10.3.2021 Sini Saarimaa |
Enemmän luonnonvaloa, vähemmän pimeitä käytäviä
Tämän päivän kaupunkirakentamisessa asuntojen koot pienenevät ja tehokkuustavoitteet kasvavat, mikä on vaikuttanut asuinympäristöjen ja -tilojen laatuun. Voidaankin perustellusti kysyä, vastaako kerrostalojen suunnittelu nykyisellään asukkaiden toiveita.
Kysymykseen pureuduttiin Tampereen ja Turun yliopistojen yhteishankkeessa, jossa tarkasteltiin kaupunkiasumisen houkuttelevuutta asukkaan näkökulmasta. Kun hankkeeseen osallistuneen asukasjoukon näkemyksiä verrataan kuuteenkymmeneen rakenteilla olevaan ja lähitulevaisuudessa rakennettavaan kerrostalokohteeseen, käy ilmi, ettei asukkaiden toiveet ja nykyinen kerrostalotuotanto monin osin kohtaa.
Toiveissa luonnonvaloa ja tuuletettavuutta
Osallistujilla oli vahvat näkemykset etenkin siitä, miten asunnon päätilat eli ruuanlaiton, ruokailun ja oleskelun tilat yhdistyvät heidän toiveiden asunnoissaan. Vaikka arvostukset olivat erilaisia, osallistujilla oli myös yhteisiä näkemyksiä, joiden perusteella voidaan muodostaa suunnittelulähtökohtia asunnoille.
Jotkut esimerkiksi arvostivat erillistä keittiötä, kun taas pääosan toiveissa oli avokeittiö. Molemmissa ryhmissä kuitenkin arvostettiin ruuanlaitto- ja ruokailutilojen hyvää luonnonvalaistusta ja näkymiä ulos. Ikkunaa toivottiin myös helpon tuulettamisen takia. Lisäksi arvostettiin sitä, että keittiö on osittain piilossa tai piilotettavissa.
Kun asukkaiden arvostuksia vertaa nykypäivän kerrostalosuunnitelmiin, ristiriita on ilmeinen. Uudiskerrostaloissa suositaan olohuoneen perällä sijaitsevia keittiökalustuksia. Näiden keittotilojen luonnonvalo, ulkonäkymä ja tuuletettavuus ovat useimmiten riippuvaisia oleskelutilasta. Ikkunalliset keittiötilat oleskelutilan vieressä ovat kestävämpi ratkaisu myös siitä näkökulmasta, että ne toimivat paitsi sekä avo- että erilliskeittiönä, myös lisäasuinhuoneena tilanteessa, jossa asunnon päätilaan riittää pienempi koko.
Mahdollisuus vetäytymiseen tärkeää
Mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen ja siitä vetäytymiseen nähtiin tärkeänä – sekä pienissä että suurissa asunnoissa. Yksityisyyden rajaa oli asukkaiden mielestä tarpeen hallita paitsi asuntokunnan jäsenten myös potentiaalisten vierailijoiden ja asukkaiden välillä.
Se, että asukas voi vaikuttaa intiimin vetäytymistilan, kuten lepopaikan, saavutettavuuteen ja näkyvyyteen, oli tärkeää paitsi perheellisille, myös yksin asuville ihmisille. Pääosa yksin asuvista piti epämukavana sitä, että kaikki asuintoiminnot sijoitetaan täysin jakamattomaan ja pitkänomaiseen huoneeseen.
Erityisesti pieniin asuntoihin liittyy merkittävä ero asukkaiden toiveiden ja toteutuneiden tilojen välillä: suurin osa tämän päivän ja lähitulevaisuuden yksiöistä on yhteen suuntaan avautuvia pitkänomaisia huoneita, joita ei voi jakaa erilliseen makuualkoviin ja oleskelutilaan, ellei asunnon sisäistä käytävää pidennetä. Todennäköisesti nyt rakennettavat pienet yksiöhuoneet muodostuvat haasteiksi tulevaisuudessa, sillä ne eivät näytä vastaavan yksinasuvien erilaisiin elämäntilanteisiin, kuten myös aikaisempi tutkimus osoittaa.
Suuremmissa asunnoissa asukkaiden toivomien huoneiden lukumäärä ei ollut sidoksissa perhekunnan kokoon, vaan siihen vaikuttivat perheenjäsenten ikäjakauma sekä työ- ja vapaa-ajan vaihtelevat tarpeet. Asukkaiden muuttuvat tarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon mahdollistamalla suuremmissa asunnoissa huoneiden eri yhdistelmät ja koot. Tällä tavoin mukautuvat asunnot näyttävät kuitenkin olevan vähemmistössä tämän päivän uudiskerrostaloissa, mikä johtuu erityisesti rakennusten syvistä runkomitoista.
