Perheet pandemian keskellä – mitä tutkimusnäyttö sanoo perheiden hyvinvoinnista?

COVID-pandemian alettua ryhmässämme virisi ajatus, että FinnBrain-aineistossa olisi sekä hyvä mahdollisuus että ehkä jopa velvollisuuskin seurata, mitä perheille kuuluu pandemian edetessä. Tästä ajatuksesta syntyi FinnBrain-tutkimuksen koronaosatutkimus, jossa selvitettiin mm. perheiden psyykkistä hyvinvointia ja jaksamista useaan otteeseen pandemia-aikana. Osatutkimuksessa kerättiin myös hiusnäytteitä, joista voitaisiin arvioida vanhempien ja lasten fysiologista stressitasoa pandemia-aikana.

Nyt, noin kolme vuotta pandemian alettua, meillä on yleiskuva sekä kansainvälisestä että suomalaisten perheiden voinnista korona-aikana. Oman aineistomme etuna on ollut etenkin pitkittäisyys: meillä on ollut tietoa siitä, miten vanhemmat ja lapset voivat ennen koronaa, ja seurasimme vanhempien vointia kyselyin keväästä 2020 kesään 2021 useammalla kyselypisteellä.

Mitä sitten tiedetään perheiden, tai tarkalleen ottaen vanhempien ja lasten, voinnista pandemian keskellä?

Aikuisväestössä kansainvälisten katsausten perusteella mielenterveydessä ilmeni heikkenemistä etenkin pandemian alkuvaiheessa. Pienten lasten hoitaminen kotona tunnistettiin erityiseksi riskitekijäksi. Pandemian alussa pienten lasten ja etätöiden kanssa tasapainoilu sekä lasten sairastelun aiheuttamat haasteet arjelle olivatkin lapsiperheissä varmasti ennennäkemättömiä. Sama ilmiö näkyi myös FinnBrain-aineistossa, jossa 4-8 -vuotiaiden vanhempien masennus- ja ahdistusoireet lisääntyivät selvästi pandemiakeväänä 2020 verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan (Nolvi ym., 2021). Vanhempien uupumus verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan oli myös merkittävästi voimakkaampaa 26 eri maassa, mukaan lukien Suomessa (van Bakel ym., 2022).

Pidemmällä aikavälillä yleisväestössä ja länsimaissa pandemian mielenterveysvaikutukset näyttävät keskimääräisesti kuitenkin tasoittuneen, eli keskimäärin mielenterveyden heikkeneminen on ollut vähäistä. Kiinnostuksen kohteena onkin ollut, ketkä ovat niitä aikuisia tai vanhempia, jotka voivat heikoimmin. Olemme vielä vertaisarvioinnissa olevassa tutkimuksessamme havainneet, että esimerkiksi vanhemman omat temperamenttipiirteet ja coping-keinot pandemian alussa olivat myös yhteydessä pitkäaikaiseen masennusoireiden tasoon vuonna 2020 (Li ym., arvioitavana).

Lasten ja nuorten psyykkinen vointi taas näyttäisi liittyvän voimakkaasti muun muassa siihen, minkä ikäisestä lapsesta on kyse. FinnBrain-tutkimuksen pitkittäisseurannassa 5-8 -vuotiailla lapsilla havaittiin pandemian alussa lisääntymistä vanhempien arvioimissa psyykkisissä oireissa ja etenkin käyttäytymisoireissa (Nolvi ym., 2023). Tämä nousu kuitenkin tasoittui kevään 2020 jälkeen ja oireet vastasivat lopulta pandemiaa edeltävää tasoa. Lasten uniongelmat jopa vähenivät aineistossamme pandemian alettua. Vanhempien kokema masennus- ja ahdistusoireilu oli tosin vahva lasten oireilun selittäjä, ja kun se otettiin huomioon, ei esimerkiksi vanhemman kokemilla rajoituksilla tai muilla pandemiaan liittyvillä stressitekijöillä ollut enää suoraa yhteyttä lapsen oireisiin.

Pienillä ja kouluikäisillä lapsilla tutkimusnäyttö maailmalta on samansuuntaista: pitkäkestoisesti lisääntyneitä oireita ei kriisistä huolimatta ole havaittu. Tätä voidaan pitää hyvänä uutisena lasten kehityksen kannalta. Laaja näyttö pitkittäisvaikutuksista lasten kehitykselle on kuitenkin vielä vähäistä.

Lisäksi myös lasten yksilöllisissä riskitekijöissä on vaihtelua. Pandemian alkuvaiheen oireilun riskitekijöiksi on tunnistettu mm. päivärytmien puute, naissukupuoli, liiallinen altistuminen koronauutisoinnille, aiemmat mielenterveyteen liittyvät haasteet ja perheenjäsenen jatkuva altistuminen koronavirukselle työssään (ks. Kuva, Panchal ym., 2021). Myös poikkeustilan ja rajoitusten tiukkuudella on näyttänyt olevan merkitystä ainakin vanhempien uupumukselle, joka on riskitekijä lasten voinnille (van Bakel ym., 2022): tässä vertailussa Suomen koronatilanne on ollut rauhallinen ja mahdollistanut mm. lasten koulun- ja vanhempien työssäkäynnin melko hyvin.

