansa enemmän arvostusta omaan työhönsä myös omassa työyhteisössään.

Myös työntekijöiden koulutus- ja työhistorian nähdään vaikuttavan emotionaalisen ilmasto laatuun. Varhaiskasvatuksen arjen haastavista tilanteista selviäminen positiivisella tunteella vaatii toisinaan hyviä työkaluja. Pitkä työkokemus kartuttaa takataskuun erilaisia keinoja selvitä arjen mukanaan tuomista tilanteista sujuvasti. Toisaalta tuoreen koulutustaustan omaava työntekijä on saanut uudenlaisia ratkaisukeinoja opinnoistaan. (ks. Laru, S., Riikonen, R. & Tuukkanen, K. 2013.) Voidaankin todeta, että parhaimmillaan työntekijöiden erilaiset taustat ja kokemukset tukevat myönteisen emotionaalisen ilmaston rakentamista raskaiksikin koetuissa tilanteissa varhaiskasvatuksen arjessa.

Vanhempien tuodessa pientä taaperoaan päiväkotiin, voi toisinaan varhaiskasvatuksen työntekijä saada kunnon tunneryöpyn kasvoilleen. Vanhempien tunnekokemukset, kuten huolet, ilot ja surut siirtyvät varhaiskasvatuksen työntekijän tunteisiin ja sitä kautta päiväkodin taaperoryhmän arjen toimintaan. Vanhemmilta saatu palaute ja arvostus varhaiskasvatuksen työntekijän työhön, tuo näin ollen oman mausteensa emotionaalisen ilmaston laatuun. (ks. Laru, S., Riikonen, R. & Tuukkanen, K. 2013.)

Taaperon saapuessa päiväkotiin, hän kantaa mukanaan kodin emotionaalisen ilmaston luomaa tunteiden reppua. Mikäli repussa on paljon harmituksen tunteita,  voi tämä purkautua päivän aikana ja näkyä näin lapsen käyttäytymisessä (Cacciatore, Riihonen & Tuukkanen 2013). Pieni taapero opettelee ymmärtämään omia tunteitaan ja päivittäin kohtaamiaan toisten lasten ja työntekijöiden tunteita emotionaalisessa kasvuympäristössä. Toisinaan tunteiden säätely on taaperoikäiselle haastavaa ja emotionaalisen ilmaston mausteeksi kaatuukin koko pussillinen pippuria. Tällöin taapero tarvitsee tuekseen sensitiivisen varhaiskasvatuksen työntekijän emotionaalista ja hyväksyvää läsnäoloa (Biringen & Easterbrooks 2012), sekä työntekijän reagoimista taaperon tunneviesteihin tuottamalla taaperolle hyväksytyksi tulemisen tunteen (Emde 1980; Stern 1985).

Mutta miten tämä kaikki vaikuttaa pienen taaperon kehitykseen? Kuten edellä huomasitkin, emotionaaliseen ilmastoon, sen syntymiseen ja laatuun vaikuttavat monet tekijät. Vaikuttajista ja vaikutuksista huolimatta varhaiskasvatuksen työntekijällä on vastuu luoda lapsen kehitystä tukeva ja turvallinen emotionaalinen ilmasto vuorovaikutustilanteisiin, joka syntyy aidosta emotionaalisesta vuorovaikutuksesta ja läsnäolosta lapsen ja varhaiskasvatuksen työntekijän välillä.

Kehitystä tukeva emotionaalinen ilmasto edesauttaa turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä, jonka nähdään ennustavan lapsen kehityksellistä edistymistä (Belsky 2009). Lapsen ja aikuisen välinen turvallinen kiintymyssuhde nähdään ennaltaehkäisevänä tekijänä lapsen aggressiivisen käyttäytymisen esiintyvyyteen. (Bousen, Verschueren & Doumen 2009.)  Laadukkaan emotionaalisen ilmaston ajatellaan vähentävän lasten käyttäytymiseen ja tunne-elämän säätelyyn liittyviä ongelmia myös varhaiskasvatuksen päättymisen jälkeen lapsen siirtyessä kouluun. Emotionaalisen ilmaston nähdäänkin edistävän lapsen sosio-emotionaalista kehitystä sekä akateemisia ja kielellisiä taitoja. (Howes ym. 1994; Pianta 1999; Pianta ym. 2002; Hamre & Pianta 2005.) Ehkä onkin hyvä toisinaan pohtia, kuinka merkityksellinen emotionaalisen ilmasto on ja kuinka kauaskantoiset vaikutukset sillä on pienen taaperon elämässä.

 

Lähteet:

Aho, S. & Laine, K. (1997). Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutuksen. Helsinki: Otava.

Belsky, J. (2009). Early day care and infant-mother attachment security. Encyclopedia on early childhood development. 

Biringen, Z., Altenhofen, S., Aberle, J., Baker, M., Brosal, A., Bennet, S., Coker, E., Lee, C., Meyer, B., Moorlag, A. & Swaim, R. (2012). Emotional availability, attachment, and intervention in center-based care for infants and toddlers. Development and Psychopathology, 24, 23–24.

Biringen, Z. & Easterbrooks, A. N. (2012). The integration of emotional availability into a developmental psychopathology framework: Reflections of the special section and future directions. Development and Psychopathology, 24, 1–8.

