Blogi | Kansalaiskeskustelussa normien vaihtelun vaikutukset ovat vähäiset

Voivatko erilaiset ihanteet ja normit vaikuttaa kansalaiskeskustelun lopputuloksiin? Edellisessä blogissani kirjoitin kolmesta keskustelun tyypistä, jotka korostavat erilaisia puntaroivan keskustelun ihanteita: habermasilainen keskustelu painottaa rationaalista argumentointia, integratiivinen keskustelu näkemysten yhteensovittamista ja inklusiivinen keskustelu kaikkien asianomaisten huomioimista. Tutkiaksemme eri ihanteiden vaikutusta keskustelun lopputuloksiin kollegani ja minä järjestimme syksyllä 2023 verkossa puntaroivan kansalaiskeskustelun, jonka aiheena olivat Suomen ilmastotavoitteet.

Kolme koeryhmää – jokaisella erilaiset keskusteluperiaatteet

Lähetimme kutsun kansalaiskeskusteluun 10 000 satunnaisesti valitulle 18–80-vuotiaalle Suomen asukkaalle. Vapaaehtoiseksi ilmoittautuneiden joukosta keskusteluun valittiin edelleen satunnaisesti 240 henkilöä. Keskustelussa osallistujat oli jaettu – heidän itsensä sitä tietämättä – kolmeen koeryhmään, joista jokainen sai hieman erilaiset ohjeet keskustelun alussa. Itse keskustelut käytiin pienryhmissä Zoom-sovelluksen välityksellä koulutettujen moderaattorien ohjauksessa.

Koekäsittelymme koostui kahdesta koeryhmäkohtaisesta keskusteluperiaatteesta sekä niitä vahvistavasta harjoituksesta, joiden avulla keskustelua ohjattiin tietyn ihanteen mukaiseksi. Habermasilaisen ihanteen ryhmässä (ryhmä A), periaatteet painottivat omien näkökulmien perustelua ja muiden esittämien perusteluiden huolellista arviointia, ja harjoitus keskittyi erilaisten argumenttien vakuuttavuuden tarkasteluun. Integratiivisen ihanteen ryhmässä (ryhmä B) puolestaan painotettiin yhteisymmärryksen etsimistä ja kaikkien ryhmän jäsenten näkemysten huomioimista. Harjoituksessa ryhmän tehtävä oli löytää kaikille ryhmäläisille sopiva puheenvuorokäytäntö. Inklusiivisen ihanteen ryhmässä (ryhmä C) periaatteet painottivat kaikkien asianosaisten näkökulman huomioimista ja erilaisten ihmisten asemaan asettumista, ja harjoituksessa tehtävänä oli pohtia kysymystä ydinvoimalan rakentamisesta mahdollisimman monien eri ihmisten näkökulmasta.

Harjoituksen ja keskustelun lisäksi kaikki osallistujat katsoivat lyhyen tietovideon ilmastonmuutoksesta ja Suomen ilmastopolitiikasta. Kolmen koeryhmän lisäksi kokeeseen kuului kaksi kontrolli- eli verrokkiryhmää, joista toisessa osallistujat vain vastasivat kyselyihin, kun taas toisessa he katsoivat myös tietovideon kyselyihin vastaamisen lisäksi.

Kokeen tulokset: tarkastelussa tietotaso, ilmastotoimien kannatus ja polarisaatio

Koeasetelman vaikutuksia havainnoimme kyselyllä, jonka osallistujat täyttivät sekä ennen että jälkeen keskustelun. Mittasimme useita eri asioita, mutta tässä blogissa keskityn kolmeen kokonaisuuteen: tietotasoon, ilmastopolitiikkaa koskeviin asenteisiin ja polarisaatioon.

Aloitetaan tietotasosta. Puntaroivan kansalaiskeskustelun on aiemmissa tutkimuksissa todettu parantavan osallistujien tietoja keskustelun kohteena olevissa asiakysymyksissä. Hypoteesimme oli, että ryhmässä A eli rationaalista argumentointia korostavassa ryhmässä tietotaso paranisi vielä kahta muuta koeryhmää enemmän, sillä tämän keskusteluihanteen mukaisesti epätosien ja epämääräisten väittämien pitäisi tulla tehokkaasti haastetuiksi ja hylätyiksi. Tutkimme tietotasoa esittämällä osallistujille kahdeksan faktaväittämää, joista osa oli oikein, osa väärin. Mitä varmemmin vastaaja tunnisti todet ja epätodet väittämät, sitä korkeamman pistemäärän hän sai.

Kun vertasimme eri koeryhmien keskimääräisiä pisteitä keskenään, havaitsimme, että tietotaso oli noussut kaikissa ryhmissä, mutta A-ryhmä ei erottunut joukosta muita korkeammalla pistemäärällä. Ensimmäinen hypoteesimme ei siis saanut kokeesta vahvistusta. Sen sijaan kaikkien koeryhmien pisteet olivat korkeammat kuin kummassakin kontrolliryhmässä. Vaikka hypoteesimme ei siis vahvistunut, tulokset tukivat aiempia havaintoja puntaroivan keskustelun tietotasoa parantavista vaikutuksista.

