Luottamuksesta itseohjautuvuuteen

Kirjoittanut Ulla Heinonen, TSE exe

Tulevaisuuden työelämän vaatimuksista ja työelämän murroksesta puhuttaessa viitataan usein itseohjautuvuuteen jokaisen työntekijän toiminnan tavoitteena. Mielestäni itseohjautuvuus on jotain, joka syntyy työpaikoilla silloin, kun siellä vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Itsensä johtaminen on taitolaji, joka keskinäisen luottamuksen lisäksi vaatii vapautta ja vahvaa vastuuta.

Itseohjautuvassa työyhteisössä esimiehen tehtävänä on turvata ja auttaa työn sujuvuutta sekä mahdollistaa luottamuksen syntyminen. Mutta eikö näin ole aina ollut? Mikä on muuttumassa?

Suurin muutos mielestäni on se, että työntekijän oletetaan aktiivisesti ottavan vastuun ja johtajuuden, itsensä johtamisesta itselleen. Samaan aikaan meidän pitää ymmärtää ihmisten välisen yhteistoiminnan merkitys ja arvo yhteisömme hyvän edistämiseksi. Tähän tarvitaan keskinäinen luottamus ja työyhteisöön sitoutuminen kaikkien jäsenten kesken.

Esimiehen ja johtajan tehtävä on mahdollistaa luottamuksen syntyminen työyhteisössä. Esimies huolehtii siitä, että hänellä on jokaiseen työntekijään luottamukselliset välit. Toinen esimiehen tärkeä tehtävä on toimia tiedollisen ja emotionaalisen tuen antajana. Näin ollen hän luo perustan työyhteisöön sitoutumiselle. Mutta tämä ei yksin riitä, sillä jokaisen työyhteisön jäsenen pitää itse rakentaa oma luottamuksensa kaikkien työkavereidensa ja esimiehensä kanssa. Jokainen työyhteisön jäsen osallistuu omalla toiminnallaan aktiivisesti luottamuksellisen ilmapiirin rakentamiseen. Yksinkertaisena keinona on avun antaminen ja avun vastaanottaminen, toisten mielipiteiden ja kokemusten arvostaminen. Yhteistä näkemystä ja toimintaa kehitetään parhaiten ottamalla huomioon mahdollisimman erilaisia ajatuksia ja toimintoja. Virheitä on lupa tehdä ja niistä opitaan yhdessä. Yhteisöllinen toiminta sisältää voimakkaan keskinäisen sitoutumisen, joka vääjäämättä johtaa vahvan luottamuksen syntymiseen nopeastikin.

Digitaalisen työn tutkija Esko Kilpi on todennut, että työ on verkosto ja informaatio on aina verkosto. Näissä kummassakin linkittyminen on tärkeämpää kuin informaatio sinällään. Informaatio, jota ei jaeta, on kuollutta. Informaatioverkoston ja kommunikaatioverkoston tuleminen lähemmäksi toisiaan on tämän hetken keskeinen kehityssuunta. Organisaatio ei ole enää staattinen rakenne tai osiensa summa vaan muuttuva yllätyksellinen muoto, joka syntyy vuorovaikutuksessa. Menestystä ja onnistumisia ei voida enää mitata yksilön saavutuksilla, vaan onnistuminen on aina yhteisön onnistumista.

Miten tämä sitten vaikuttaa johtamiseen? Perinteisesti johtaminen on erillistetty jollekin yksilölle tai ryhmälle. Vuorovaikutuksessa ja informaatiovaltaisessa työnteossa johtamisen dynamiikka muuttuu. Työn tasolla johtaminen muuttuu tilannekohtaiseksi. Johtaja on se, joka on toisia edellä tietyssä yhteisölle tärkeässä asiassa. Johtajuus vaihtelee tilanteen mukaan. Tämä perustuu vahvasti siihen, että työn perusyksikkö on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutussuhde. Jokainen sen jäsen on voimakkaasti sitoutunut ja kiintynyt yhteisöönsä. Tällöin yhteisössä vallitsee vahva luottamus. Arvoonsa nousevat avoimuus, hetkessä läsnäolo, toisen ajatusten huomioiminen, empaattisuus ja yhteiset tavoitteet.