Bouse, E., Verschueren, K. & Doumen, S., (2009) Preschoolers’ Attachment to Mother and Risk for Adjustment Problems in Kindergarten: Can Teachers Make a Difference? Social Development, 20(1), 33–50.

Cacciatore, R., Roohonen, R., & Tuukkanen, K. (2013). Ammattilainen lasten tunteiden tulkkina. Teoksessa M. Oulasmaa & R. Riihonen (toim.) Ammattikasvattajan kielletyt tunteet. Väestöliitto.

Emde, R. N. (2012). Emotional availability: Critical questions and research horizons. Development and Psychopathology, 24, 125–129.

Evans, I., Harvey, S., Buckley, L. & Yan. E. (2009). Differentiating classroom climate concepts: Academic, management, and emotional environments. New Zealand Journal of Social Sciences Online 4, 131-146.

Hamre, B. K. & Pianta, R. C. (2005). Can instructional and emotional support in the first grade make a difference for children at risk of school failure? Child Development, 76, 949-967

Howes, C., Matheson, C. C., & Hamilton. C. E. (1994) Maternal, teacher, and child-care history correlates of children’s relationships with peers. Child Development, 65, 264-273.

Laru, S., Riikonen, R. & Tuukkanen, K. 2013. Perhe osana varhaiskasvatusta. Teoksessa M. Oulasmaa & R. Riihonen (toim.) Ammattikasvattajan kielletyt tunteet. Väestöliitto

Pianta, R. C. (1999). Enhancing relationships between children and teachers. Washington , DC: American Psychological Associatioan

Pianta, R. C., La Paro, K., Payne, C., Cox, M., & Bradley. R. (2002). The relation of kindergarten classroom environment to teacher, family, and school characteristics and child outcomes. The Elementtary School Journal, 102, 225-238

Rantanen, J. (2015) Vaikuta tunteisiin! Lisää voimaa tekemiseen.

Salo, S. & Flykt, M. 2013. Lapsen ja vanhemman välisen emotionaalisen saatavillaolon merkitys lapsen kehityksessä ja hyvinvoinnissa

Stern, D. N. (1985). The Interpersonal World of the Infant. New York: Basic Books.

Tuukkanen, K. (2013). Ilon kokemukset varhaiskasvatuksessa. Teoksessa M. Oulasmaa & R. Riihonen (toim.) Ammattikasvattajan kielletyt tunteet. Väestöliitto

 

 

Marianna Heinonen: Taaperot toveri- ja tunnetaitoja oppimassa

Taaperot toveri- ja tunnetaitoja oppimassa – Sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen tukeminen varhaiskasvatuksessa

Aatu poimii lelun lattialta ja lähtee käsi kohotettuna kohti Jamia. Meeri pysäyttää Aatun ja sanoo ”et voi lyödä ketään”, silittäen samalla Jamin päätä. Eetu katselee, silittää Jamia ja jatkaa sitten matkaansa (sovellettu katkelma havainnointipäiväkirjasta).

Taaperoryhmissä sosiaalisia ja tunne-elämän taitoja harjoitellaan monenlaisissa tilanteissa niin lasten ja aikuisten välisissä kuin lasten keskinäisissä kohtaamisissa. Sosiaalisiin taitoihin lukeutuvat esimerkiksi oman vuoron odottaminen, lelujen jakaminen ja leikistä neuvottelu. Tunne-elämän taitoja ovat esimerkiksi empatia sekä kyky tunnistaa ja tulkinta omia ja toisten tunteita. (Pihlaja 2018.) Käytännön kasvatustyössä lasten sosiaaliset ja tunne-elämän taidot nousevat huomion kohteeksi erityisesti silloin, jos lapsen käyttäytyminen huolestuttaa varhaiskasvatuksen työntekijää. Kuitenkin huomion arvoista on, että jokainen taapero harjoittelee sosiaalisia ja tunne-elämän taitoja ja tarvitsee tähän työntekijöiden tukea.

Talvella 2019 – 2020 havainnoimme päiväkotien taaperoryhmissä lasten toimintaa ja vuorovaikutusta usean viikon ajan. Keväällä toteutimme alustavaa aineiston tarkastelua, jonka tavoitteena oli tunnistaa lasten sosiaalisia ja tunnetaitoja tukevia myönteisiä toimintatapoja ja vuorovaikutusta taaperoryhmien pedagogiikassa. Tarkastelun tulokset on koottu alla olevaan kuvioon, josta välittyy tukemisen tapojen moninaisuus – näistähän arki taaperoryhmissä koostuu, eikö vain?

 

 

 

 

 

 

 

 

Ehkä bongasit kuviosta useita itsellesi jo tuttuja toimintatapoja? Aina ei kuitenkaan ole helppo huomata, miten tietty toimintatapa tai vuorovaikutus tukee juuri sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä. Monet edellä esitetyistä toimintatavoista voidaankin yhdistää ensisijaisesti jonkin muun kehitysalueen tukemiseen, kuten esimerkiksi sanallistaminen lapsen kielenkehityksen edistämiseen. Sanallistamalla ja selittämällä voidaan kuitenkin antaa myös sanat lapsen toiminnalle ja tunteille, tehdä näkyväksi muiden toimintaa ja tunteita sekä tukea tunnetta ymmärretyksi tulemisesta (ks. Ahonen 2017). Sanallistamista ja selittämistä vahvistettiin usein myös mallintamalla positiivista toimintaa lapselle; miten toista voidaan koskea ja lähestyä, miten huomio saadaan positiivisesti. Näin myös sosiaalisen toiminnan sääntöjä tehtiin lapsille näkyväksi ryhmän toiminnassa.

