Jaettu asiantuntijuus kumuloituu!

Muutaman vuoden työskentely Futurex-hankkeen  (http://futurex.utu.fi) sisällä TSE exen, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian ja Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksen yhteisessä projektissa ja samansuuntaiset kiinnostuksen kohteet toimintatapojen, osaamisen ja luovan yhteiskehittelyn ilmiöihin innostivat niin paljon, että päätimme lähteä monitieteelliselle matkalle oppimaan lisää. Suuntasimme Lontooseen kesällä 2013.

Vierailut, tapaamiset, blogi ja innostuneet keskustelut tiimissämme tuottivat paljon uusia ajatuksia ja lähestymistapoja – ja tuntuvat kumpuavan esiin juuri nyt valmennuksissa ja erilaisissa suunnittelutöissä. Kantavimmiksi teemoiksi eri tapaamisissa nousivat valmentavan otteen ja myönteisten tunteiden merkitys ja mahdollisuudet, oppimisen ja kehittymisen erilaiset ympäristöt, vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen sekä toimiminen verkostoissa. Monitieteellisyys oli innostavaa ja silmiä avaavaa.

Lontoon yliopiston Institute of Education -vierailulla saamamme ajatukset kiteyttävät aika paljolti ajatuksiamme niin johtajien, esimiesten ja asiantuntijoiden kehittämisessäkin. Musiikkikasvatuksen professori Lucy Green kiinnostui popmuusikoiden tavasta oppia korvakuulolta ja improvisointia hyödyntäen. Hän ryhtyi tutkimaan, miten tällaisia innostavia ja tehokkaita informaalisen oppimisen taitoja voisi soveltaa musiikin opetuksessa. Hän on kiteyttänyt havaintonsa viiteen keskeiseen asiaan:

• anna oppijalle mahdollisuus valita itseä kiinnostavaa musiikkia (asioita)
• tue korvakuulolta oppimista nuottien luvun rinnalla (luovuutta ja luottamista omiin taitoihin)
• anna oppijoiden muodostaa vapaasti kokoonpanoja, toimia kaveriryhmissä
• lähesty oppijoita yksilöinä: havainnoi arvostaen ja anna heidän löytää omat tavoitteensa ja tue niissä, ole hereillä ja havainnoi, jotta ymmärrät oppijoiden yksilöllisiä tarpeita ja vahvuuksia
• yhdistele taitoja.

Me löysimme lasten musiikkikasvatuksen periaatteista toimivia ajatuksia myös johtajuuden ja asiantuntijuuden kehittymiseen. Kuinka pitkälle perinteiset koulutukset perustuvat ns. klassisille nuoteille? Millaista olisi nuotiton, vapaasti kokoonpanoja muodostava oppimistilanne, jossa asiat pohjautuisivat vahvemmin osallistujien omaan kiinnostuksen kohteeseen ja jota tuettaisiin havaintojen pohjalta? Mikä muuttuisi? Kaikkea sitä tehdäänkin jo hautomoissa, workshopeissa ja werstaissa. Mitä voisi tehdä vielä toisin?

Samaa vahvuuden korostamista ja yhteisöllistä hyvinvoinnin luomista löysimme keskustellessamme IOE:n Policy and Society -laitoksella  dekaani Susan Hallamin kanssa senioreiden aktivoimisesta musiikkitoimintaan. Jos Lucy Green aktivoi meitä ajattelemaan informaalien oppimistilanteiden lisäämistä, niin tämä tapaaminen haastoi ihmiskäsityksen pohtimiseen ja siihen, miten monin tavoin voimme lisätä hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja hyvien käytäntöjen jakamista verkostoissa. Useilla koeryhmillä tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että aktiivinen musiikin harrastaminen sosiaalisessa ryhmässä vahvistaa vanhempien ihmisten hyvinvointia. Myönteisten sosiaalisten kontaktien ja palautteen ohella osallistujien autonomian tunne ja kokemus elämän tarkoituksellisuudesta vahvistuvat. Professori Graham Welch on löytänyt samanlaisia oivalluksia lasten kanssa. Graham kokee tärkeäksi musiikillisten taitojen kehittämisen lisäksi toiminnan vaikutukset asenteisiin ja sosiaalisen tasa-arvon sekä aktiivisen kansalaisuuden vahvistumiseen. Molempien hankkeiden aihe oli mielenkiintoinen ja lopulta aika tuttu. Millaisena näen ihmisen, sillä tavalla toimin. Jos jaan oppimaani, koko yhteisö hyötyy ja opittu asia syvenee ja monipolvistuu.

