2.11.2020 Jenni Kuoppa, Sini Saarimaa, Sampo Ruoppila & Markus Laine

Houkuttelevan asumisen ainekset

Keskustelu suomalaisen asuntorakentamisen laadusta käy kuumana. Vastakkain on asetettu etenkin tehokkuusvaatimukset ja asukkaiden tarpeet. Arkkitehtiliitto SAFA ry pitää tilannetta siinä määrin huolestuttavana, että se on ehdottanut (18.8.2020) asuntojen laadun arviointijärjestelmän luomista. 

Jalostamme toistaiseksi asiantuntijavetoista keskustelua asukasnäkökulmalla tuoreessa Yhdyskuntasuunnittelu -lehdessä julkaistussa artikkelissamme. Se raportoi tulokset tutkimuksesta, jossa tunnistimme asukkaille tärkeitä asumisen viihtyisyyttä lisääviä tekijöitä. Näitä houkuttelevan asumisen aineksia ovat eri elämäntilanteissa toimivat asunnon toissijaiset tilat, miellyttävät aistikokemukset, toiminnallisesti ja kokemuksellisesti monipuoliset sisä- ja ulkotilojen väliset jatkumot sekä tilaratkaisujen joustavuus. Tutkimuksessa muodostimme niiden pohjalta myös suunnittelun periaatteita ja tavoitteita.

Tulokset asettavat kiinnostavia haasteita etenkin tiiviiden alueiden kaupunkisuunnitteluun ja uusien urbaanien talotyyppien kehittelylle.

Hyvät toissijaiset tilat

Varastointi, säilyttäminen, siivoaminen, pyykinpesu tai tilasta toiseen liikkuminen ovat arkipäiväistä toimintaa, johon ei juuri kiinnitetä huomiota silloin kun kaikki on sujuvaa. Mutta se, että asunnon tilat eivät vastaa arjen tarpeisiin, ärsyttää.

Tutkimuksessa nousivat esiin huonosti toimivat tai liian pienet eteiset sekä säilytys-, varasto- ja kodinhoitotilat. Asukkailla oli erilaisia, asuntokunnan kokoon ja elämänvaiheisiin liittyviä, yksityiskohtaisia tarpeita niiden käytölle. Vaikka toissijaiset tilat on tunnistettu suunnitteluohjeistuksissa, tutkimuksemme valossa näiden tilojen merkitystä ei ole ymmärretty kunnolla asukkaiden erilaisten tarpeiden näkökulmasta.

Toissijaisten tilojen koon maltillinen lisääminen mahdollistaisi usein niiden mukauttamisen eri tarpeisiin.  Kokemukselliseen laatuun vaikuttavat muun muassa luonnonvalo ja näkymät. Esimerkiksi uudiskerrostalojen runkosyvyyksiä kaventamalla ja niiden porrashuoneratkaisuja muokkaamalla voitaisiin välttää eteisten sijoittaminen huoneiston nurkkaan, mistä seuraa huonosti käytettävissä olevia käytävä- ja hukkatiloja. Samalla asunnoista saataisiin valoisampia. (Saarimaa & Pelsmakers 2020.)

Aistikokemukset osana asumisviihtyvyyttä

Asumiseen liittyvät moniaistiset kokemukset ovat koetun laadun tärkeä osatekijä. Talon puutteellisista teknisistä ratkaisuista (ilmastointi, lämmitys, akustiikka, äänieristys) johtuvat epämiellyttävät aistihavainnot heikentävät asumisviihtyvyyttä. Asuntojen miellyttävimpiä seikkoja koskevat kuvaukset puolestaan liittyivät usein valoisuuteen, tilan tuntuun ja ikkunanäkymiin. Mieluisat paikat sijaitsivat usein niissä asuntojen kohdissa, joissa ulkotila oli läsnä näkymän välityksellä ja luonnonvalo virtasi sisään. Valoisuuden merkitys tuntui korostuvan pienissä asunnoissa; erityisesti niissä kaivattiin kokemuksia siitä, että on ”vihreää ja valoisaa”, ”ilmaa” tai ”happea”. Myös asunnon ulkotiloja arvostettiin niiden tarjoamien aistikokemusten vuoksi.

Asuinrakennuksen sijainti ja avautuminen tulee aina huomioida suhteessa luontoon, päivänkiertoon ja voimakkaisiin äänilähteisiin. Näiden kysymysten pitäisi olla ilmeinen osa asuntosuunnittelua, mutta uusissakin asuntokohteissa asunnon tilojen muoto, jäsentely tai suuntaus voivat estää esimerkiksi optimaaliset valo-olosuhteet (Saarimaa & Pelsmakers 2020). Valoisuus itsessään, ikkuna-aukkojen määrä ja niiden sijoittelu vaikuttavat myös asuntojen avaruuden tuntuun. Neuvokkaan luonnonvaloa lisäävän suunnittelun avulla asunnot voidaan kokea neliöitään avarammiksi.

Luonnon, valon ja yksityisten asuintilojen kytkeytyminen alkaa jo kaavasuunnittelusta: jos ulkotila rakennusmassojen välissä jää liian pieneksi, aistikokemuksien kannalta tärkeät luonnonelementit eivät mahdu pelastusteiden ja pihatoimintojen oheen. Yksityiskohtaisessa asuntosuunnittelussa miellyttäviä aistikokemuksia ja luontoyhteyttä voidaan edelleen korostaa esimerkiksi ikkuna-aukkojen koolla, jäsennyksillä ja suuntauksilla. Valitettavasti huonoilla valinnoilla voidaan myös hukata hyvän yhdyskuntasuunnittelun luoma potentiaali.