Kasvattajan antama ohjaus ja tuki lapsen sosiaaliselle ja tunne-elämän kehitykselle liittyy esimerkiksi leikkiin pääsyn ja yhteisen leikin syntymisen tukemiseen sekä konfliktien selvittämiseen, jotka tukevat lapsen kaveritaitojen kehitystä. Taaperoikäiselle tyypillistä on rinnakkaisleikki ja orastavaa roolileikkiä voidaan havaita noin 3-vuotiailla lapsilla. (Laine 2005.) Leikissä lapsi oppii muun muassa huomioimaan toisten mielipiteitä, sopimaan ja neuvottelemaan leikin kulusta ja ratkaisemaan ristiriitoja (Nurmi ym. 2014).

Lapsen tunne-elämän kehityksen tukeminen taas liittyy esimerkiksi itsesäätelytaitojen oppimiseen. Taaperoikäinen lapsi tarvitsee vielä paljon työntekijän apua selvitäkseen suurten tunteiden aiheuttamassa aallokossa. Tässä suhteessa tärkeäksi muodostuu kasvatusympäristön ja vuorovaikutuksen turvallisuus ja kiintymyksen osoittaminen (ks. Koivula & Laakso 2016), joita havainnollistivat läheisyys, yksilöllisyyden huomiointi, ajan antaminen lapselle sekä lapsen arvostaminen. Turvallisen ja omat tunteensa tiedostavan kasvattajan kanssa lapsi oppii myös negatiivisten tunteidensa ilmaisua (Pihlaja 2018).

Taaperoiässä lapsen kehitys on nopeaa, minkä vuoksi taaperoiden kyky ja tapa kommunikoida vaihtelee suuresti ja edellyttää varhaiskasvatuksen työntekijöiltä kykyä tulkita lasten viestejä hyvin moninaisista eleistä, ilmeistä, äännähdyksistä ja puheesta (Ahonen 2017). Lapsen viestien tulkinta ja lapselle vastaaminen sekä ratkaisun tarjoaminen tuottavat kokemuksen ymmärretyksi tulemisesta, mikä edelleen kannustaa lasta vuorovaikutukseen. Tuntemusten ja ajatusten sanoiksi pukeminen sekä kokemus ymmärretyksi tulemisesta auttavat lasta säätelemään käyttäytymistään (Ahonen 2017).

Jotta lapsi voi hyödyntää saamaansa sosiaalista toimintaa koskevaa palautetta oppimisessaan, tulee palautteen olla yksilöllistä ja rakentavaa. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa annettu palaute rakentaa lapsen käsitystä itsestä (Mäkinen 2017). Positiivinen ilmapiiri taas edellyttää lasta kunnioittavien toimintatapojen omaksumista ja esimerkiksi lapsen aloitteiden tukeminen luo lapselle kokemuksen mahdollisuudesta vaikuttaa itseä koskeviin asioihin. Kuulumisen kokemus, mukaan ottaminen sekä itseä koskeviin asioihin vaikuttaminen ja valinnan mahdollisuudet rakentavat myös lapsen osallisuutta taaperoryhmässä (ks. Turja 2016; Viitala 2018). Osallisuus lisää lasten ymmärrystä yhteisöstä ja siinä toimimisesta, kuten vastuusta, oikeuksista ja valintojen seurauksista (ks. Opetushallitus 2018).

Lopuksi on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä alun esimerkin Aatun ja Jamin kohtaamisessa olisi tapahtunut, jos työntekijä ei olisi ohjannut tilannetta? Kyseessä on varsin tyypillinen tilanne, jollaisiin taaperoryhmissä törmätään usein. Kyse on myös tilanteesta, josta lapsi voi työntekijän avustuksella oppia paljon: miltä itsestä ja toisesta tuntuu, miten omaa toimintaa ja impulsseja voidaan säädellä, miten leikin saa aloitettua positiivisin keinoin ja miten ryhmän jäsenenä tulee toimia. Kyse on siis ryhmän arjen mukanaan tuomasta tärkeästä oppimistilanteesta ja sen pedagogisen arvon tunnistamisesta (ks. Salminen 2016). Tällä kirjoituksella haluamme kannustaa varhaiskasvatuksen ammattilaisia tunnistamaan oma merkityksensä ja arvonsa kasvatustilanteissa; te olette lapselle tärkeä voimavara ja malli sosiaalisten ja tunne-elämän taitojen oppimiseen taaperoryhmissä!

 

Lähteet ja luettavaa:

Ahonen, L. 2017. Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Koivula, M. & Laakso, M.-L. 2016. Lapsen varhainen kehitys kommunikaation, vuorovaikutussuhteiden ja leikin näkökulmista. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.) Valloittava varhaiskasvatus. Tampere: Vastapaino, 108-128.

Laine, K. 2005. Minä, me ja muut sosiaalisissa verkostoissa. Helsinki: Otava.