Toinen hypoteesimme koski kunnianhimoisten ilmastotoimien kannatusta. Selvitimme tukea ilmastotoimille neljällä väittämällä, jotka mittasivat vastaajan tukea erilaisille päästöjä vähentäville, mutta kustannuksia aiheuttaville toimenpiteille. Tällä kertaa oletimme, että tuki ilmastotoimille olisi korkeinta ryhmässä C, sillä odotimme ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutuksien – jotka tuntuvat kaikista eniten Suomen rajojen ulkopuolella köyhissä valtioissa – nousevan esiin erityisesti inklusiivisessa keskustelussa.

Tulokset paljastuivat odotuksiemme vastaisiksi. Ilmastotoimien kannatuksessa oli eroja koeryhmien välillä, mutta suurinta kannatus ei suinkaan ollut ryhmässä C, vaan ryhmässä B. A- ja C-ryhmissäkin toimien kannatus oli kyllä hieman korkeampaa kuin kontrolliryhmissä, mutta ainoastaan ryhmä B erosi tilastollisesti merkitsevästi muista ryhmistä. Toinenkaan hypoteesimme ei siis vahvistunut.

Viimeiseksi tarkastelimme affektiivista polarisaatiota eli eriytymistä tunnetasolla. Mittasimme eriytymistä usealla kysymyksellä. Tiedustelimme vastaajalta, kuinka samaa mieltä hän on kahden väittämän kanssa: ”En enää pidä tietyistä ihmisistä, sillä en voi ymmärtää heidän näkemyksiään ilmastopolitiikasta” ja ”Välttelen joidenkin ihmisten seuraa heidän ilmastopolitiikkaa koskevien mielipiteidensä takia”, sekä kuinka läheisiltä vastaajalle tuntuvat ihmiset, jotka kannattavat kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa ja jotka kannattavat maltillisempaa ilmastopolitiikkaa. Jälkimmäisistä kysymyksistä rakensimme mittarin, joka kuvaa vastaajan tuntemaa läheisyyttä kumpaankin ryhmään. Jos läheisyys toiseen ryhmään oli hyvin korkea ja toiseen hyvin matala, oli vastaaja tunnetasolla polarisoitunut.

Hypoteesimme oli, että polarisaatio laskisi keskustelun seurauksena erityisesti ryhmässä B eli näkemysten yhteensovittamista painottavassa keskustelussa. Tulokset kuitenkin osoittautuivat jälleen oletuksiemme vastaisiksi. Emme havainneet eri mittareilla merkitseviä eroja koeryhmien välillä, eivätkä koeryhmät eronneet myöskään kontrolliryhmistä. Lisäksi keskustelun tuloksena polarisaatio näytti pikemminkin hieman kasvaneen kuin vähentyneen, mikä on yllättävää.

Mistä tulokset kertovat?

Tuloksiemme perusteella eri ihanteiden painottamisella ei vaikuttanut olevan merkitystä tietotason nousulle tai tunnetason polarisaatiolle. Mitä tulee ilmastotoimien kannatukseen, näkemysten yhteensovittamista painottavassa keskustelussa tuki kasvoi enemmän kuin muissa ryhmissä. Miksi näin? Yksi mahdollinen selitys liittyy keskustelijajoukon kokoonpanoon: satunnaisvalinnasta huolimatta suurin osa osallistujista oli ihmisiä, jotka olivat hyvin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Todennäköisesti ilmastotavoitteisiin kriittisemmin suhtautuvat henkilöt olivatkin keskustelussa aliedustettuna. Valmiiksi samanmielinen keskustelijajoukko on siten voinut johtaa eräänlaiseen kaikukammioefektiin, jossa hallitsevat mielipiteet vahvistuvat entisestään. Tätä efektiä on voinut edelleen lisätä yhteisymmärrystä korostava keskusteluihanne. Hyvin samanmieliset keskusteluryhmät saattaisivat selittää sitäkin, miksi polarisaatio ei odotustemme mukaan laskenut keskustelun seurauksena.

Vähäiset erot koeryhmien välillä eivät sinänsä ole huono lopputulos. Ne kertovat pikemminkin siitä, että keskustelu itsessään on voimakas ”koekäsittely”, eivätkä maltilliset erot eri normien painotuksissa juuri muuta sen vaikutuksia. Lisäksi tulokset korostavat mielestäni osallistujajoukon monipuolisuuden tärkeyttä. Mikäli todellisiin poliittisiin päätöksiin kytkeytyvissä kansalaiskeskusteluissa ei huolehdita, että eri näkökulmat ovat kattavasti edustettuna keskustelussa, voi lopputulos ollakin samanmielisyyden illuusio. Ideaalitilanteessa kansalaiskeskustelu kattaa kaikki kolme tutkimaamme ihannetta: argumenttien kriittisen arvioinnin, kaikkien asianosaisten näkökulmien huomioimisen ja tarpeiden yhteensovittamisen.