Tulevaisuusajattelun nyrjähdys

Kirjoittanut: Otto Lehtinen

Näin purjehduskauden alkaessa sain tilaisuuden peilata kevään tapahtumia. Olen koulutukseltani radiotekniikan ja signaalinkäsittelyn DI viime vuosituhannelta Otaniemestä sekä työskennellyt Nokialla lukuisissa tuotekehityksen ja toimitusketjun kehitystehtävissä melkein 15 vuotta. Oma mielenkiinto vei muutamassa vuodessa pois matkapuhelimen radiosuunnittelusta radiojärjestelmän systeemisuunnitteluun. Työtehtäviäni on leimannut systeemisyys ja aikahorisontti on ollut useita vuosia tehdessämme teknologiasuunnitelmia sekä investointilaskelmia strategian tueksi. Osa tulevaisuuden ennakointiin liittyvistä työkaluista oli siis käytännössä tuttuja.

Matemaattis-luonnontieteellisen koulutuksen tarjoama pragmaattinen lähestyminen ongelmien ratkaisuun sekä insinöörinusko teknologian kaikkivoipaisuuuteen sävyttää optimistista asennettani tulevaisuuteen. Asioita voi toki ajaa irvi hampaassa. Muutamien viime vuosien dramaattinen kehittyminen on tuonut oman vivahteen ajatteluuni ja ravistanut syystäkin itsetietoisuutta. En uskonut olevani se kolmastoista tusinassa. Koulutuksen tarjoama vapaaehtoinen pikkiriikkinen kurkistus tekniikan etiikkaan ei paljoakaan valmistanut työelämän arkeen eikä pohtimaan hyvää tekniikkaa tai tulevaisuutta.

Toisaalta olen kiitollinen entiselle työnantajalleni kaikesta näkemästäni ja oppimastani sillä asioita oli mietitty pitkälle ja toteutettu hienosti verrattaessa sitä muihin organisaatioihin tai mitä tällä hetkellä tutkitaan esimerkiksi TuKKK:ssa ihmisten johtamisesta ja strategiasta. Ensimmäinen havahtuminen tulevaisuuteen tapahtui TSE exe liiketoiminta-akatemian strategian luennoilla ja harjoitustöiden kautta sekä puhuttaessa johtajuudesta ja ihmiskäsityksestä. Käytännön asiat vuosien takaa saivat selityksen teoreettisessa viitekehyksessä. Kurssimme osallistujat sekä luennoitsijat olivat hyvin keskustelevia ja nautimme akateemisesta väittelystä, mikä vahvisti ja kasvatti ainakin omaa osaamistani.

Tutustuminen Tulevaisuuden tutkimuskeskukseen (TuTu) keväällä projektityön kautta antoi mahdollisuuden soveltaa juuri päivitettyä liiketoimintaosaamistani tulevaisuuden tutkimuksen palvelutuotteiden konseptoinnissa Olli Hietasen kanssa ja perehtyä tulevaisuuden tutkimuksen perusteisiin mentorini Leena Jokisen johdattamana. Tämä tarjosi varsinaisen herätyksen. Roy Amaran (1982) perusteet arvorationaalisesta tieteestä, joka tutkii käsityksiämme mahdollisista tulevaisuuksista, sillä tulevaisuutta ei voi ennustaa. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan voimme pohtia todennäköisiä tapahtumia. Lisäksi voimme vaikuttaa tulevaisuuteen teoillamme ja valinnoillamme. Keskustelu aiheesta Leenan kanssa nopeutti oppimistani huomattavasti kohdistamalla huomiotani ja varmistamalla sisäistämistäni. Mentori on suureksi hyödyksi oppimisessa erityisesti tutkinnottomassa oppimisessa.

Perusopetuksen tulevaisuuden kuluja pohtiessani skenaariomenetelmällä avasi asioiden aikajänteitä ja kehityksen monimuotoisuutta räjähdysmäisesti. Perinteinen teknologia edellä lähestyminen eli hiplukat lapsille ja sisältö internetistä osoittautui tarkastelussa vain pieneksi horjahdukseksi mahdollisessa kehityskulussa, josta ei ole julkisesti keskusteltu laajalti. Johtavien päivälehtien kautta tarkasteltuna keskustelu opetuksen tavoitteista tuntuu pysähtyneen keskusteluun laitehankinnasta ja kirjoista, opetusryhmän koosta ja opettajien lomautuksista, kun mielestäni tärkeämpi kysymys on mitä haluamme saavuttaa? Mitä jo olemassa oleva teknologia mahdollistaa ja mitä uutta tarvitsemme tavoitteeseen pääsemiseksi. Voimmeko soveltaa lääketiedettä ja sosiologian oppeja IT- teknologiassa pedagogiikan kehittämiseen ja haluammeko sitä? Mikä seuraavaksi voisi olla mahdollista ja miten voimme luoda hyvän tulevaisuuden? Minkä polun valitsemme itsellemme eteenpäin? Lisäksi mentorini sai minut ajattelemaan käsitteiden sisältöä. Oivalluksen riemu oli suuri kun ymmärsin kuinka ohueen paperiin asioita kääritään kun asioista ei keskustella ja teemme välttämättömyydestä hyveen.