Mäkinen, M. 2017. Minä olen ja kuulun! Lapsen identiteetin tukeminen. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 97-110.

Nurmi, J-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. 2014 (5.p.). Ihmisen psykologinen kehitys. Jyväskylä. PS-kustannus.

Opetushallitus. 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.

Pihlaja, P. 2018. Sosiaalis-emotionaalinen kehitys ja sen vaikeudet. Teoksessa P. Pihlaja & R. Viitala (toim.) Varhaiserityiskasvatus. Jyväskylä: PS-kustannus, 141-181.

Salminen, J. 2016. Kasvattaja lasten kehityksen ja oppimisen tukijana. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.) Valloittava varhaiskasvatus. Tampere: Vastapaino, 163-176.

Turja, L. 2016. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 41-54.

Viitala, R. 2018. Inkluusio ja inklusiivinen varhaiskasvatus. Teoksessa P. Pihlaja & R. Viitala (toim.) Varhaiserityiskasvatus. Jyväskylä: PS-kustannus, 51-77.

 

Taaperotutkimuksen webinaari

Taaperotutkimus on ollut käynnissä vuoden 2019 alusta alkaen. Tavoitteenamme on kehittää alle 3 -vuotiaiden lasten sosiaalis-emotionaalisen (SE) kehityksen ja oppimisen tukemista varhaiskasvatuksessa.
Lasten SE-kehityksessä esiintyvien viiveiden ja vaikeuksien varhainen tunnistaminen ja niihin vastaaminen on lapsen kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tutkimuksella saamme uutta tietoa vähän tutkitusta aiheesta.

Webinaarin 30.11.2020 klo 12.30 -15.45 ohjelma

  • Taaperotutkimus Turun yliopistossa, KT, dosentti Päivi Pihlaja, Turun yliopisto
  • Sosiaalis-emotionaalisten vaikeuksien ja viiveiden varhaisen tunnistamisen tärkeys, KT Piia af Ursin ja KT, dosentti, Päivi Pihlaja, Turun yliopisto
  • Kielen kehityksen ja sen viiveiden yhteydet sosiaalis-emotionaalisiin vaikeuksiin ja kompetensseihin, FT, dosentti, puheterapeutti Pirkko Rautakoski, Åbo Akademi

Kahvitauko 14.00 -14.15

  • Taaperopedagogiikka päiväkodin työntekijöiden kuvaamana, KT Riitta Viitala, Jyväskylän yliopisto
  • Laadukkaasta vuorovaikutuksesta tukea taaperoiden sosiaalis-emotionaaliseen kehitykseen, KM Marianna Heinonen, Turun yliopisto
  • Emotionaalinen ilmasto taaperoryhmässä: lapsen ja aikuisen välisen tunneyhteyden laatu, KM, VO, EO Suvi Puolakka, Turun yliopisto
  • Seminaarin päätös ja osallistujien terveiset, Päivi Pihlaja

Webinaarin osallistujamäärä on rajattu 300 zoom-yhteyteen. Alla on ilmoittautumislinkki, jonka täytettyäsi saat zoom-linkin, jonka avulla pääset osallistumaan.

Seminaarin osallistujamäärä on täyttynyt, kiitos ilmoittautuneille!

>> Ilmoittaudu

Rosa Auramo: Harjoittelijana Taaperohankkeessa

Olen Rosa Auramo, nyt syksyllä viidennen vuoden erityispedagogiikan opinnot ja kolmannen vuoden logopedian opinnot aloittanut opiskelija Turun yliopistolta. Aloitin kesäkuun alussa KM-opintoihini kuuluvan harjoittelun tutkimusharjoittelijana Taaperotutkimuksessa. Olin paikasta hyvin iloinen, koska yliopisto-opiskelujeni alusta asti minua on kiinnostanut tutkimustyö. Nyt pääsisin kurkistamaan projektiin, joka vieläpä aivan konkreettisesti yhdistää molemmat opiskelemani alat! Itse asiassa juuri eräs erityispedagogiikan aineopintojen luento, jolla sivuttiin kielellisten vaikeuksien merkitystä sosio-emotionaalisten vaikeuksien taustatekijänä, oli tärkeä sysäys siinä, että päätin ottaa rinnalle toisen pääaineen ja opiskella puheterapeutiksi. Harjoitteluuni sisältyi koronavirustilanteesta johtuen melko paljon etätöitä, mikä ei toki ollut kaikin puolin ideaalia, mutta lisäsi työskentelyn aikataulullista joustavuutta. Koska sain aina helposti tukea ja vastauksia kysymyksiini, työskentely sujui myös etänä mukavasti. Uraan liittyen olin jo aiemmin pohtinut sitäkin, että minua voisi kiinnostaa työpaikka, jossa on mahdollista tehdä osittain etätöitä. Harjoittelupaikka oli siis lähtökohtaisesti hyvin monella tapaa osuva!

