Opintopsykologi Louise Hellström kävi opiskelunurkassa puhumassa ajanhallinnasta ja allekirjoittanut nappasi neuvot talteen kaikille jaettavaksi.
Mikä ihmeen 8–8–8?
Vuorokauden voi jakaa karkeasti kolmeen osaan, työhön/opiskeluun, vapaa-aikaan ja lepoon, jonka pohjalta oman ajankäytön tarkastelun voi aloittaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että olemme jokainen erilaisia ja esimerkiksi unentarve tai liikkumiseen käyttämämme aika ovat yksilöllisiä. Lisäksi tulemme kaikki erilaisista lähtökohdista, ja toisinaan töitä on ehkä paiskittava vapaa-ajan kustannuksella. Tärkeintä kuitenkin on, että oppisimme jokainen löytämään itsellemme toimivimman yhdistelmän työtä, lepoa ja viimeisimpänä muttei lainkaan vähäisimpänä vapaa-aikaa.
Ainakin sata asiaa tekemättä, vai?
Siltä se ainakin usein voi tuntua. Uusi periodi häämöttää edessä, kasa kursseja hämärine ohjeineen ja tehtävineen kummittelee mielessä, jääkaapin oveen isketty muistilappu muistuttelee hammaslääkäristä, ja kavereiden kesätyöpuheet nostattavat tuskaisan hien otsalle. Mitä tehdä?
Louise neuvoo aloittamaan listaamalla ylös kutakin kurssia koskevat tehtävät, päivämäärät ja niiden suorittamiseen tarvittavan ajan. Mitkä ovat pakollisia tehtäviä, mitkä mahdollisesti vapaaehtoisia ja paljonko aikaa esimerkiksi esseen kirjoittamiseen tai tenttimateriaalien sisäistämiseen kannattaa varata. Voi myös olla hyödyllistä miettiä, kannattaako jotain asioita priorisoida ja voiko jonkin ehkä hoitaa tarvittaessa myöhemminkin.
Kalenteri – jokaisen luottoassistentti
Kun tehtävät ja aikataulut ovat selvillä, on ne helppo sijoittaa kalenteriin. Oma kalenterini on erilaisten värien, piirrosten ja muistilappujen täyttämä, mutta toiselle esimerkiksi kännykän mukana kulkeva versio toimii paremmin. Tässäkin oma tyyli paras tyyli. Koulutehtävien, työvuorojen ja toistuvien menojen kuten pyykkivuoron lisäksi kalenteriin on hyvä merkata valmiiksi tilaa myös vapaa-ajalle, jotta aikaa jää myös palautumiseen.
Joskus kun tehtävät tuntuvat kasautuvan ja asiat kasvavat liian isoiksi voi jo pelkkä niiden listaaminen auttaa. Pään sisällä kieppuvat sata asiaa ovatkin paperille kirjoitettuna todellisuudessa huomattavasti lyhyempi lista toteutettavissa olevia tehtäviä. Ja silloin kun aloittaminen tuntuu vaikealta, kokonaisuus liian isolta hahmottaa tai tyhjä paperi kammottaa, kannattaa aloittaa siitä mikä parhaalta tuntuu.
Sopivia paloja pureskeltavaksi
Essee kokonaisuutena voi tuntua epämääräiseltä ja suuritöiseltä aloittaa. Louise neuvoo aloittamaan esseen kanssa työskentelyn purkamalla sen osiin tiedostopohjaan: johdantoon, väliotsikoihin, pohdintaosuuteen jne. Kirjoittamista ei välttämättä tarvitse tai edes kannata aloittaa alusta, vaan siitä mikä itselle tuntuu sillä hetkellä helpoimmalta. Jos tenttiin lukeminen takkuilee, voi olla järkevintä aloittaa jostain itseä eniten kiinnostavasta, siirtyä sitten haastavampaan ja jättää päivän loppuun vielä jotain kevyttä ja mielenkiintoista. Päivän päätteeksi on hyvä kirjata ylös ajatuksia siitä, mistä seuraavalla kerralla haluaa jatkaa. Silloin aloittamisen vaikeus ei pääse yllättämään niin helposti. Jokaisella meistä on erilaisia vahvuuksia ja yksilöllinen tapa oppia, tärkeintä on löytää itselle parhaiten sopivat työskentelytavat.
Taukojen merkitystäkään ei kannata väheksyä. Vaikka joskus voi olla helppoa keskittyä pitkäänkin, toisinaan voi olla järkevää tauottaa opiskelu lyhyempiin pätkiin esimerkiksi tomaattitekniikan avulla. Mitä tauolla sitten kannattaisi tehdä? Esimerkiksi happihyppely tai venyttelytuokio voi auttaa palautumaan, kun taas sometauko saattaa koukuttaa liiaksikin.
Itsetuntemus kunniaan
Kannattaa pysähtyä miettimään, mikä itselle parhaiten sopii. Onko keskittyminen helpointa porukassa vai hiljaisuudessa tai kenties taustamusiikin avulla. Joskus pieni liike, villasukkien neulominen tai jonkun esineen pyörittely käsissä voivat olla avuksi. On myös hyvä muistaa, että uusia rutiineja voi olla vaikea oppia ja joskus pitkän opiskelutauon jälkeen voi rytmistä kiinni saaminen vaatia paljonkin aikaa ja toistoa.
Myös jokainen päivä on erilainen ja siinä missä yksi on maanantaiaamuna skarppina valmiina uuteen viikkoon, käynnistyy toinen hitaammin. Tietenkään kaikkeen ei itse voi vaikuttaa, mutta omaa aikataulua suunnitellessa kannattaa pohtia, oletko samanlainen viikon jokaisena päivänä. Olen esimerkiksi itse oppinut, ettei minun kannata jättää hommia perjantaille, jos oikeasti haluan saada ne tehdyksi ennen viikonloppua.
Lopuksi ainaisen riman ja sen ylittämisen rinnalle haluaisin nostaa ihan vain huomiona, että limbokisoissa kuitenkin voittaja on se, joka onnistuu taivuttamaan mahdollisimman matalalle. Eli muistakaa rakkaat kanssaopiskelijat, antakaa itselle joskus lupa alisuorittamiseen ja iso hali jokaisen päivän päätteeksi <3