Lisää sisältöä valmentavaan otteen tarkasteluun tarjosi keskustelu kokeneen coachin kanssa. Olimme uteliaita, mikä häntä innostaa työssään. Vastaus kiteytyi pitkälti siihen, miten auttaa keskustelukumppanin ajattelua ja kiinnostuksen löytämistä kysymyksillä ja kuuntelulla, ja kuinka yksinkertaistaa tätä mahdollisimman paljon. Hyvä avaava kysymys voi olla yksinkertaisuudessaan: What´s on your mind? Yksinkertaistaminen on rönsyjen karsimista ja taitoa nähdä, minkä yli hypätä löytääkseen ytimen. Tiukkojen tavoitteiden sijaan coachimme paneutui suuntaan ja askeliin.

Musiikkialan kokemuksissa keskeistä olivat avoimet platformit, informaali oppiminen ja toimijuuden vahvistaminen. Sama vahvistui Suomen Lontoon kulttuuri-instituutissa käydessämme. Keskustelut instituutissa tukivat muistakin käynneistä saatua ajattelumaailmaa: toimitaan yhdessä luoden toimintamahdollisuuksia ja keskustelun areenoita erilaisille toimijoille, konkreettisia asioita tehden.

Valinnoilla on merkitystä. Kaikissa vierailukohteissamme nousi esille positiivisen tuen vaikutus tulokseen. Posiitiivisen psykologian vaikutus näkyy myös henkilöstön arvioinnissa, jossa siirrytään enemmän heikkouksien kehittämisestä vahvuuksien tunnistamiseen ja niiden vahvistamiseen. Pitkään kansainvälistä konsultointityötä tehnyt keskustelukumppanimme näki tämän valinnan poikineen uudenlaista, eteenpäin vievää keskustelukulttuuria työyhteisössään.

Viimeisenä kohteena tutustuimme Itä-Lontoon yliopistossa coachingin maisteriopintoihin.  Opiskelijat ovat enimmäkseen kokeneita toimijoita, jotka tulevat täydentämään olemassa olevia vahvuuksia. Opinnoissa syvennyttiin yhteen neljästä teemasta: coaching in education, health-based coaching, leadership coaching tai career coaching. Koulutuksen johtaja William Pennington summasi heidän asiakaskuntansa tarpeita seuraavasti. ”Ne, jotka ovat nyt busineksessa, haluavat luovuutta. Luovan alan ihmiset haluavat puolestaan oppia tekemään bisnestä.” Hän näki, että erityisen suuri potentiaali coachingilla on terveyssektorilla. Myös ohjelman vetäjien omat työurat poikkesivat totutusta. He työskentelevät puolipäiväisesti yliopistolla ja puolipäiväisesti coacheina. Näin teoria ja käytäntö käyvät vuoropuhelua monin tavoin.

Vierailun innostamana yhdelle meistä tarttui kirjakaupasta matkaan mukaan tunnetun koulutusasiantuntijan Sir Ken Robinsonin kirja “How Your Passion Changes Everything”. Kun kehittäjänä tukee muiden vahvuuksia, olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään, mikä on oma ammatillinen intohimo, mitkä omat vahvuudet ovat ja kuinka hyvää huolta niistä pitää itse. Ja miten omat vahvuudet ja innostus voi säteillä kaikkeen, mitä tekee!

Hienosta Erasmus-matkasta tyytyväisenä, koko tiimin puolesta

Kerttu Autio, TSE exe, Turun yo & Mari Juote ja Leena Rasanen, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Helsingin yo