Mielenterveellistä ruokailua?

1.10.2021 heivuorutufi

Olen juuri istuutunut alas lounasseurani kanssa. Lautasella on värikäs annos, joka tuoksuu herkulliselta. Maistuvan aterian äärellä alkaa vilkas keskustelu. Se seikkailee sulavasti aihepiiristä toiseen ja piirtää molempien keskustelijoiden suupielet ylöspäin.

Bling! Puhelin kassissa piippaa. Se on äänimerkki, joka keskeyttää lauseen ja saa kurottamaan puhelimeen. Yhtäkkiä lounasseurani onkin jo uppoutunut viestittelyyn. Kuluu tovi ja toinenkin. Minä odotan.

Sanotaan, että ruoka tuo ihmisiä yhteen. Sanontaa voisi täydentää toteamalla, että ruoka tuo ihmisiä yhteen ruokailulle omistettuun paikkaan. Se, mitä tässä paikassa teemme, vaikuttaa siihen, syntyykö ihmisten välille todella yhteys ruoan äärellä.

Ruokakulttuuri on merkityksiltään monivivahteinen. Ruoka ei vain ravitse fyysistä kehoa ja edistä jaksamista, vaan yhdessä syöminen parhaimmillaan lujittaa sosiaalisia suhteita, luo emotionaalisia siteitä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Ruokailun erityislaatuisuus ilmenee sen kyvyssä rakentaa paitsi ihmisiä, myös ihmisten jakamia sosiaalisia maailmoja.

Itsestään tuo kaikki ei kuitenkaan tapahdu. Tarvitaan sitä, että ruoan äärellä olemme läsnä ja kuuntelemme toisiamme. Tarvitaan tahtoa pitää kiinni yhteisestä ajasta. Kalentereihin sovittu lounashetki on arvokas mahdollisuus vaihtaa kuulumisia ja rakentaa välittämisen ilmapiiriä.

Mielen päällä –hankkeessa edistetään opiskelijoiden jaksamista ja mielenterveellistä opiskelukulttuuria. Hankkeessa käynnistettiin syyskuussa tukiopiskelijatoiminta, jonka ydinideana on tarjota opiskelijoille matalan kynnyksen keskusteluapua Turun kauppakorkeakoulusta lähtöisin olevaa vertaistukimallia mukaillen. Lisäksi hanke on järjestänyt kuluneen vuoden aikana mielenterveyskoulutuksia niin henkilökunnalle kuin opiskelijoillekin. Tavoitteena on, että puheeksi ottamisen käytännöt omaksutaan osaksi korkeakouluyhteisön arkea eikä kukaan jää yksin huoliensa kanssa.

Puheeksi ottaminen on yksinkertaisimmillaan kuulumisten kysymistä ja mielen päällä olevista asioista toiselle kertomista. Siinä keskeistä on tuntojen jakaminen. Tunteiden sanoittaminen ei ole aina helppoa, mutta puheeksi ottamista harrastamalla vuorovaikutustaidoissa voi kehittyä. Puheeksi ottamista on sekin, että puhelimen näytöllä tanssivia sormia aikansa seurattuaan rohkenee sanoa ääneen: ”Meneeks sulla vielä pitkään? Haluaisin jatkaa keskustelua kanssasi.”

Lounaspöydän toisella puolella puhelin sujahtaa nopeasti takaisin kassiin. Kyseessä on pieni teko, joka pahoittelujen kera merkitsee minulle tuossa hetkessä paljon. Tilanne on hyvä muistutus siitä, että mielen hyvinvoinnin tukeminen arjessa on pieniä tekoja, joilla on suuri merkitys.

Opiskelijaruokailu tuo ihmisiä yhteen ja jos niin päätät, myös yhteyteen toistensa kanssa. Tee mielenterveellinen teko: Anna puhelimesi olla. Keskity kanssaihmiseen.