Työtehtäväni vaihtelivat läpi harjoittelun, mikä oli antoisaa. Kesäkuussa valmistelin kirjallisuuskatsausta lukemalla ja tiivistämällä artikkeleita ja siirsin kyselylomakeaineistoa tilasto-ohjelmaan analysointia varten. Pääsin myös osallistumaan erilaisiin palavereihin, jotka liittyivät tutkimusprojektin ja kirjoitettavien artikkeleiden edistymiseen sekä tutkimusprojektiin yhteydessä toteutettavan koulutuskokonaisuuden suunnitteluun liittyen. Heinäkuun ajan yliopistolla lomailtiin ja harjoittelu oli kesätauolla, ja keskityin kesäopintoihini sekä työhöni kotikaupunkini K-Supermarketissa. Elokuussa tein osin saman tyyppistä työtä kuin kesäkuussa. Sen lisäksi pääsin haastamaan itseäni ja kehittämään aivan ydinammattitaitoani osallistumalla varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnatun koulutuksen tuottamiseen. Pääsin valmistelemaan itsenäisesti kaksiosaisen verkkoluennon 0-3-vuotiaiden lasten tyypillisestä kielenkehityksestä ja osallistuin myös kolmannen luennon valmisteluun saman ikäisten lasten kielellisen kehityksen tukemisesta. Oli hienoa päästä kertaamaan näin laajaa asiakokonaisuutta käytännön kontekstissa sekä pohtimaan asioita kohdeyleisön näkökulmasta. Opin samalla tehokkaasti siitä, paljonko taustatyötä lyhyemmänkin luennon valmistelu vaatii.

Olen kiitollinen siitä, että harjoittelu Taaperotutkimus-hankkeessa järjestyi koronavirustilanteesta huolimatta. Harjoittelu projektissa oli mielekäs sekä aihepiirin että tehtävien puolesta ja se lisäsi itsetuntemustani työntekijänä. Sain sopivasti vastuuta, mikä tarjosi toisaalta tilaisuuden huomata oman jo olemassa olevan osaamisen, ja toisaalta mahdollisuuden kehittyä tietäen, että tukea on tarvittaessa saatavilla. Sain harjoittelustani vahvistusta urapohdinnoilleni ja olen edelleen ehdottomasti kiinnostunut tutkijan työn ja kliinisen työn yhdistämisestä. Itseä kiinnostavaan aihepiiriin perehtyminen, tiedon jäsentäminen ja tuottaminen tuntuvat omalta jutulta siinä missä ihmisläheinen asiakastyökin. Olisi hienoa päästä opiskeluaikana vielä uudelleen osallistumaan johonkin tutkimushankkeeseen!

BLOGI

Taaperoblogissa  hankkeen henkilöstö, vierailevat asiantuntijat sekä yhteistyöorganisaatioiden edustajat kirjoittavat  tuoreista tutkimustuloksistaan ja taaperoikäisten lasten elämään ja kehitykseen liittyvistä näkemyksistään.

 

Contact information

For more information please contact:

Päivi Pihlaja, project leader

ppihlaja@utu.fi

+358 29 450 3674
+358 50 339 5687
Assistentinkatu 5, 20014 University of Turku

 

Research group:

  • Päivi Pihlaja, associate professor, university researcher, Department of Education, University of Turku

https://research.utu.fi/converis/portal/Person/832335

  • Pirkko Rautakoski, associate professor, university teacher, Logopedics, Åbo Akademi

https://research.abo.fi/converis/portal/Person/539811

  • Riitta Viitala, PhD., teacher, Department of Education, University of Jyväskylä

https://www.jyu.fi/edupsy/fi/laitokset/kat/henkilosto/viitala-riitta

  • Piia af Ursin, PhD, senior researcher, Department of Education, University of Turku

https://research.utu.fi/converis/portal/Person/818714

  • Sevcan Hakyemez-Paul, PhD, project researcher, Department of Education, University of Turku

https://research.utu.fi/converis/portal/Person/892331

  • Annette Nylund, Mphil., university teacher, doctoral candidate, Logopedics, Åbo Akademi

https://research.abo.fi/converis/portal/Person/554603

  • Marianna Heinonen, Ed., project researcher, doctoral candidate, Department of Education, University of Turku

https://research.utu.fi/converis/portal/Person/998437

  • Suvi Puolakka, Ed., project researcher, doctoral candidate, Department of Education, University of Turku

https://research.utu.fi/converis/portal/Person/42315859

 

 

Developing knowledge and skills for educators

The project will arrange various types of education for the personnel of early childhood education. The research conducted within the project will provide information about what kinds of knowledge and skills early childhood educators need in order to support social and emotional development of the children. This include for example reflecting on the ways how different risk elements associated with child development can be identified and how and what kind of pedagogical activity and interaction best support child development and learning of SE competencies.

The research-based training programme will meet the needs and requirements of early childhood educators and support them in the educational work related to SE competency of children.

The planned trainings:

  • Spring 2020: Education based on research results (date and content will be announced later)
  • Autumn 2020: webinar events

 

 

Education

There is an urgent need in early childhood education context for more knowledge and skills regarding social and emotional development of the small children.
This project aims to meet this demand by providing manifold further education free of charge.

Observation and interview study: child, educator and pedagogy

The primary aim of the observation and interview study is to identify early childhood educators abilities to recognize delays, difficulties and strengths in social and emotional development of the children and to observe educators skills to support SE development in case of problems. We are interested in children´s activities, pedagogy and interaction in daycare groups. Our special focus is to examine SE delays and difficulties in the context of everyday life in the daycare groups: What kind of problems can be observed and how these are handled?

