Innostuksen puute on suomalaisen johtajan heikoin ominaisuus

Kirjoittanut:
Timo Vauhkonen,
eMBA2013-ryhmän
sparraaja

Näin kirjoitetaan Kauppalehden Valmennusyhtiö Deep Leadin esimiesprofiileista tehdyssä jutussa. Samassa jutussa kerrotaan, että ”jos innostus puuttuu, kannattaa kysyä, tekeekö oikeata työtä oikeassa paikassa”. Tämä on varmasti hyvä ja aiheellinen kysymys meille kaikille.

Jutussa mainitaan, että tunne-elementtejä kannattaisi lisätä johtamiseen. Jäin miettimään, miksi tätä ei ole avattu kirjoituksessa tai tutkimustuloksissa enemmän. Mielestäni juuri tämä tunne-elementtien puuttuminen on suomalaisen johtamisen ja johtamiskulttuurin suurin heikkous. Pystymme kyllä kopioimaan hyväksi havaittuja toiminta- ja johtamismalleja, mutta emme kohtaamaan ihmistä. Johdamme järjestelmiä ja prosesseja, joiden kaavoihin ja sääntöihin sopeutamme itsemme ja alaisemme. Systeemit kyllä opitaan ja niitä noudatetaan rutiininomaisesti. Mutta aina siitä vaan ei tule hyvä olo. Ja jos ei ole hyvä olo, niin ei siinä oikein innostu eikä innosta muita.

Olemme suorittajia ja suoriutujia, velvoitamme ja vaadimme suorituksia. Mutta luodaksemme ihmisiin innostusta, joudumme laittamaan itsemme oikeasti, aidosti ja avoimesti persoonana likoon. Tämä edellyttää itsetuntemusta. Eli omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamista ja tunnustamista, itsensä hyväksymistä ja itsekunnioitusta. Omien sääntöjen ja arvojen tunnistamista sekä niiden mukaan elämistä. Oman historiansa läpikäymistä ja kriisien kautta kasvamista. Tämä ei tapahdu itsestään, vaan vaatii pitkäjänteistä, rehellistä ja säälimätöntä itsensä tutkistelua ja itsensä kehittämistä.

Voit olla innostava monella tavalla. Mutta ollaksesi innostava, pitää aistia ja ymmärtää, mitä alaisesi haluavat tehdä ja missä he ovat hyviä. Joskus tämä vaatii rohkaisua ja jopa tyrkkäämistä tuntemattomaan. Mutta uskaltaaksesi tehdä sen, sinulla on oltava ihmistuntemusta ja viestintätaitoja. Ja jotta voisit tuntea muita ihmisiä, on sinun tunnettava ensin itsesi. Tarkoittaisiko sitten tuon tutkimuksen tulos sitä, että me suomalaiset johtajat emme tunne itseämme? Vai emmekö uskalla pistää itseämme likoon sellaisena kuin olemme? Vai olemmeko ympäristön tai kulttuurin paineista johtamistehtävässä, joka ei itse asiassa ole meille sopiva? Tai emme siis ole löytäneet oikeaa paikkaamme tai rohkene olemaan meille itsellemme sopivassa roolissa ja tehtävässä, juuri sellaisena kuin oikeasti olemme.

Mielestäni johtajan ja esimiehen tehtävä on auttaa alaisiaan onnistumaan työssään. Pitkällä aikajänteellä ja kestävällä arvopohjalla. Oman haasteensa tähän tuo nykyomistajien ahneus, jossa lyhyellä aikajänteellä tavoitellaan maksimitulosta ja pörssikurssin nousua lähes keinolla millä hyvänsä. Jos siinä vielä menee johtajana maksimoimaan oman rahallisen hyötynsä ja vähentää säälimättömällä kädellä väkeä, on johtaja mahdottoman tehtävän edessä yrittäessäsi innostaa alaisia motivoitumaan uusiin johtajia ja omistajia palkitseviin tavoitteisiin. Voisiko tämäkin osaltaan selittää tutkimuksen tuloksia?

Ole rohkea, älä röyhkeä. Tutustu itseesi ja ota oma paikkasi omana itsenäsi. Innostu, innosta ja vaikuta – omalla tavallasi. Valitse hyvä elämä! Itsellesi, alaisillesi, omistajallesi ja asiakkaallesi.