Asumisen ulkotilat ja huokoiset tilasarjat

Aineistossamme monet asumisviihtyvyyden kannalta myönteiset kokemukset liittyivät asumisen ulkotiloihin, kuten parvekkeisiin, terasseihin, patioihin, pihoihin ja puutarhoihin. Myönteiset aistikokemukset liittyivät tässäkin tapauksessa usein luontoon, jonka toivottiin kokemuksellisesti jatkuvan ulkoa sisätiloihin.

Tavoiteltavana asiana voidaankin nähdä asuntojen sisä- ja ulkotilojen yhdistyminen esimerkiksi sopivan sijainnin, käyntien ja näkymien kautta. Tulokset suuntaavat huomiota siihen, miten asukkaat liikkuvat asunnon sisäosan ja ulkotilan välillä sekä voivat oleskella ulkotiloihin avautuvien näkymien läheisyydessä. Suunnittelun tulee huomioida myös ulkotilojen yksilölliset ja vaihtelevat käyttötoiveet. Tällaiset laatutekijät ovat kiinnostava, mutta ratkaistavissa oleva haaste tiiviin kaupunkiympäristön ja uudisrakennusten suunnittelulle.

Selkeästi jäsenneltyjen puoliyksityisten, puolijulkisten ja julkisten tilojen on nähty edesauttavan niiden käyttöönottoa, kun myös yksityisyys on taattu (van Dorst 2005A; 2005B). Asuntojen yksityisyydestä on siis huolehdittava samalla, kun pihatiloja suunnitellessa on syytä tavoitella julkisuusasteiltaan monipuolisia ja huokoisessa suhteessa toisiinsa olevia ulkotilojen sarjoja.

Tilojen joustaminen erilaisiin tarpeisiin

Tutkimuksessa todennettiin lukuisin esimerkein miten asukkaat sopeutuvat tarjolla olevaan tilaan tai sopeuttavat niitä omiin tarpeisiinsa. Asukkaat korostivat monikäyttöisten tilojen merkitystä. Esimerkiksi suhteellisen suurten 1960- ja 70-luvuilla rakennettujen kerrostaloasuntojen pohjia kiiteltiin: niissä oli riittävän suuria huoneita, joiden käyttötarkoituksia oli mahdollista muunnella. Esiin nousi myös asumistarpeiden muutosten myötä tehdyt remontit, rakentaminen tai itse muokatut tilaratkaisut, jotka tekivät asunnosta toimivamman ja ”enemmän omannäköisen”. Tekeminen itse ja mahdollisuus vaikuttaa asuntoihin oli arvo sinänsä.

Arkkitehtuurikirjallisuudessa määritelty monikäyttöinen asuinhuone on kookas (esim. 3,6m x 4,0m) ja monikäyttöinen asunto taas useiden monikäyttöhuoneiden ja keskeisen eteisen yhdistelmä (esim. Leupen 2006). Ylimääräisten neliöiden varaaminen kaikkiin huonetiloihin on kuitenkin asukkaalle kallis vaihtoehto. Tutkimuksessa kävi ilmi, että myös pienemmät ja tarvittaessa osin tai kokonaan suljettavat tilat saattoivat tarjota joustoa, esimerkiksi kaivatun hiljaisen työtilan. Asuntojen suunnittelussa olisikin huomioitava, tilojen koosta riippumatta, niiden monipuolinen käytettävyys ja kalustettavuus sekä asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa huone- ja tilajakoihin. 

Asukkaat korostivat etenkin sellaisia tilallisen joustavuuden muotoja, jotka olivat toteutettavissa yksinkertaisesti käyttöä tai kalustusta muuttamalla, ilman tilarakenteen varsinaista muutosta ja remonttia. Esimerkiksi monikäyttöiset huoneet ja asumisen laajentaminen ulkotilaan nousivat tärkeinä esiin. Vaikka tilarakenteen muutospotentiaali ei ollut yhtä usein julkilausuttu toive, tuli se toistuvasti esiin haluna muokata asunnosta itselle sopivampi. Se on merkittävä myös edellä käsiteltyjen viihtyvyystekijöiden toteutettavuudelle suunnittelussa. Jos asunto on tilallisesti mukautettavissa, voi asukas esimerkiksi valita itselleen sopivimman toissijaisten tilojen kattauksen.


Kuoppa, J.; Saarimaa, S.; Ruoppila, S.; Laine, M.; Nieminen, N. & Haverinen, R. (2020) Houkuttelevan asumisen ainekset. Yhdyskuntasuunnittelu 58(2), 10-32.

Tutkimuksen rahoittivat Business Finland (Reframing City Districts -hanke, 2016-2017) ja Länsi-Suomen yleishyödyllinen asuntosäätiö osana Turun kaupunkitutkimusohjelmaa (Miksi Turkuun? Kaupunkiasumisen houkuttelevuus asukkaan näkökulmasta, 2019-2020). Tarkastelu perustuu tarjoumateoriaan, jota sovellettiin osallistavaa valokuvamenetelmää hyödyntävien fokusryhmähaastatteluiden analyysissä. Tutkimus tehtiin Tampereen ja Turun yliopistoissa.