Kuva. Tunne-elämän oireilun riski- ja suojaavat tekijät lapsilla ja nuorilla pandemian alussa Panchalin ym. (2021) katsauksen mukaan. Kuva on jaettu sen tekijänoikeuksien haltijan luvalla CC-BY-4.0 -lisenssin mukaisesti (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/)

Nuoruusikä on lisäksi yksi merkittävä oireilun riskitekijä – eli korona on kohdellut etenkin nuoria ja nuoria aikuisia kovemmin kuin muita ikäryhmiä. Tämä liittynee nuoruusiän erilaisiin kehitystehtäviin ja puskuritekijöihin verrattuna pienempiin lapsiin. Nuorilla sosiaaliset kontaktit vertaisiin ja itsenäinen liikkuminen kodin ulkopuolella ovat keskeisiä suotuisan kehityksen kannalta. Pienemmillä lapsilla taas itsesäätely on voimakkaammin riippuvaista vanhemman läsnäolosta ja voinnista. Tämän vuoksi pandemia on saattanut jopa lisätä perheiden ja pienempien lasten resilienssiä yhdessä vietetyn ajan lisääntyessä – toki tämä pitää paikkansa myös monilla nuorilla, jotka ovat saattaneet kokea esimerkiksi koulunkäynnin hallinnan helpommaksi kotoa käsin (Soneson ym., 2022; Kiuru, 2022).

On tärkeää tunnistaa myös lasten oireilulta suojaavia tekijöitä. Kansainvälisen kirjallisuuden perusteella niitä ovat mm. perheenjäsenten hyvä keskusteluyhteys, päivärytmit, lapsen saama sosiaalinen tuki ja vapaa-ajan viettomahdollisuudet (ks. Kuva, Panchal ym. 2022). Kiinnostus näihin suojaaviin tekijöihin onkin mielenkiintonamme koronaosatutkimuksessa jatkossa. Tavoitteenamme on tulevissa töissä selvittää esimerkiksi, miten hiuksesta määritetyt stressihormonitasot ennustivat pitkäaikaista oireilua yksilöillä ja perhetasolla. Lisäksi tutkimme, miten korona-ajan oireilu on yhteydessä lasten kehitykseen 9,5 vuoden iässä – aineisto, jota juuri keräämme; ja millaisia yksittäisiin lapsiin ja perheisiin liittyviä suojaavia tekijöitä voidaan tunnistaa.

Saara Nolvi, FT, kehityspsykologian dosentti, psykologi
Erikoistutkija (Sr.), InterLearn-huippututkimusyksikkö
Psykologian ja logopedian laitos sekä FinnBrain-tutkimus

Kirjallisuutta:
IIPB Consortium [Van Bakel., H. ym.]. (2022). Parental burnout across the globe before and after the COVID-19 pandemic. International Perspectives in Psychology: Research, Practice, Consultation.

Nolvi, S., Karukivi, M., Korja, R., Lindblom, J., Karlsson, L. & Karlsson, H. (2021). Vanhempien masennus- ja ahdistusoireet lisääntyivät COVID-19-pandemian alkuvaiheessa – FinnBrain-syntymäkohorttitutkimus. Duodecim Lääketieteellinen Aikakauskirja 137(11), 1203-10. https://www.duodecimlehti.fi/duo16165

Nolvi, S., Paavonen, E.J., Korja, R., Pelto, J., Karukivi, M., Tuulari, J.J., Karlsson, H. & Karlsson, L. (painossa). Course of Child Social–Emotional and Sleep Symptoms, Parental Distress and Pandemic-Related Stressors during COVID-19. Development and Psychopathology.

Panchal, U., de Pablo, P.S., Franco, M., Moreno, C. Parellada, M., Arango, C., Fusar-Poli, P. (2021). The impact of COVID‑19 lockdown on child and adolescent mental health: systematic review. European Child & Adolescent Psychiatry. https://link.springer.com/article/10.1007/s00787-021-01856-w

Soneson, E., Puntis, S., Chapman, N., Mansfield, K. L., Jones, P. B., & Fazel, M. (2022). Happier during lockdown: a descriptive analysis of self-reported wellbeing in 17,000 UK school students during Covid-19 lockdown. European Child & Adolescent Psychiatry. https://doi.org/10.1007/S00787-021-01934-Z

Sorkkila, M., & Aunola, K. (2022). Resilience and parental burnout among Finnish parents during the COVID-19 pandemic: Variable and person-oriented approaches. Family Journal, 30, 139–147.