Tietenkin tämä voi olla 90-luvun lopun uudelleen lämmittelyä, kun en ole kysynyt tämän ismin uhreilta asioiden todellisesta luonteesta ja tunnustus oman itsetietoisuuden rajoituksista. Kaikesta huolimatta olen hyvin tyytyväinen uusiin oppeihin joita kuljetan repussani ja samalla sain heittää muutamia turhia pois tieltä. Ystäväni totesivat puheideni muuttuneen erilaisiksi tarkastelupisteen liukuessa vähän pidemmälle varpaista ja tämä noviisin into on aina riski.

Toinen mielenkiintoinen kehityskaari liittyy tulevaisuuden tutkimuksen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen (YVV) toteuttamiseen. Ulkopuolelta tulleelta TuTu vaikuttaa sisältä tarkasteltuna projektiorganisaatiolta, jonka tutkimusportfolio kattaa laajoja alueita ja vastapainona on maisteri- ja tohtoritasoon tähtäävää opetusta yliopistossa. Erikoisrooli eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa pohjautuu kansalliseen erikoistehtävään ennakoinnissa ja tulevaisuuden tutkimuksessa. Tämä todistaa ainakin loistavasta menneisyydestä, mutta mitä tämä YVV toiminta on käytännössä?

Koulutuksen tulevaisuuden -tutkimushankkeessa tämä tarkoitti aktiivista asioiden eteenpäin vientiä koulutusvalinnoissa mahdollisimman monella tasolla ja yhteydessä. Käytännössä asioita vietiin eteenpäin soveltamalla pelillisyyttä koulutusvalintoihin ja tuomalla tulevaisuusohjauksen työkaluja kouluun oppilaille ja opettajille taitekohdissa. Future Camp kiertue vieraili muutamilla koululla ja irrotti normaalista luokkakeskeisestä toiminnasta ja antoi mahdollisuuden käyttää välineitä ja kehittää osaamista. Kiertueella haluttiin osoittaa tulevaisuusohjauksen soveltuminen osaksi opetusta ja promotoida kehitettyjä työkaluja. EDUCA messuilla puhuttiin tulevaisuusohjauksen merkityksestä opettajille ja jaettiin pelejä – hyvin käytännönläheistä vuorovaikutusta. Tulevaisuuskasvatus on mahdollista ottaa osaksi opetusohjelmaa samalla tavalla kuin yrityskasvatus nykyisin on. Ihanteellisesti tulevaisuuskasvatus tuottaa ihmisiä joiden ajattelu on kääntynyt piirun verran enemmän hyvän tulevaisuuden tekemisen suuntaan ja näin parantaa meidän kaikkien elämäämme käytännössä. Osaamme käytännössä soveltaa osaamista arjessa itse tiedostamatta sitä joka hetki.

Haasteena on tietenkin olemassa olevat rakenteet ja perinteinen ajattelu, että nykyinen osaaminen olisi riittävää huomennakin. Vuorovaikutus päättäjiin ja taloudellisiin toimijoihin on avain tässä kehityksessä. Yhteistyö yliopiston ulkopuolella mm. yritysten kanssa on aktiivista, mutta sitä voisi kehittää eteenpäin. Projektien rahoitusmalli rohkaisee yhteistyöhön mikä osaltaan ajaa markkinaehtoisempaan tutkimukseen ja soveltavampaan suuntaan. Toisaalta suhdanteesta johtuva kollektiivinen ajattelumme tällä hetkellä ei rohkaise investoimaan tulevaisuuteen vaikka hyvin usein investoimalla ja syleilemällä muutosta voimme kehittyä eteenpäin. Uuden asiat ilmaantuvat ovillemme usein rääsyissä, joten tehokkuus ajattelun vastapainona uusien mahdollisten tulevaisuuksien pohtimista kannattaisi harjoittaa useammin. Olemme käyneet kertomassa ajatuksistamme ja tekemisestämme monilla tahoilla useasti aamun ensimmäisellä junalla. Hankkeiden markkinointi istuu hyvin kauppakorkeakoulun aatteelliseen perustaan ja se on arkea käytännössäkin. Yllätyksenä tuli valvontarakenteet ja monimutkaiset ehdot joiden takia akateeminen vapaus onkin käytännössä markkinaehtoista projektien hakua.

Toivotan kaikille myötäisiä tuulia ja haastan pohtimaan valintojemme seurauksia. Uskon veneidemme kulkevan samaan suuntaan myös tulevaisuudessa.

Otto Lehtinen / Liiketoiminta-Akatemia 2013