Monipuolisia kieli- ja kulttuuritaitoja tarvitaan kestävän kehityksen periaatteiden edistämisessä
Mareen Patzelt, Salla-Riikka Kuusalu & Minna Maijala
Keski-ikäinen mies tuli hiljattain pyytämään apua saksalaisessa junassa. Hän pyysi apua lippunsa kanssa, jossa oli ilmeisesti väärä määränpää, ja osoitti kännykkäänsä. Siinä luki kyrillisten kirjainten välissä saksaksi paikan nimi, johon hän oikeasti halusi päästä. Koska miehelle vaikutti olevan vaikea ilmaista ongelmansa englanniksi, kysyimme häneltä, osaisiko hän jotain muuta kieltä kuin englantia. Hieman toivottomalla ilmeellä hän vastasi englanniksi: ”Kyllä, suomea”. Olimme kaikki yhtä yllättyneitä siitä, että juuri suomi olikin meidän yhteinen kielemme, joka auttoi meitä yhtäkkiä kommunikoimaan tehokkaasti. Mies pystyi selittämään ongelmansa tarkemmin, me pystyimme antamaan hänelle tarkempia neuvoja ongelman ratkaisemiseksi, ja lopuksi juttelimme vielä hetken arkipäiväisistä asioista, ennen kuin lähdimme kaikki tyytyväisinä jälleen omille teillemme. Tämän jälkeen istuimme junassa ja mietimme, kuinka usein joudumme selittämään, miksi olimme opiskelleet saksaa tai suomea vieraana kielenä, sillä ”Kaikkihan osaavat kuitenkin englantia”. Ja nyt selvisimme kuitenkin nimenomaan suomen kielellä.
Globalisoituneessa maailmassa kulttuurienväliset kontaktit edellyttävät yhä enemmän viestintätaitoja ja kommunikatiivisia strategioita erilaisten ihmisten kanssa toimiessa. Ihmiset, joita kohtaamme jokapäiväisessä elämässä, eivät ole enää homogeeninen ryhmä. He ovat usein monikielisiä yksilöitä, joilla on erilaisia kulttuurisia, sosiaalisia ja kielellisiä taustoja. Kaikilla heistä ei ehkä ole ollut tilaisuutta oppia mitään vierasta kieltä, eivätkä kaikki ole opiskelleet nimenomaan englantia vieraana kielenä. Ihmiset, joilla on maahanmuuttohistoria, puhuvat todennäköisemmin äidinkielensä lisäksi sen maan kieltä, johon he ovat muuttaneet. He saattavat puhua myös englantia, mutta tätä ei voida automaattisesti olettaa. Kohtaaminen junassa olleen miehen kanssa olisi ollut paljon vähemmän onnistunut, jos emme olisi osanneet (niin sanottua) ”pientä kieltä”.
Englantia puhutaan ja opiskellaan paljon eri puolilla maailmaa, ja Suomessakin muiden vieraiden kielten suosio on vähentynyt opiskelijoiden keskuudessa. Monen virallisen kielen ansiosta monikielisyyttä on kuitenkin perinteisesti arvostettu Suomessa, ja eurooppalainen kielipolitiikkakin on jo jonkin aikaa pyrkinyt edistämään alueensa monikielisyyttä niin, että jokainen puhuisi oman kielensä lisäksi kahta vierasta kieltä. Silti suomalaiset opiskelevat vähemmän vieraita kieliä kuin ennen. Mitä enemmän globalisaatio etenee, sitä enemmän kansallisvaltioiden rajat hämärtyvät. Kestävä kehityskään ei ole vain yksittäisten valtioiden tavoite, vaan se vaatii onnistuakseen yhteistyötä yli maiden, kielten ja kulttuurien rajojen. Yhteistyön onnistuminen edellyttää onnistunutta viestintää, jota meidän on harjoiteltava sellaisten ihmisten kanssa, joilla on erilainen kielellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen tausta kuin meillä itsellämme. Tätä varten tarvitsemme taitoja, joita voimme hankkia muun muassa kielikurssien ja itsenäisen kieltenopiskelun kautta.
Tuomme kommunikaatioon omat arvomme, kulttuuriset käytäntömme ja ajattelutapamme. Vieraita kieliä opiskelevat ihmiset eivät käsittele vain uutta kielioppia ja sanastoa, vaan tutustuvat kielen ohella myös ajattelutapoihin ja kulttuurisiin erityispiirteisiin, jotka osaltaan edistävät onnistunutta vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa heidän taustoistaan riippumatta. Myös internetistä on tulossa yhä enemmän osa jokapäiväistä elämää kaikkialla maailmassa. Tarvitsemme eri kielten taitoja myös virtuaalimaailmassa, jotta voidaan hoitaa kansalaisvelvollisuutemme ja laajentaa omaa horisonttia.
Eettisesti kestävä kielten opetus -tutkimushankkeessa olemme laatineet monitieteisen mallin kestävää kehitystä tukevalle kieltenopetukselle (transformative language teaching for sustainability, ks. Maijala ym. 2023). Mallissa hyödynnetään kieltenopetuksessa yleisesti käytettyjä menetelmiä sekä kieltenopetuksen ja oppimisen teoriaa ja linkitetään ne kestävyyskasvatukseen. Mallin avulla kieltenopettajat voivat tunnistaa opetuksessaan kestävän kehityksen tavoitteita ja menetelmiä, joiden kautta kestävyyskasvatusta voidaan integroida kieltenopetukseen. Kestävyyskasvatusta tukevat mm. kieltenopetuksessa keskeiset vuorovaikutuksellisen työtavat, jotka edistävät kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista demokratiataitojen harjoittelua. Mallissa lähdetään liikkeelle siitä, että kieltenopettajaa voi auttaa tunnistamaan kestävän kehityksen sisällöt omassa opetuksessaan. Tätä kautta hän voi taas puolestaan auttaa opiskelijaa tunnistamaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia teemoja kieltenopetuksessa, vaikka kestävä kehitys ei olisikaan opetuksen keskiössä.
Kriisien yleistyessä kieli- ja kulttuuritaitojen merkitys kasvaa entisestään. Kielten oppiminen ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen kuuluvat olennaisesti demokraattiseen kasvatukseen. Kielten opiskelu ja oppiminen tarjoavat työkaluja monimuotoisuuden, monikielisyyden ja moniarvoisuuden kohtaamiseen ja niillä onkin keskeinen rooli, kun rakennetaan yhdenvertaisempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa sekä parempaa tulevaisuutta.
Kirjallisuutta:
Minna Maijala, Niklas Gericke, Salla-Riikka Kuusalu, Leena Maria Heikkola, Maarit Mutta, Katja Mäntylä & Judi Rose (2023): Conceptualising transformative language teaching for sustainability and why it is needed, Environmental Education Research, DOI: 10.1080/13504622.2023.2167941
Kuva: Salla-Riikka Kuusalu