Asukaskeskeisyys asuntorakentamisen haasteena

Pääosa lähitulevaisuuden asuntorakentamisesta kaupungeissa on todennäköisimmin rakennuttajavetoista. Jotta käyttäjäkeskeisyys toteutuisi myös tässä asuntotuotannossa laajemmin, olisi asukkaat otettava mukaan kehitysprosesseihin — ainakin hyödyntämällä paremmin asukasnäkökulmaa kuvaavaa tietoa. Tällaisen tiedon käytäntöön soveltamisessa ja eteenpäin välittämisessä on kuitenkin ongelmia. 

Tiedon käytäntöön soveltamisen ongelmia

Asumistutkimuksia on usein kritisoitu siitä, että tulokset jäävät liian karkealle ja yleiselle tasolle, jolloin niiden hyödyntäminen on vaikeaa käytännön suunnittelussa. Kritiikki kohdentuu erityisesti kyselymuotoisiin tutkimuksiin. Kyselyissä vastaukset rajautuvat kysymyspatteristoihin, jolloin tuloksena saatu ymmärrys kaventuu.

Vuosien takainen keskustelu suomalaisesta asumisen yhtenäiskulttuurista saattoikin vaikuttaa siihen, että viime aikoina asumistutkimuksessa on suuntauduttu yhä laaja-alaisempiin laadullisiin menetelmiin. Asumispreferenssitutkimuksen kentällä kehitystarpeita on silti edelleen.

Asukkaan preferenssit myös muuttuvat jatkuvasti elämäntilanteiden, tarjolla olevien vaihtoehtojen ja karttuneen kokemuksen vaikutuksesta. Pyrkimys päästä lähelle asumisen toiveiden ja toteuttamisen realiteettien välistä ”kompromissien maisemaa” on haastava, mutta merkittävä tulevaisuuden tutkimustavoite myös suunnittelunäkökulmasta.

Lisäksi asuinrakennukset ja asuntojen sisätilat ovat yllättäen asumistutkimuksen tuntemattomampaa maastoa asuinympäristöihin kohdistuneen tutkimukseen verrattuna. Asukasnäkökulman huomiointi kerrostalotuotannossa on koettu vaikeaksi myös siksi, että asukas on suunnitteluvaiheessa useimmiten tuntematon. Loppukäyttäjät voidaan kuitenkin ottaa monella tavalla mukaan.

Miten tarjota tutkimustieto suunnittelijoille ja asuntotuottajille?

Tutkijoita ohjataan yliopistoissa julkaisemaan vertaisarvioituja artikkeleja kansainvälisiin tiedelehtiin. Vaikka tiedejulkaisut käsittelisivät suunnitteluun sovellettavaa tietoa ja olisivat avoimesti saatavilla, suunnittelutoimistoissa tai rakennusyhtiöissä ei niihin ole useinkaan aikaa perehtyä. Asukaskeskeisen asuntosuunnittelun kannalta selkeintä olisikin, että tutkimustieto kyettäisiin tarjoamaan suunnittelijoille ja asuntotuottajille nopeasti omaksuttavassa muodossa.

Kaivattua vuorovaikutusta eri tahojen välille lisäisi myös alusta, jonne rakennuttajat voisivat heijastaa asuintilojen ja -ympäristöjen malleja esimerkiksi asumistutkijoiden sekä asukkaiden itsensä kommentoitavaksi. Kun tietomallinnusta hyödyntävä suunnittelu kytketään virtuaalitodellisuuden välineisiin, syntyy uudenlaisia tapoja eri tahojen välisille keskusteluille, ilman tarvetta tulkita rakennuspiirustuksia.

Viestinnällisestä kuilusta yhteistyöhön? 

Asumistutkimuksen ja asuntosuunnittelun käytännön toteutuksen välillä näyttää vallitsevan viestinnällinen kuilu, jonka yhteen kurominen palvelisi monin tavoin pyrkimystä luoda asukasta paremmin palvelevaa asuntotarjontaa. Kehitystä tarvitaan sekä asukasnäkökulman huomioivassa tutkimuksessa että erityisesti tiiviimmän vuoropuhelun luomisessa asumistutkijoiden ja asuntorakentamista toteuttavien sekä kehittävien toimijoiden välille.

Rikkaamman vuoropuhelun luomiseksi tulisikin pohtia ensinnäkin, miten asumispreferenssitutkimuksien löydöksiä voitaisiin jalkauttaa laajemmin asuntotuottajien ja -suunnittelijoiden foorumeille. Toiseksi on mietittävä, miten asuntokohteiden suunnitelmia voitaisiin asettaa eri suunnittelijoiden käsittelyn ohella useammin myös käyttäjien edustajien tarkasteluun.

Vaikka asukkaita ei joka käänteessä olekaan mahdollista osallistaa, on tutkimuksen, tuotannon ja suunnittelun entistä tiiviimpi yhteistyö keskeisin edistäjä niin tutkimustiedon käytännön hyödynnettävyydelle kuin sille, että suunniteltavien asuinrakennusten arviointi huomioisi asukkaan entistä paremmin.