The study is based on the ethnographic research tradition, in which the essentiality of making observations in authentic settings is highlighted.
Our research group prioritize both the ethicality of all research practices and the privacy of the study targets.

Altogether eight daycare groups from Southern Finland take part in the observation study. The data will be collected between October 2019 and January 2020.

Survey: Social and emotional development of children

The project produces research knowledge about SE competence, its delays, difficulties and strengths in toddlerhood.

The project utilizes survey data collected within the framework of a Finnish follow-up study titled Steps to the Healthy Development and Well-Being of Children (the STEPS Study). Close to two thousand children with their families in the Hospital District of Southwest Finland area has been taken part in the longitudinal intensive follow-up study since 2008. The lives of the children has been followed up from pregnancy until school age, already over ten years. The rich survey data including perspectives of different areas of family life were collected using detailed questionnaires answered by mothers and fathers (or spouses).

The Toddler Study data include:

1) Background information thought to be associated with social emotional development of the children. Such individual and environmental level factors are e.g. child´s gender, family structure, socio-economic status of the family and child rearing in the family and daycare.

2) Information about children´s social and emotional competence in 18 months and 8 years (parental assessment). The SE competence of the children were measured by the Brief Infant-Toddler Social and Emotional Assessment (BITSEA) and the Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ).

3) Information about the parts in child development hypothesized to be affected by the social and emotional skills and competences, such as language development and school readiness.

Research questions:

1. Explaining social and emotional competence, delays and difficulties among children. What is the proportion of children with SE risks?

2. How are child´s gender and socioeconomic status of the family associated with delays and difficulties in social and emotional competence?

3. How SE competence is connected to language development in toddlerhood?

4. How SE difficulties at 18 months predict school readiness at preschool and SE development at 8 years? What role does the early childhood education play in children´s SE development from toddlerhood to school age?

 

Research

Project objectives

  • To investigate social and emotional competence and it´s delays and difficulties in toddlerhood.
  • To identify critical points and early signs of challenges in child development.
  • To identify and support early childhood educators´abilities and skills to recognize SE problems and to react to them.

Research themes

  • The associations between toddlers´ SE development, their SE development in later childhood and school readiness.
  • The associations of gender and socio-economic status with SE delays and difficulties.
  • The associations between language development and SE development.
  • Early childhood education paths.
  • Child activity, pedagogy and communication in a daycare group of children under three.

Social and emotional strengths, delays and difficulties of toddlers

The project aims to develop ways to support social and emotional (SE) development and learning of the children under three. The early identification of and responding to delays and difficulties in SE development are extremely important for children´s development.

This study provides new information about the topic less researched. Based on the study topics and results, education materials, lectures and further training will be provided for the professionals of early childhood education.

Project period: 01.01.2019-31.12.2020.

This project is funded by the Finnish National Agency for Education.

The study is a cooperation between the department of education, University of Turku and the subject of Speech and Language Pathology, Åbo Akademi University.

The project is managed by the associate professor Päivi Pihlaja, University of Turku

 

Publications

Rautakoski, P., Ursin, P. A., Carter, A. S., Kaljonen, A., Nylund, A., & Pihlaja, P. (2021). Communication skills predict social-emotional competencies. Journal of Communication Disorders, 93, [106138]. https://doi.org/10.1016/j.jcomdis.2021.106138

Rajalin, S., Pihlaja, P., Carter, A. S., & Rautakoski, P. (2021). Associations between social emotional and language domains in toddlerhood – the Steps Study. Journal of child language acquisition and development – JCLAD, 9(2), 223-248. https://science-res.com/index.php/jclad/article/view/16

Pihlaja, P., Åminne, P., Carter, A. & Sajaniemi, N. (2024). Understanding associations between early social-emotional screening status and primary school children’s social-emotional well-being in Finland. Early Childhood Research Quarterly 71(2), 49-58.

Viitala, R., Pihlaja, P., Heinonen, M. & Puolakka, S. 2025. Päiväkodin työntekijöiden näkemyksiä taaperopedagogiikasta. Journal of Early Childhood Education Research 14(1), 285-315. https://journal.fi/jecer/article/view/147503

Koulutus

AJANKOHTAISTA:

Seminaarin osallistujamäärä on täyttynyt, kiitos ilmoittautuneille!

Webinaarin mainokseen pääset tästä

Tietosuojailmoitus Taaperotutkimuksen webinaari

——

——————————————————————————————————————————————————————

Varhaiskasvatuksessa tarvitaan lisää tietoa ja osaamista pienten lasten sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksen sekä tähän alueeseen liittyvien haasteiden osalta. Tämä hanke pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen ja järjestää monimuotoista maksuntonta koulutusta.

 

 

Kasvattajien tiedollisen ja taidollisen osaamisen kehittäminen

Hankkeen tavoitteena on järjestää erityyppisiä koulutuksia varhaiskasvatuksen henkilöstölle. Tutkimuksella saamme tietoa siitä, mitä tietoja ja taitoja varhaiskasvatuksen työntekijät tarvitsevat, jotta lasten sosiaalista ja emotionaalista kehitystä voidaan tukea mahdollisimman hyvin ja lapsilähtöisesti. Lisäksi koulutuksessa pohditaan, miten kehitykseen liittyviä riskielementtejä on mahdollista tunnistaa. Saamme myös  tietoa siitä, miten ja millainen pedagoginen toiminta ja vuorovaikutus tukevat parhaiten lapsen kehitystä ja oppimista tällä kehityksen ja oppimisen alueella, tämä on myös koulutuksen keskeinen sisältö.

