Silakka muuttuvassa ympäristössä
Ympäristömuutosten indikaattorilaji
Merilajiksi silakka on yllättävän hyvin sopeutunut Itämeren alhaiseen suolapitoisuuteen ja vaihteleviin ympäristöoloihin – laji lisääntyy lähes läpi koko Itämeren ja sen ominaisuuksissa tavataan Itämeren ääripäiden välillä paljon vaihtelua.
Maantieteellisen vaihtelun lisäksi silakan ominaisuudet ovat viime vuosikymmenien aikana muuttuneet ilmastonmuutoksen seurauksena. Esimerkiksi koon pieneneminen kertoo suuresta muutoksesta paitsi kalakannassa myös meren tilassa.
Lajin sisällä havaittu vaihtelu tarjoaa tutkimukselle mahdollisuuksia selvittää silakan sopeutumista ympäristömuutoksiin. Toisaalta se luo myös haasteita kalakannan hoidolle ja seurannalle, sillä populaatioiden tila voi vaihdella suurestikin Itämeren osa-alueesta riippuen.
Silakka sopeutuu muuttuvaan ympäristöön
Silakan koon pienemisen eli kasvun hidastumisen pääsyynä on pidetty Itämeren suolapitoisuuden laskua, ja vaikutusmekanismien on katsottu kytkeytyvän ensisijaisesti ravintokilpailun muutoksiin ja ravinnon laadun ja määrän heikentymiseen. Ulappavesien kalana silakka käyttää ravinnokseen eläinplanktonia (hankajalkaisia ja vesikirppuja), halkoisjalkaisia (massiaisia) ja katkoja.
Vaikka ravinnon saannilla on selkeä merkitys kasvunopeuden kannalta, kalojen kasvua säätelevät myös monet muutkin tekijät kuin ravinto, eikä havaittuja muutoksia voida selittää pelkästään ravinnon vähäisyydellä tai heikentyneellä laadulla. Silakan kasvumuutosten taustalla onkin todennäköisesti monimutkainen fysiologinen prosessi, joka on kalan sisäsäätelyjärjestelmän ohjaama.
Kasvun hidastuminen voi tapahtua monin eri tavoin, koska kasvuhormonin eritystä säätelevät useat eri hormonit. Yksi näistä tekijöistä on kilpirauhashormonit T3 (trijodityroniini) ja T4 (tyroksiini), jotka keskeisesti liittyvät myös kalojen osmoregulaation eli nestetasapainon säätelyyn. Tutkimustemme viittaavat myös siihen, että silakan kilpirauhashormonitasoissa on tapahtunut muutoksia viime vuosikymmenien aikana meriveden makeutumisen ja talvien lämpenemisen myötävaikutuksesta. Hormonitasojen yhteyttä kasvuun ei kuitenkaan ole vielä tutkittu.
Tutkimusaineistomme viittaa siihen, että muuttuvissa ympäristöolosuhteissa silakka siirtää resurssejaan kasvusta lisääntymistuotteiden valmistamiseen, mutta todennäköisesti energiaa kuluu myös kasvaneen osmoregulaatiotarpeen tyydyttämiseen. Tämä on erityisesti isokokoisten silakoiden ongelma, koska energian kulutus kasvaa kalan koon kasvaessa. Tämän valossa kalojen on tarkoituksenmukaista pienentää ruumiinkokoaan, koska tällöin aineenvaihdunnan kokonaiskustannukset vähenevät ja resursseja jää myös lisääntymiseen. Havaintomme viittaavatkin siihen, että kalat käyttävät nykyään lähes kaikki resurssinsa lisääntymiseen ensimmäisten kasvuvuosien jälkeen.
Hieman yleistäen voidaankin sanoa, että silakka on nykyisin kääpiöitynyt laji, joka elää pitkään ja lisääntyy joka vuosi pitkän elämänsä aikana. Strategia on todennäköisesti sopeuma vaihtelevaan ympäristöön – kannattaa lisääntyä joka vuosi edes vähän, sillä näin on mahdollista lisätä todennäköisyyttä, että joku jälkeläisjoukosta menestyy. Voi myös olla, että Itämeren nykyiset ympäristö-olosuhteet suosivat hitaasti kasvavien yksilöiden yleistymistä populaatiossa. Tutkimuksissa olemme esimerkiksi havainneet, että kalan koko on yhteydessä munan laatuun, ja että munan laatu oli parhaimmillaan 15-17 cm pituisilla kaloilla. Tutkimus tältä osin on kuitenkin vielä kesken.
Valikoituja aiheeseen liittyviä tutkimuksia
- Rajasilta, M., Mäkinen, K., Ruuskanen, S. Hänninen, J., Laine, P. (2021) Long-term data reveal the associations of the egg quality with abiotic factors and female traits in the Baltic herring under variable environmental conditions. Frontiers in Marine Science; Marine Fisheries, Aquaculture and Living Resources. https://doi.org/10.3389/fmars.2021.698480.
- Rajasilta, M., Hänninen, J., Laaksonen, L., Laine, P., Suomela, J. P., Vuorinen, I., & Mäkinen, K. (2018). Influence of environmental conditions, population density, and prey type on the lipid content in Baltic herring (Clupea harengus membras) from the northern Baltic Sea. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences, (999), 1-10.
- Vuorinen, I., Hänninen, J., Rajasilta, M., Laine, P., Eklund, J., Montesino-Pouzols, F., … & Dippner, J. W. (2015). Scenario simulations of future salinity and ecological consequences in the Baltic Sea and adjacent North Sea areas–implications for environmental monitoring. Ecological indicators, 50, 196-205.
- Rajasilta, M., Eklund, J., Hänninen, J., Vuorinen, I., & Laine, P. (2015). Female Baltic herring Clupea harengus allocate resources from growth to reproduction in poor feeding conditions. Journal of Fish Biology, 86(2), 575-591.
- Rajasilta, M. Eklund, J., Laine, P., Jönsson, N. & Lorenz, T. 1999. Intensive monitoring of spawning populations of the Baltic herring (Clupea harengus membras L.). Final report of the study EU 96-068.74 p + annexes.