Vuosi 2025 – mitä havaitsimme ja mitä seuraavaksi

Vuosi 2025 toi mukanaan paitsi uusia yhteistöitä, myös ison menetyksen sekä toisaalta merkittävää edistystä sekä kenttä- että laboratoriotöissä.

Tammikuussa koimme suuren menetyksen, kun silakkaprojektin perustaja ja pitkäaikainen ydintoimija, dosentti Marjut Rajasilta, menehtyi. Hänen panoksensa silakkatutkimuksen edistymiseen oli hankkeen alusta lähtien keskeistä, ja jatkamme silakkatutkimusta hänen luomansa perustan pohjalta. 

Vuoden suurin kenttätyöponnistus toteutettiin huhti–kesäkuun aikana Saaristomerellä. Silakkanäytteet kerättiin kutupaikkojen läheisyyteen viedyistä tutkimusrysistämme, ja niistä mitattiin laaja joukko biologisia ominaisuuksia. Kevät oli lämmin ja kutu alkoi varhain. Vaikka rysät laskettiin veteen huhtikuussa, oli kutu todennäköisesti alkanut jo aiemmin. Rysät tarkistettiin vähintään kaksi kertaa viikossa, ja näyte kerättiin aina kun se oli mahdollista. Viimeiset näytteet saatiin kesäkuussa ennen juhannusta. Yhteensä kutukauden aikana saimme kerättyä 1180 silakkaa, mikä ylitti kaudelle asetetun tavoitemäärän. Kerättyjen kalojen keskipituus oli 15,4 cm (vaihteluväli 11,6–21,6 cm), keskipaino 23,1 g (9,1–81,8 g) ja keski-ikä 4 vuotta (vaihteluväli 1–16 vuotta). Tulokset ovat pitkälti linjassa aiempien seurantavuosien tulosten kanssa. Alla mainittujen tahojen myöntämien lahjoitusten ansiosta olemme pystyneet jatkamaan myös eri vuodenaikoina ja alueilta kerättyjen lisänäytteiden käsittelyä.

Tutkimusavustajilla oli jälleen keskeinen rooli kesän töissä. Aarne, Laura, Mikko ja Tuuli osallistuivat kesän aikana niin kenttänäytteenottoon, laboratorioanalyyseihin kuin aineiston hallintaan liittyviin töihin. Syyskuussa ryhmäämme liittyi myös uusi väitöskirjatutkija Max Tallberg. Hänen väitöskirjansa keskittyy silakan vaellusreitteihin ja synnyinalueisiin Pohjois-Itämerellä hyödyntämällä otoliittien mikrokemiallista analyysiä. Väitöskirjaa ohjaavat Katja Mäkinen sekä Yvette Heimbrand Ruotsin maatalousyliopistosta (SLU Aqua). Tällä hetkellä hankkeessa on työn alla myös neljä Pro gradu -tutkielmaa ja yksi kandidaatintutkielma. Näiden töiden kautta saadaan uutta tietoa muun muassa koiraiden lisääntymisominaisuuksista, silakan genetiikasta, iänmääritysmenetelmistä sekä mädin kuolleisuudesta Airistolla.

Ikä on keskeinen ominaisuus kalatutkimuksessa, ja siksi otoliiteista tehtävä iänmääritys on tärkeä osa seuranta- ja tutkimustoimintaamme. Keväällä osallistuimme SLU:n johtamaan iänkalibrointiharjoitukseen, joka tarjosi paitsi koulutusta, oli myös tärkeä iänmääritystemme tarkkuuden kannalta. Harjoitus sujui hyvin ja vuoden 2025 aikana olemme käsitelleet/ikämäärittäneet jo yli 2000 otoliittia.

Kenttätyön ja opinnäytteiden ohella olemme edistäneet useita käsikirjoituksia, jotka käsittelevät muun muassa emokalavaikutuksia, lisääntymisominaisuuksia sekä silakoiden ravinnonkäyttöä Selkämerellä. Vuoden aikana toteutimme myös kolme tutkimusvierailua Ruotsiin, mikä vahvisti yhteistyötä eri tutkimusryhmien kanssa. Katja Mäkinen osallistui lisäksi WWF:n ja Coalition Clean Baltic -verkoston järjestämään silakkatyöpajaan Ahvenanmaalla 8.–9. lokakuuta, jossa keskusteltiin Selkämeren silakkakannan tilasta yhdessä eri sidosryhmien kanssa. Vuosi tarjosi runsaasti myös muita mahdollisuuksia koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen ryhmän sisällä.

Seuraavaa vuotta kohti siirryttäessä jatkamme täysipainoisesti silakan vaellus- ja synnyinalueita koskevan hankkeen parissa, jonka tukemista jatkaa vuonna 2026 Weisell säätiö. Saaristomeren Kalaleaderilta (Skärgårdshavets fiskeleader) saamamme tuen avulla käynnistämme lisäksi kaksivuotisen pilottihankkeen, jossa tutkitaan silakan kutualueille soveltuvia kunnostusmenetelmiä Airiston ja Mynälahden alueilla. Osana hanketta toteutamme kutupaikkakartoituksia Mynälahdella, jossa silakan kutupaikat ovat toistaiseksi puutteellisesti dokumentoituja. Vuoden 2026 kutukauden suunnittelu on jo käynnissä, ja odotettavissa on jälleen intensiivinen kenttäjakso keväällä.

Lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat tukeneet työtämme vuoden 2025 aikana. Liedon Säästöpankkisäätiön myöntämä avustus mahdollisti jälleen seurantatoimintamme jatkumisen, ja Weisell säätiön myöntämä tutkimusavustus on ollut keskeisessä roolissa otoliittitutkimuksemme edistymisessä. Paraisten kaupunki, Salmonfarm Ab, Selkämeren Jää Oy, Uudenkaupungin kaupunki, Uudenkaupungin Kalanlajittelukeskus, Taivassalon kunta, Kustavin kunta sekä Suomen Ammattikalastajaliitto ovat lisäksi antaneet silakkatutkimukseemme arvokkaita lahjoituksia, mitkä ovat mahdollistaneet kahden tutkimusavustajan työn jatkumisen myös kenttäkauden ulkopuolella.

Tutkimusryhmän puolesta,
Katja Mäkinen (Erikoistutkija, hankkeiden vetäjä)