Tutkimuksen pohjalta rakennamme koulutuskokonaisuuden, joka vastaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden tarpeita ja tukee heitä tähän kehityksen alueeseen liittyvässä kasvatustyössä.

Keväällä 2020 järjestämme tutkimuksen tuloksista koulutusta (päivämäärät ja sisältö ilmoitetaan myöhemmin).

Syksyllä 2020 järjestämme webinaari-tyyppisiä luentoja.

 

 

Kyselytutkimus: Lasten sosio-emotionaalinen kompetenssi

Hankkeessa tuotetaan tutkimustietoa taaperoikäisten lasten SE kompetenssista, sen viiveistä, vaikeuksista ja vahvuuksista.

Lasten sosio-emotionaalisen kehityksen tutkimisessa hyödynnetään Hyvän kasvun avaimet –hankkeessa kerättyjä kyselyaineistoja. Hyvän kasvun avaimet on varsinaissuomalaisten lapsiperheiden seurantatutkimus, johon osallistuu liki kaksituhatta lasta perheineen. Heidän elämäänsä on seurattu syntymästä kouluikään, nyt jo yli kymmenen vuotta. Matkan varrella perheet ovat täyttäneet kyselyitä ja käyneet tutkimuskäynneillä. Näiden avulla on kerätty laaja aineisto eri elämänalueisiin liittyvistä asioista.

TAAPEROT-tutkimuksen tutkimusaineisto koostuu:

1) Taustatiedoista, joiden uskotaan olevan yhteydessä lapsen sosio-emotionaaliseen kehitykseen. Tällaisia yksilö- ja ympäristötason tekijöitä ovat esimerkiksi lapsen sukupuoli, perherakenne, perheen sosio-ekonominen tausta ja lapsen kasvatus perheessä ja päivähoidossa.

2) Lasten sosio-emotionaalisista kyvyistä, joita on mitattu lasten ollessa 18 kuukautta ja 8 vuotta. Molemmissa ikäpisteissä vanhemmat arvioivat lapsen sosio-emotionaalista kehitystä psykologisin mittarein.

3) Osa-alueista lapsen kehityksessä, joihin sosio-emotionaalisten kykyjen uskotaan vaikuttavan. Näitä ovat lapsen kielellinen kehitys ja oppimisvalmiuksien kehittyminen.

Tutkimuskysymykset:

1. Miten kompetenssi, vaikeudet ja viiveet sosio-emotionaalisen kehityksen ja oppimisen alueilla jakautuvat, kuinka monella on vaikeuksien riski?

2. Onko tyttöjen ja poikien välillä eroja ja millaisia yhteyksiä perheen sosio-ekonomisilla tekijöillä on sosio-emotionaalisessa kompetenssissa ilmeneviin viiveisiin ja vaikeuksiin?

3. Millaisia yhteyksiä sosio-emotionaalisen kompetenssin ja kielen- ja puheenkehityksen välillä on varhaisessa iässä?

4. Miten taaperoiässä (18kk) tunnistetut sosio-emotionaaliset haasteet ennustavat yhtäältä lapsen kouluvalmiutta esikouluiässä ja toisaalta hänen sosio-emotionaalista kehitystä kahdeksanvuotiaana? Miten varhaiskasvatusmuoto on yhteydessä lapsen sosio-emotionaaliseen kehitykseen taaperoiästä kouluikään?

Julkaisut

Rautakoski, P., Ursin, P. A., Carter, A. S., Kaljonen, A., Nylund, A., & Pihlaja, P. (2021). Communication skills predict social-emotional competencies. Journal of Communication Disorders, 93, [106138]. https://doi.org/10.1016/j.jcomdis.2021.106138

Rajalin, S., Pihlaja, P., Carter, A. S., & Rautakoski, P. (2021). Associations between social emotional and language domains in toddlerhood – the Steps Study. Journal of child language acquisition and development – JCLAD, 9(2), 223-248. https://science-res.com/index.php/jclad/article/view/16

Havainnointi- ja haastattelututkimus: lapsi, työntekijät ja pedagogiikka

Hankkeessa selvitetään varhaiskasvatuksen työntekijöiden valmiuksia tunnistaa ja tukea taaperoikäisten lasten sosio-emotionaalisessa kompetenssissa ilmeneviä viiveitä, vaikeuksia ja vahvuuksia. Olemme kiinnostuneita lasten toiminnasta, pedagogiikasta ja vuorovaikutuksesta päivähoitoryhmässä. Olemme myös kiinnostuneita siitä, miten ja millaisina SE kehityksen viiveet ja vaikeudet näyttäytyvät lapsiryhmän arjessa.

Tutkimus pohjaa etnografiseen tutkimusotteeseen, jossa keskeistä on luonnollisissa olosuhteissa tapahtuva havainnointi sekä pyrkimys monipuolisen kuvan muodostamiseen tutkimuksen kohteesta. Tutkimusryhmällemme ensiarvoisen tärkeää on tutkimuskäytäntöjen eettisyys ja tutkittavien yksityisyys.