Valoisuus ja omaleimaisuus miellyttää
Asukkaat keskustelivat ryhmähaastatteluissa intensiivisesti myös asumistilojen muodoista ja niiden suhteesta luonnonvaloon. Erityisesti sopusuhtaisista huonetilojen muodoista sekä useissa suunnissa sijaitsevista ikkuna-aukoista pidettiin, ja jälkimmäiset yhdistettiin asunnon avaruudentuntuun. Ihailua saivat osakseen erkkerimäiset tilat, joihin tulee luonnonvaloa usealta suunnalta.
Lisäksi monia asukkaita miellytti asunnon muodon ainutlaatuisuus ja luonteikkuus, esimerkiksi suorakulmioista poikkeavat tilan asettelut, mikä voi tuntua yllättävältä. Tämä saattaa johtua siitä, että paitsi alueellisesti myös pienemmässä mittakaavassa ympäristön omaleimaisuus miellyttää.
Syviä ja kapeita, vain yhdestä päädystä luonnonvalaistuja tiloja soimattiin – oli kyseessä sitten putkimainen yksiö tai isomman kerrostaloasunnon pitkä oleskelualue. Venyneet, kapeat tilat nähtiin myös hankalina kalustaa. Lisäksi ahdistavana koettiin se, että pitkänomaisessa tilassa korostuu asukkaan edestakainen kulku tilassa.
Tehokasta tilankäyttöä
Yhteistä asukkaiden kuvauksille oli asunnon ja sen ympäristön merkitys käytännöllisenä hyvän arjen mahdollistajana. Tämä tarkoitti kuitenkin erilaisia asioita eri ikäisille ja eri elämänvaiheissa oleville ihmisille, joiden toimintakyky oli erilainen. Iäkkäät korostivat helppokulkuisuutta, nuoremmat nostivat esiin esimerkiksi kätevän pääsyn pyörävarastoon ja tilat pyörän huollolle. Iästä riippumatta asukkaat puhuivat asuntojen luonnollisen läpituuletuksen puolesta.
Käytännöllisyys tarkoittaa asukasnäkökulmasta myös tehokasta tilankäyttöä, kunhan se ei aja laadun ohi. Esimerkiksi eteistilat, joihin liittyi hukkatiloja tai turhia käännöksiä ja käytäviä, saivat asukkailta kritiikkiä osakseen. Kuitenkin nykyisissä kerrostaloissa keskikäytävien ja syvien runkomittojen suosiminen näyttää johtavan siihen, että suurten asuntojen sisäänkäynnit sijaitsevat usein kulmassa, jolloin asuntojen sisääntuloon muodostuu pimeitä ja hankalasti käytettäviä käytäviä.
Asukkaiden näkökulmaa tarvitaan
Pääosa lähitulevaisuuden asuntorakentamisesta Suomen kasvukeskuksissa on todennäköisimmin rakennuttajavetoista. Jotta käyttäjäkeskeisyys toteutuisi siinä paremmin, olisi suunnittelussa hyödynnettävä ainakin asukasnäkökulmaa kuvaavaa tietoa – vaikka asukkaita ei joka käänteessä olekaan mahdollista osallistaa.
Hankkeessa tuotettiin tietoa, joka kytki asukkaiden arvostukset kaupunkiasuntojen tilallisiin ominaisuuksiin suunnittelua hyödyttävällä tavalla. Työtä tulee kuitenkin jatkaa: asukasarvostuksien tarkastelua tarvitaan runsaasti lisää eri näkökulmin ja menetelmin.
Tutkimuksen toteutus?
Tutkimus pohjautuu fokusryhmäkeskusteluaineistoon, joka on kerätty vuosina 2016-2020. Kahden eri hankkeen kahdeksaantoista (18) fokusryhmään osallistui yhteensä 75 henkilöä, joista jokaista on haastateltu 2-4 tunnin ajan. Osallistujien luvalla tallennettua, ja myöhemmin litteroitua sekä analysoitua aineistoa on kokonaisuudessaan yli 36 tunnin ajalta. Tässä esitetyt huomiot perustuvat vuosina 2019-2020 Turussa käytyihin keskusteluihin, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin ja -tiloihin.
Saarimaa, S. (2021). Enemmän luonnonvaloa, vähemmän pimeitä käytäviä. AU Arkkitehtiuutiset 2/21.