Mielenterveydestä sarjakuvan muodossa: Miltä tuntuu ja näyttää hulluus? Millaista on olla vähän sekaisin?

Viivi Rintasen (s. 1990) toinen teos Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta (2020) kertoo sarjakuvan keinoin mielenterveydestä ja erityisesti sen järkkymisestä. Teos on koottu Rintasen saamista tuntemattomien henkilöiden tarinoista sekä hänen omasta kamppailustaan mielenterveyden kanssa.

Tarinat antavat toivoa, mutta ovat myös realistisia. Yleistunnelma tarinoissa on synkkä, ja teoksessa vallitseva avoimuus ilmenee varsin vaikeina aiheina. Mielenterveysongelmia ei romantisoida eivätkä yksittäiset sarjakuvat ole aina perinteisiä selviytymistarinoita. Itselleni tärkein anti teoksessa olikin enemmän se, että mielenterveyden ongelmien kanssa on mahdollista oppia elämään.

Teos pureutuu kuvan keinoin, monesta näkökulmasta siihen, millaista on elää mielenterveyden häiriön kanssa. Tarinat eivät pyri määrittelemään vaan enemmänkin kuvaamaan yksittäisiä kokemuksia. Aiheet teoksessa liikkuvat masennuksesta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä vanhemman alkoholismiin sekä syömishäiriöihin. Kaikki kokemukset ovat subjektiivisia. Lisäksi kirja tuo esiin toisen tärkeän näkökulman, mielenterveyden ongelmista kärsivien läheisten. Millaista on olla sairastuneen tukena? Mitä jos läheiset eivät pystykään tarjoamaan tukea?

Rintasen tyyli kuvittajana on maalauksellinen, ja kokoelma on myös kuvien tasolla kiehtova. Vielä tärkeämpää kuvituksessa on kuitenkin se, kuinka se pyrkii visualisoimaan tunteita, jotka mielenterveyden häiriöihin liittyy. Tietyllä tavalla kuvien ja värien kautta tunteet valtaavat kokonaisia sivuja. Tarinoiden väleihin Rintanen onkin sijoittanut vesivärimaalauksia, joilla hän on pyrkinyt hahmottamaan omia tunteitaan.

Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta antaa kaiken muun ohella lukijalleen tietoa, käsityksen siitä, millaista on saada ja vastaanottaa apua. Teoksen kehyskertomuksessa Viivi aloittaa terapiaprosessin, ja kirjan edetessä myös tämä prosessi etenee. Muiden tarinoiden kautta Viivi alkaa purkamaan omaa lankakeräänsä, jona hän lapsuuden muistojaan kuvailee. Ehkä myös lukija voi toisten tarinoiden kautta löytää jotain itsestään ja käsityksestään mielenterveyteensä.

Anni L.

Tukiopiskelija