Tutkimukseen osallistuu kahdeksan päiväkotiryhmää Etelä-Suomen alueelta. Aineistonkeruu ryhmissä toteutuu lokakuusta 2019  tammikuuhun 2020.

 

Yhteystiedot

Tutkimusta ja hanketta koskevat yhteydenotot hankkeen johtajaan:

Päivi Pihlaja, dosentti, yliopistotutkija

ppihlaja@utu.fi

+358 29 450 3674
+358 50 339 5687
Assistentinkatu 5, 20014 Turun yliopisto

 

Tutkimusryhmä:

  • Päivi Pihlaja, dosentti, yliopistotutkija, Kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto

https://research.utu.fi/converis/portal/Person/832335

  • Pirkko Rautakoski, dosentti, yliopistonlehtori, Logopedia, Åbo Akademi

https://research.abo.fi/converis/portal/Person/539811

  • Riitta Viitala, KT, lehtori, Kasvatustieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto

https://www.jyu.fi/edupsy/fi/laitokset/kat/henkilosto/viitala-riitta

  • Piia af Ursin, KT, erikoistutkija, Kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto

https://research.utu.fi/converis/portal/Person/818714

  • Sevcan Hakyemez-Paul, KT, projektitutkija, Kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto

https://research.utu.fi/converis/portal/Person/892331

  • Annette Nylund, FM, yliopistonopettaja, tohtorikoulutettava, Logopedia, Åbo Akademi

https://research.abo.fi/converis/portal/Person/554603

  • Marianna Heinonen, KM, projektitutkija, tohtorikoulutettava, Kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto

https://research.utu.fi/converis/portal/Person/998437

  • Suvi Puolakka, KM, projektitutkija, Kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto

https://research.utu.fi/converis/portal/Person/42315859

 

 

Tutkimus

Hankkeen keskeiset tavoitteet

  • Taaperoikäisten lasten SE kompetenssin, sen viiveiden ja vaikeuksien selvittäminen.
  • Varhaiskasvatuksen työntekijöiden valmiuksien ja lapsen tukemisen käytäntöjen tunnistaminen.
  • Kehityksen kriittisten pisteiden ja heikkojen singnaalien tunnistaminen sekä varhaiskasvatuksesta vastaavien henkilöiden tiedollisten ja taidollisten tarpeiden tunnistaminen ja kehittäminen.

Tutkimuksen teemat

  • Lapsen kouluvalmiuksien ja myöhemmän kehityksen ennustaminen
  • Sosio-emotionaalisten viiveiden ja vaikeuksien yhteys lapsen sukupuoleen ja sosio-ekonomiseen taustaan
  • Kielenkehityksen ja sosio-emotionaalisen kehityksen välinen yhteys
  • Lasten varhaiskasvatuspolut
  • Lapsen toiminta, pedagogiikka ja vuorovaikutus alle 3-vuotiaiden päivähoitoryhmässä

Taaperoikäisten lasten sosio-emotionaalinen kompetenssi, sen viiveet ja vaikeudet

Hankkeen ensisijaisena tavoitteena on kehittää alle 3-vuotiaiden lasten sosio-emotionaalisen (SE) kehityksen ja oppimisen tukemista varhaiskasvatuksessa. Lasten SE kehityksessä esiintyvien viiveiden ja vaikeuksien varhainen tunnistaminen ja niihin vastaaminen on lapsen kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Tutkimuksella tavoitellaan uutta tietoa vähän tutkitusta aiheesta. Hankkeessa kehitetään varhaiskasvatuksen työntekijöille suunnattu koulutuskokonaisuus ja järjestetään luentoja ja koulutusta hankkeen tutkimusteemoista.

Hanke toteutuu ajalla 01.01.2019-31.12.2020.

Hankkeen rahoittaa Opetushallitus.

Hanke tehdään yhteistyössä Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen ja Åbo Akademin logopedian oppiaineen kanssa.

 

Tutkimushankkeen johtajana toimii dosentti Päivi Pihlaja, Turun yliopistosta.

 

Julkaisut

Rautakoski, P., Ursin, P. A., Carter, A. S., Kaljonen, A., Nylund, A., & Pihlaja, P. (2021). Communication skills predict social-emotional competencies. Journal of Communication Disorders, 93, [106138]. https://doi.org/10.1016/j.jcomdis.2021.106138

Rajalin, S., Pihlaja, P., Carter, A. S., & Rautakoski, P. (2021). Associations between social emotional and language domains in toddlerhood – the Steps Study. Journal of child language acquisition and development – JCLAD, 9(2), 223-248. https://science-res.com/index.php/jclad/article/view/16

Pihlaja, P., Åminne, P., Carter, A. & Sajaniemi, N. (2024). Understanding associations between early social-emotional screening status and primary school children’s social-emotional well-being in Finland. Early Childhood Research Quarterly 71(2), 49-58.

Viitala, R., Pihlaja, P., Heinonen, M. & Puolakka, S. 2025. Päiväkodin työntekijöiden näkemyksiä taaperopedagogiikasta. Journal of Early Childhood Education Research 14(1), 285-315. https://journal.fi/jecer/article/view/147503